Toggle sidebar

Tää luulosairaus imee minut kuiviin :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Auttakkee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

Auttakkee

Vieras
Olen ihan hysteerisen luulosairas. Tällä hetkellä mulla on punertava luomi jalassa, tai jälki ja syöpäähän se on varmaankin. Milloin mitäkin, kyttään itseäni, luen netistä lääkärijuttuja, uskon mitä sairausjutuissa sanotaan ja vedän itseni ihan paniikkiin. Lääkärikirjat ja Google pitäisi kieltää minulta. En osaa nauttia enää mistään. Kokoajan tulee uusia oireita, milloin mitäkin. Tämä alkoi lasten synnyttyä ja väsymyksen seurauksena.

Miten pääsen eroon itseni tarkkailusta??
 
:hug:
Saisitko jostain apua sen selvittämiseen, mitä pekäät oikeasti?
Usein noissa tilanteissa kyse on siitä, että ihmisen tuntematon alue, luurankokaappi, on tosi iso, ja kun siihen ei uskalla katsoa, tulee kaikenlaisia pelkoja, joilla saa peitettyä sen todellisen pelon. Noi näkee aina muissa niin paljon paremmin kun itsessä, joten mulla on anoppi, joka esim. saattaa sanoa, että hänen elämä on ihan hyvää, ei hänellä ole pelkoja ja pari tuntia myöhemmin hän on taas varma, että on vatsasyöpä, kun on suolisto ongelmia (jotka johtuu hiivasyndroomasta ja laktoosiintoleranssista, jotka diagnoosit hän on saanu ja hoito-ohjeet niihin, mutta ruokavalioita ei suostu noudattamaan joten jatkaa lääkärissä ravaamista)
 
mulla ihan sama homma. alkoi toisen lapsen syntymän jälkeen. Viimeisin pelko on ollu aivoverenvuoto. Pääkin magneettikuvattiin mut mitään vikaa ei löytyny mistään. Sain jännitysniska diagnoosin. Mutta pelkoja on edelleenkin kaikenlaisia. Rintasyöpä, kohdunkaulasyöpä, veritulpat, sydäninfarkti jne... Tää on hirveää ku on näitä pelkoja... Samalla on lääkäripelkokin ettei sinnekään uskalla aina mennä...
 
Joo, en minäkään lääkäriin mene. Omassa mielessään kaikki asiat suurenevat ja netti ruokkii mielikuvia. Hyvinä päivinä voin naureskella vilkkaalle mielikuvitukselleni, mutta väsyneenä kaikki asiat suurenevat.
 
minullakin on sellasia kausia kun ei ole pelkoja ja ihmettelen miten olen edes voinut kuvitellakaan että olisin jotenkin sairas. Mutta sitten se voi taas iskeä niinkuin tänään on taas sellainen pelkäämis päivä. olen juuri nyt sata varma siitä että mulla on kohdunkaulan syöpä. en uskalla edes mennä papa-kokeeseen kun on niin kova pelko juuri nyt.

minulla taitaa olla myös hypokondria ja jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö. Ehkä jopa masennustakin? Kokoajan on sellainen voimaton olo ei fyysisesti vaan henkisesti. Jopa ruuanlaitto lapsille vaatii multa tosi suurta ponnistusta.
 
Huoh, minä kanssa. Mä tunnustelen koko ajan kaikkia kuhmuja ja möykkyjä joka puolella ja oon jo ihan paniikis et mulla on jotain. Lisäks mä pelkään myös, että lapsilla on jotain. Meiän tytöllä joku aika sitten nousi punaisia paukuroita jalkaan ja lisäks jalkapöydät turpos ja oli mustelmilla. Mä olin varma, että on syöpä. Mä jo valmistauduin siihen tietoon ja elin siinä että nyt on syöpä meiän tytöllä. Ihan kauheaa. No se ei ollut mitään vakavaa, mutta vieläkin pelottaa ja tarkkailen koko ajan tyttöä ja etsin merkkejä.
 
Tämä on jo pudonnut, mutta jos saataisiin uutta keskustelua aikaisiksi..

En tiedä mistä tämä epäily on taas puhjennut. Ehkä sen takia, että elämässä tuntuu kaikki olevan todella hyvin tällä hetkellä ja olen mieheni kanssa lähdössä pitkälle matkalla reilun kuukauden päästä. Nyt kevään/kesän aikana olen ollut varma mm., että minulla on klamydia tai saan veritulpan e-pillereistä, tämä johtui siitä, että käyttämäni pillerimerkki oli laitettu varoituslistalle entisessä asuinmaassani ja satuin lukemaan siitä. Tieto lisää tuskaa.

