Tää ei oo yhtään kivaa enää:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Toi ukko toimii yrittäjänä erään tuttunsa kanssa, se on siellä kaiket päivät, lähtee kun me ollaan aamupalalla ja tulee kun ollaan iltapalalla. Samoin viikonloputkin, joskus on ehkä sunnuntai vapaata.

Eilen piti käydä tekemässä vaan yks pieni homma, piti koko perheen illalla vielä lähtee ajelulle/mummolaan käymään. Töihin se lähti ennen kahta ja tuli kun olin jo lapset laittanu nukkumaan kahdeksan jälkeen. Mitään ei ilmottanut ja minä en perään soittele kun vastaa kiukkusena aina että mitä asiaa ja oliko muuta. Eniten ärsyttää se että eilen meni vielä mun autolla jossa lasten istuimetkin on, eli siis en päässyt edes lasten kanssa mihinkään. Lapset on kiukkusia kun isiä ei kotona näy.

Koko hiton arki on mun vastuulla, tuntuu ettei aikaa ja voimia ole tarpeeksi varsinkin kun keskimmäinen on vielä erityislapsi jolle pitäisi olla aikaa ja tukea.

Ja vielä se ottaa päähän että mitään palkkaa ukko ei saa, viimeks saanu rahaa marraskuussa kun oli vielä toisessa paikassa töissä. Eli mun kotihoidontuella mennään, saa nähdä koska mennään konkurssiin kun lainat, laskut ja ruokaa pöytään pitää hoitaa:(

Täällä mä oon mököttäny eilisestä asti, sainpahan sentään kiukuspäissäni kodin siivottua....
 
Patttitilanne, töitä pakko tehdä että firma pysyis kasassa. Koita alkaa puhuun josko palais palkolliseksi. Tosin monasti yrityksen alkuun saaminen vie aikaa ja paljon työtunteja ennenkuin homma alkaa pelittään.
 
Ei palkkaa.Tuttua tuo.Se missään töissä ole.Joku nainen jossain.Usko mua näin on.Älä ole sinisilmäinen.Itse olin.Kukaan ei tee töitä jos ei saa PALKKAA.Joten muualla käy.
 
Kuulostaapas kamalalta :/ Mies ei varmaankaan voi valita tässä asiassa, kun yritys olisi vaan pakko saada tuottamaan (ja ensimmäisen vuoden jälkeenhän se usein tapahtuu)... Mutta varmasti on hankalaa tukea toista, kun itse raataa niska limassa kotona. Molemmat varmasti väsyneitä olette. Toivotaan, että helpottaa!
 
Olis voinu miettiä perheen tilannetta ennen kun tohon hommaan ryhty. Mä oon kuitenkin hoitovapaalla, työpaikka meni alta kun se meni konkkaan, eli ei oo valmiina paikkaa mihin mennä. Nuorimmainen sairastelee jatkuvasti eli turhaa olis edes hoitoon vielä vielä. Keskimmäisen kanssa on rankkaa kun on erityislapsi...

Omat vanhemmat asuu kauempana ja appivanhempia ei paljoo kiinnostaa ottaa lapsia edes hetkeks. Ei pääse edes kauppaan yksin KOSKAAN, saati että vois joskus etsiä itselleen vaikka uuden paidan... Aina samat muutamat vaatteet kierrossa...

 

Yhteistyössä