Syyt äitiyteen?

Halusin ottaa vastaan haasteen ja elää haastetta vuosia, vaikka joskus välillä kaduttaakin. Olen aina halunnut olla äiti ajatuksen tasolla, siis niin kauan kuin muistan. Lapset kasvattaa ehkä eniten ja rakkaus mitä on kokenut on jotain mistä ei tietäisi mitään. Miestäänkään ei tuntisi isänä ilman lapsia. Ei olisi nähnyt niitä satoja pieniä juttuja mitä on nähnyt nyt. <3

Itsekkäistä syistä kaikki lapsia tekee, se on ihan selvä.

 

Lapsen hankkimiselle ei ole mielestäsi mitään tiettyä syytä ellei lapsen hankkija ole nuori? Outo ajatus...
Missä iässä katsot että syyt lakkaavat olemasta olemassa?
Kun synnyttäjä on 20 vai 25?
Entä onko jokin yläikäraja sille, että lapsen voi haluta "ilman mitään tiettyä syytä"?
Voiko vaikka 55-vuotias tuntea niin vai pitääkö hänellä olla "syyt"?

Mää ymmärsin kyllä ton edellisen vastauksen vähän erilain ku sää. Aattelisin, että jos kysytään syitä teiniäitiydelle silloin vastine olisi kysyä miksi päätit hankkia lapsia 30 vuotiaana tai miks lapsia vasta 40 vuotiaana.. Ei että miksi lapsia yleensä. Mutta tietenkin jokainen voi ymmärtää omalla tavallaan.

 

Nostan tämän siinä toivossa, että jollain vielä hyviä pointteja keskusteluun.

 

[QUOTE="anne";27325617]Mies halusi lapsen.[/QUOTE]

Etkö itse halunnut? Miten se toimii?

 

Mies ehdotti. Hän oli aina halunnut lapsia. Minä taas en ollut halunnut lapsia ennen kuin tapasin mieheni. Mietin asiaa ja se tuntui ihanalta ajatukselta. Lapsemme ovat meidän rakkaudemme hedelmiä, rakkauslapsia. Lapset eivät tulleet korjaamaan, paikkaamaan tai täydentämään mitään. Teimme lapset sillä ajatuksella että tällaiseen parisuhteeseen, tällaiseen kotiin on lapsien hyvä tulla kasvamaan ja tuntemaan itsensä rakastetuiksi.