Tällä hetkellä mieltä painaa melanooman pelko, kävin keväällä ihotautilääkärillä tarkastuttamassa kaikki luomeni ja hän sanoi kaikkien olevan OK. Satuin muutaman päivä sitten kysymään työterveyslääkäriltä yhdestä luomesta ja hänen kommentti oli "voisihan sen poistaa" ja kertoili, miten hänelläkin on ollut luomia, jotka eivät ole näyttäneet miltään, mutta niissä onkin ollut jotain. Jäi pieni ahdistus tuosta käynnistä ja nyt olenkin varannut ensi viikoksi luomen poiston.. Luulen, että jos poistatan mieltäni silloin tällöin painavat luomet, ahdistus helpottaa, koska tällöin en niitä voi enää tarkailla ja muut luomeni ovat todella pieniä, joita en edes viitsi tarkkailla sen enempää. Uskon oikeasti, että ahdistukseni paranee viimeistään toivottavasti negatiivisten tulosten tultua, koska tällöin on jo aika lähteä ulkomaille loppu vuodeksi ja muutenkin stressaava ajanjakso loppuu. Sinänsä en ole edes koskaan pelännyt muita sairauksia, mutta ihosyöpä on aina ollut poikkeus. Ehkä sen takia, että jo ollessani noin 8 v., lääkäri halusi poistaa minulta luomia ja muistan olleeni aika pelokas joutuessani tuloksia odottamaan.
 
tässä kanssa yks luulotautinen. en tiedä miksi sellainen mulle tullut mutta niin on vain käynyt.

mulla pelkona just nyt veritulpat tai sydäninfarkti. jätin e-pillerit aloittamatta ku satuin lukemaan että se pillerimerkki jota sain aiheuttaa enemmän tulppia ku muut.

en tajua itseäni ollenkaan. mistä tämä tulee??? apuva :/
 
Lisään lusikkani soppaan.Olen kuluneena vuonna sairastanut MIELESTÄNI melanoomaa jo kahdessa luomessa (poistattanut ne mehiläisessä),lisäksi imusolmukesyövän ja leukemiaa epäillyt sekä itsellä etä lapsellani.Sitten tuli pelko aivokasvaimesta kun pääkipu ei hellinnyt,Pääsin kuvaukseen ja päästä löytyikin vanha infarktijälki.SEn myötäelämäni on mennyt yhdeksi hel***si.Ikäänkuin luulosairauteni olisi näin palkinnut,kun jotain löytyi.Ja nyt pelkään tietysti uusimista,enkä voi elää lainkaan normaalisti,olen ahdistuksen vallassa yötäpäivää.
 
[QUOTE="dina";24142305]tässä kanssa yks luulotautinen. en tiedä miksi sellainen mulle tullut mutta niin on vain käynyt.

mulla pelkona just nyt veritulpat tai sydäninfarkti. jätin e-pillerit aloittamatta ku satuin lukemaan että se pillerimerkki jota sain aiheuttaa enemmän tulppia ku muut.

en tajua itseäni ollenkaan. mistä tämä tulee??? apuva :/[/QUOTE]

Et pelätkää vaan veritulppia,mulla sellainen on ollut...vaikken juuri sitä osannut pelätä enkä kuvitella kun mitään riskitekijöitä ei ole.MIkä pillerimerkki on tuo joka niitä aiheuttanut?
 
[QUOTE="maisa";24142366]Et pelätkää vaan veritulppia,mulla sellainen on ollut...vaikken juuri sitä osannut pelätä enkä kuvitella kun mitään riskitekijöitä ei ole.MIkä pillerimerkki on tuo joka niitä aiheuttanut?[/QUOTE]

kaikki hormoniehkäisythän nostaa veritulpan riskiä mutta oli tehty joku tutkimus missä oltiin todettu että kolmannen polven ehkäisypillereissä(Diane Nova, Femoden, Marvelon, Mercilon, Minulet, Tri-Femoden ja Tri-Minulet, Yasmin, Yasminelle, Yaz) vielä korkeampi riski tulppaan.
 
Jos oikeasti on tuollaisia pelkoja koko ajan niin että ne häiritsevät elämää niin menisin kyllä käymään sen vuoksi lekurilla, esim yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on mahdollinen ja lääkityksellä hoidettavissa! Voi hyvin puhjeta lapsen saamisen jälkeen.
 
[QUOTE="vieras";24142413]Jos oikeasti on tuollaisia pelkoja koko ajan niin että ne häiritsevät elämää niin menisin kyllä käymään sen vuoksi lekurilla, esim yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on mahdollinen ja lääkityksellä hoidettavissa! Voi hyvin puhjeta lapsen saamisen jälkeen.[/QUOTE]

mä en noita pelkoja jatkuvasti mieti. Mietin niitä silloin kun mulla on jotain oireita jotka saattais edes vähänkään sopia kyseisiin sairauksiin joita pelkään. en varmaan miettis veritulppia ollenkaan jos ei e-pillerit olis mulle ajankohtainen juttu juuri nyt.
 
[QUOTE="dina";24142405]kaikki hormoniehkäisythän nostaa veritulpan riskiä mutta oli tehty joku tutkimus missä oltiin todettu että kolmannen polven ehkäisypillereissä(Diane Nova, Femoden, Marvelon, Mercilon, Minulet, Tri-Femoden ja Tri-Minulet, Yasmin, Yasminelle, Yaz) vielä korkeampi riski tulppaan.[/QUOTE]

No Mercilonia minäkin nuorempana söin ja samaan aikaan poltin tupakkaa.Tästä siis yli 10v aikaa.Voi olla että tuo tulppani on jo noilta ajoilta,toivon ainakin sitä enemmän kuin mitään muuta.Tai että se olisi tullut raskauksien aikana.Asia ei tule koskaan selviämään.
Mutta voi sanoa,että sitten kun todella on jotain,pelko muuttaa muotoaan.Itse olen tavallan luovuttanut,antanut kaiken jonkun muun käsiin.
 
