Alkuperäinen kirjoittaja kukin tyylillään;25658295:
Se tunne on oikeasti tosi kamala. Kun raskauduin, mulla oli tunne ettei tätä vauvaa tule meille koskaan. Pelkäsin keskenmenoa, ennenaikaista synnytystä ja kohtukuolemaa. Mitään niistä ei tullut. Muutama päivä ennen laskettua aikaa syntynyt vauvani kuoli alle vuorokauden ikäisenä. Ja koko raskauden tuo vahva tunne seurasi mukana, ettei odottamani vauva tule meille kotiin.
Täällä aika samanlainen tapaus.
Raskauduin ja koko raskauden kannoin epämääräistä ahdistuksen tunnetta. Kaikki ei mene hyvin, vauva ei tule meille.
Tunne oli niin voimakas, että mitään hankintoja tehty, muutama vaatekappale vain ja aina kun ostin ne tuli se tunne:"kelle nämä ostan, vauva ei tule meille".
Yritin sitä tunnetta vaientaa, mutta en voinut.
Yksi ihmisen ihmetteli, etten puhu vauvasta juurikaan, että pitäisi puhua, ja miettiä tulevaa synnytystä yms.. Vastasin hänelle, etten voi, minulla on paljon ongelmia kotona, en halua/jaksa ruveta pelkäämään nyt vielä kohtukuolemaakin.
Niin siinä kävi sitten. Vauva todettiin kuolleeksi kohtuuni täysiaikaisena.
Vaikka minua näin "valmisteltiin" menetykseen, niin yhtään helpommaksi sitä en kokenut. Tai ehkä siltä osin, että kotona ei ollut hankintoja muistuttamassa menetyksestä.
Mutta tämän takia pelkään vielä enemmän, juuri sitä tunnetta, että menetän myös esikoiseni. Toisinaan myös pelkään menettäväni myös nuoremman lapseni.
Tiedän etten kestäisi sitä enää. Yhden lapsen saattaminen hautaan, oli jo liikaa.
