Tää on inhottavaa... mulla on vahva tunne, että tulen menettämään esikoiseni nuorena :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kummajainen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen ollut töissä äitiyspolilla. Joitakin kertoja sinne tuli äitejä, jotka olivat varmoja, että jotain on pielessä. Valitettavasti nämä äidit olivat oikeassa. Äidin vaisto on selittämättömän voimakas, muut ei sitä tajua.

Montako kertaa siellä kävi äitejä sanoen noin, vaikka kaikki olikin hyvin? Aika monta varmaan.

Ei silti, voihan sen aistiakin syntymättömästä. Mutta varmasti on vääriä hälytyksiäkin monta. Itsekin itku silmässä kävin tarkistamassa esikoista 40+2 aamuyöllä, ja vuorokauden päästä hän sitten syntyi varsin terveenä. Vaikka ihan oli tunne jostain vakavasta hapenpuutteesta tms.
 
Mulla on aika ajoin samanlainen tunne tämänhetkisestä kuopuksestamme.

En osaa sanoa että miksi. Enkä anna sen mitenkään rajoittaa elämää. Enkä suoraan sanoen usko olevani oikeassa - saatan toki olla, mutta sen asian kanssa ei mun tuntemuksilla ole mitään tekemistä.
 
Haluan vielä korostaa, ettei tuo tunne välttämättä merkitse lapsen kuolemaa. Esikoiseni kohdalla luulen, että hän tosiaan lähtee maailmalle nuorena. Hänelle ei tule riittämään nämä tutut ympyrät ja oravanpyörä, jossa me jokainen olemme. Hän tulee jättämään minut, niinkuin lapsen tietysti kuuluukin tehdä. Kuopuksesta on sellainen tunne, että hän tulee pysymään lähellä.
 
Älkää nyt loukkaantuko, kun alan puhua koirista näin vakavan asian yhteydessä, mutta kun on pakko! Minulla on monta koiraa ja yhden kohdalla minusta tuntuu juuri tuolta. Se koira on yksi rakkaimmista ja siitä asti kun se tuli meille jo aikuisena, minulla on ollut tunne, että se kuolee nuorena ja on meillä vain hetken lainassa. Sitten siltä löytyikin sydämestä sivuääni ja vein sen kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, eikä kyllä muuta vikaa sydämestä löytynyt. Sillä koiralla on myös sellainen kaikennähnyt katse. Ja tosiaan minulla on yli 10 koiraa ja vain tuosta yhdestä on sellainen tunne. Olen nyt raskaana ekan kerran ja toivon, ettei tuollaista tunnetta tule vauvasta!
 
yhdyn tohon kaikennähnyt viisas katse-asiaankin kyllä täysin.isovanhemmille,molemmille,on kovinkovin tärkeä pieni mies.en anna tän olon rajoittaa mitenkään mitään,mutta onhan tää inhottavaa. no,nautitaan kaikki vielä kun voidaan,ja ollaan parhaita äitejä lapsillemme niin kauan kun voimme heidtä lähellämme pitää.
 

Yhteistyössä