Mulla oli toi noin kolmekymppiseksi asti. Alkoi jo tosi pienenä kyllä, siis stressasin (vanhemmille kertomatta) kaikenlaisia sairauksia. Jos esim. olin NÄHNYT kissan ulkomaanmatkalla, olin reissun jälkeen epätietoinen siitä, olinko mahdollisesti koskenut kissaan ja saanut rabieksen. Myöhemmin olin koko ajan varma, että kannan HIV:tä. Vasta neljännen negat. testin jälkeen uskoin, ettei ole.

Ihan kauhean lunki en kaikessa ole vieläkään. Mutta oma lapsi sitten sairastui vakavasti ja se jotenkin sitten pyöräytti ajatukset terveemmille laduille. En osaa sanoa miten, mutta tuota ennen pelkäsin, että paha tapahtuu. Sitten paha tapahtui, niin ei enää ollutkaan, mitä pelätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pampas:
Mulla oli toi noin kolmekymppiseksi asti. Alkoi jo tosi pienenä kyllä, siis stressasin (vanhemmille kertomatta) kaikenlaisia sairauksia. Jos esim. olin NÄHNYT kissan ulkomaanmatkalla, olin reissun jälkeen epätietoinen siitä, olinko mahdollisesti koskenut kissaan ja saanut rabieksen. Myöhemmin olin koko ajan varma, että kannan HIV:tä. Vasta neljännen negat. testin jälkeen uskoin, ettei ole.

Ihan kauhean lunki en kaikessa ole vieläkään. Mutta oma lapsi sitten sairastui vakavasti ja se jotenkin sitten pyöräytti ajatukset terveemmille laduille. En osaa sanoa miten, mutta tuota ennen pelkäsin, että paha tapahtuu. Sitten paha tapahtui, niin ei enää ollutkaan, mitä pelätä.
Click to expand...

Tätä juuri ajoin takaa pahan tapahtumisesta.Epävarmuus tulevasta,ei kukaan tiedä huomisesta.
 
tuo rankaiseminen on mullekin tuttua.Kun pelkäsin ja rukoilin talvella tyttöni puolesta,toivoin että vaikka itse sairastuisin,kunhan ei lapseni.Ja sitten tulikin tämä.On liian raskasta.
 
Mä myös pelkään ihan hirveesti kaikenmaailman sairauksia. Toisena päivänä mulla on aivokasvain, leukemia tai vatsasyöpä, toisena taas aivoverenvuoto, ms-tauti tai ihosyöpä. Ja joka päivä tarkkailen lapsia ja huolestun kaikesta ihan pienestäkin. ( Esim jos lapsi on jonain päivänä kiukkuisempi ja väsyneempi kuin toisena, niin hänellä luultavasti on leukemia ) Tai jos pienen alle 2v:n maha pömpöttää hassusti niin hänellä on se mahakasvain jonka nimeä en mista. Ihan hulluksi tässä tulee!!!

Lisäksi tänä kesänä tullut pelko jos lapsi lähtee JONKUN MUUN KUIN MINUN kanssani uimaan, niin hän hukkuu. Tai jos menee mummolaan yökylään niin jotain pahaa tapahtuu, kuten juoksee auton alle tai juuri tuo hukkuminen. En saa päästäni ajatusta, että lapsi hukkuu mökin syvään ja tosi tummaan veteen.
Tää on kyllä jo tosi sairasta!! :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pampas:
Mulla oli toi noin kolmekymppiseksi asti. Alkoi jo tosi pienenä kyllä, siis stressasin (vanhemmille kertomatta) kaikenlaisia sairauksia. Jos esim. olin NÄHNYT kissan ulkomaanmatkalla, olin reissun jälkeen epätietoinen siitä, olinko mahdollisesti koskenut kissaan ja saanut rabieksen. Myöhemmin olin koko ajan varma, että kannan HIV:tä. Vasta neljännen negat. testin jälkeen uskoin, ettei ole.

Ihan kauhean lunki en kaikessa ole vieläkään. Mutta oma lapsi sitten sairastui vakavasti ja se jotenkin sitten pyöräytti ajatukset terveemmille laduille. En osaa sanoa miten, mutta tuota ennen pelkäsin, että paha tapahtuu. Sitten paha tapahtui, niin ei enää ollutkaan, mitä pelätä.
Click to expand...

Halaus teidän perheelle! Tuo on kyllä kaikkien vanhempien pahin pelko että oma lapsi sairastuu. Onko lapsenne jo parantunut? Mikä sairaus hänellä oli?
Ei ole pakko vastata. Joka tapauksessa voimia ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen teidän perheelle!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa