H
"heh"
Vieras
Haluatko olla todellinen mielipidevaikuttaja? Ryhdy kasvatusalalle.
Voit joko pyrkiä Opettajien ammattijärjestön johtopaikoille tai vain ryhtyä tuuraamaan lähipäiväkodissa. Joka tapauksessa kaikki näkemyksesi suomalaisesta nykyvanhemmuudesta otetaan äärimmäisen vakavasti, perustuivatpa ne sitten siihen, että kerran ehkä näit jotain tai työkaveri kahvipöydässä kertoi.
Viimeksihän menneellä viikolla OAJ:n puheenjohtaja esitti paheksuntansa siitä, kuinka perheissä syödään eineslihapullia lämmittämättä ja murrealueesta riippuen roiskeläppää/kytkinlevyä kylmänä suoraan paketista. On päivänselvää, ettei tällaista tapahdu johtajan omissa piireissä, joten kyseessä on toisen käden tieto tai mahdollinen näköhavainto kadulla.
Eikä siitä niin kauan ole, kun joku lohjalainen alan ammattilainen kertoi, miten vanhemmat lähtevät aurinkolomille ja jättävät lapsensa päivähoitoon, vai miten se meni, ihan sama.
Sellaisia vanhempia ei kyllä tainnut sitten löytyä yhtäkään, mutta pääasia on, että yhteiskunnalliset keskustelijat heräsivät. Suomalainen vanhemmuus on kriisissä. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista, tavalliselta näyttävistä, työssäkäyvistä vanhemmista.
Vanhemmuus on siitä veikeä laji, että siinä tulee taklauksia ylhäältä, alhaalta, takaa ja sivuilta. On tietysti normaalia, että edeltävät ikäluokat paheksuvat kaikkea, mitä nuoremmat sukupolvet tekevät, myös vanhemmuutta. On naurettavaa hössötystä rattaiden viispistevöistä, pyöräilykypäristä ja karieksen estämisestä. Kyllähän ennenkin pärjättiin jne.
Lapset silotellaan pyöreiksi kuin curling-kivet, eikä kukaan osaa enää kunnon pokkausta, jossa lakki otetaan käteen ja toisella jalalla kalautetaan äänitehoste.
Mutta vanhempia runttaavat myös rinnakkaisvanhemmat: "Noiden lapsi saa pelata Pleikalla sitä yhtä peliä, taasko niillä oli nakkeja ruokana, saakohan Seija-Jooseppi lainkaan d-vitamiinilisää. Se oli illalla vielä puoli yhdeksän aikaan ulkona ja kerran näin, kun sen isä osti olutta ja mehua, jossa on lisäaineita."
Kun siihen päälle lisätään vielä ammattikasvattajien jeesustelut ja tyhjänpäivittelyt, meillä on käsissä suomalainen 2000-luvun välittäminen, etteipä ihan yhteisöllisyys. Siinä suomalaisen perinteiseen tyyliin kurkitaan verhonraosta, mitä naapurissa ehkä tehdään, ja sitten mennään kylille kovaan ääneen valittamaan.
Virpi Salmi
hs.ihmiset@hs.fi
Voit joko pyrkiä Opettajien ammattijärjestön johtopaikoille tai vain ryhtyä tuuraamaan lähipäiväkodissa. Joka tapauksessa kaikki näkemyksesi suomalaisesta nykyvanhemmuudesta otetaan äärimmäisen vakavasti, perustuivatpa ne sitten siihen, että kerran ehkä näit jotain tai työkaveri kahvipöydässä kertoi.
Viimeksihän menneellä viikolla OAJ:n puheenjohtaja esitti paheksuntansa siitä, kuinka perheissä syödään eineslihapullia lämmittämättä ja murrealueesta riippuen roiskeläppää/kytkinlevyä kylmänä suoraan paketista. On päivänselvää, ettei tällaista tapahdu johtajan omissa piireissä, joten kyseessä on toisen käden tieto tai mahdollinen näköhavainto kadulla.
Eikä siitä niin kauan ole, kun joku lohjalainen alan ammattilainen kertoi, miten vanhemmat lähtevät aurinkolomille ja jättävät lapsensa päivähoitoon, vai miten se meni, ihan sama.
Sellaisia vanhempia ei kyllä tainnut sitten löytyä yhtäkään, mutta pääasia on, että yhteiskunnalliset keskustelijat heräsivät. Suomalainen vanhemmuus on kriisissä. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista, tavalliselta näyttävistä, työssäkäyvistä vanhemmista.
Vanhemmuus on siitä veikeä laji, että siinä tulee taklauksia ylhäältä, alhaalta, takaa ja sivuilta. On tietysti normaalia, että edeltävät ikäluokat paheksuvat kaikkea, mitä nuoremmat sukupolvet tekevät, myös vanhemmuutta. On naurettavaa hössötystä rattaiden viispistevöistä, pyöräilykypäristä ja karieksen estämisestä. Kyllähän ennenkin pärjättiin jne.
Lapset silotellaan pyöreiksi kuin curling-kivet, eikä kukaan osaa enää kunnon pokkausta, jossa lakki otetaan käteen ja toisella jalalla kalautetaan äänitehoste.
Mutta vanhempia runttaavat myös rinnakkaisvanhemmat: "Noiden lapsi saa pelata Pleikalla sitä yhtä peliä, taasko niillä oli nakkeja ruokana, saakohan Seija-Jooseppi lainkaan d-vitamiinilisää. Se oli illalla vielä puoli yhdeksän aikaan ulkona ja kerran näin, kun sen isä osti olutta ja mehua, jossa on lisäaineita."
Kun siihen päälle lisätään vielä ammattikasvattajien jeesustelut ja tyhjänpäivittelyt, meillä on käsissä suomalainen 2000-luvun välittäminen, etteipä ihan yhteisöllisyys. Siinä suomalaisen perinteiseen tyyliin kurkitaan verhonraosta, mitä naapurissa ehkä tehdään, ja sitten mennään kylille kovaan ääneen valittamaan.
Virpi Salmi
hs.ihmiset@hs.fi