Syysvauvat 2009

Meilläkään ei voi syödä tytön edessä mitään, kun hän haluaisi saada kaiken.

Me ostettiin Superfit-merkkiset talvikengät. Niissä on goretex-pinta, joten niillä voi talsia vesilammikoissakin. Kengät ovat osoittautuneet hyviksi ja tyttö kävelee niillä tosi hyvin, koska ne ovat niin joustavat.

Mäkin mietin tuota hormonikierukan laittoa, mutta päädyin nyt aluksi ehkäisyrenkaaseen. Rengas on ollut nyt viikon ja olo on muuten ihan normaali, mitä nyt itku tulee helpommin. Mutta kun tajusin, että yksi 3 viikon rengas maksaa 15 €, kauhistuin. Olen nyt varmaan hetken renkaan kanssa ja vaihdan sit kierukkaan. Se vaan juuri mietityttää, että mitä jos sen laittaminen sattuu. Mutta toisaalta, ei mua kyllä kauheesti kiinnostais alkaa parin viikon päästä kalastella rengastakaan ulos... : /

Meillä tyttö tuli taas kipeäksi. Hän on ihan tukossa ja sairastui ensimmäiseen korvatulehdukseensa. Kun lääkäri joutui taas imemään räkää letkulla nenästä pois, tyttö huusi kuin häntä olisi tapettu ja minä itkin tooooosi paljon. Myöhemmin kyllä vähän nolotti, mut sitten muistin, että se tais olla se ehkäisyrengas, mikä sai itkemään... No, nyt sit pitää jälleen kerran laittaa monta kertaa päivässä suolaliuosta ruiskulla nenään. Lisäksi tyttö syö antibioottia ja särkylääkkeitä. Tyttö sananmukaisesti rakastaa niitä nestemäisiä lääkkeitä. Hän käy aina keittiössä osoittamassa pöytää, jossa ruiskut ovat. Sitten niitä lääkkeitä syödään antaumuksella ja välillä suututaan, kun lääke loppuu. Myös ruiskuja imeskellään posket lommollaan. Mitähän sitten tapahtuu, kun kuuri loppuu...

 

Meillä on myös Superfitin goretex-kengät. Ei ole vielä käytetty, joten kokemusta ei ole. Olen myös ostanut sellaiset talvikengät, joissa on kuminen alaosa ja kankainen yläosa.

Tyttö sai kaks päivää sitten nuhan. Nukkumaan mennessä alko nenä rohista. Seuraava päivä nenä valu solkenaan. Tänään ei valunu, mutta tukossa on. Tytöllä hankala nukkua. Olen yöllä ottanut viereen nukkumaan tyynyn päälle, jotta pää olisi koholla.

Mä en oo vielä miettinyt ehkäisyä, kierukkaa joskus ajattelin, mutta en oo saanu aikaseks hankkia vielä. Pitäs kyllä, koska ei oo tarkotus hankkia nyt lisää lapsia.

Mulla alkaa työt tammikuussa ja välillä hirvittää, että nyt jo. Kuulin vaan, että meidän kaupungissa ei oo vapaita hoitopaikkoja. Saas nähdä, miten käy. Lähetin kesällä hakupaperit, mutta mitään ei oo kuulunu.

Noniin, nyt syömään simpukkakeittoa ja juomaan viiniä. Join tällä viikolla omana synttäripäivänä ensimmäistä kertaa viiniä sitten vuoden 2009 tammikuun.

 

Mä en oo ostanu vielä Saaralle syys/talvikenkiä.... Mennään vielä lenkkareissa. Katotaan sitten kun lähtee kävelemään, että minkä kokoset ostaa.
Saara joka oli pystyssä ja käveli tukea vasten monia muita ennen, ei sitten lähde kävelemään.... Ei edes yritä. Edellis viikonloppuna käveli vahingossa kaks askelta ennen seuraavaa tukea, mutta siihen se taas sitten jäi....

 

heippa!
hetki vierähti ennen kun tähän koneelle pitemmäksi toviksi olen kerennyt pistäytymään,
tai jaksanut
Meillä opittiin eilen kävelemään, voi tätä ylpeyttä! 1v neuvolakin on jo takana ja oikein tomeraksi ja omatahtoiseksi kehaistiin, ruokakin maittaa joten pituutta on saatu 76cm ja painoa vajaat 11kg, hieno homma.
Kengistä oli ollut puhetta, meille ostettiin talveksi Dinskosta Rådis vauvamallistoa kengät, tyttö hihkui kun sai ne jalkaansa kaupassa ja tuntuvat tosi tukevilta ja lämpimiltä, ei pitäisi kosteudenkaan päästä sisälle, nyt syksyllä on ollut semmoiset tukevat lenkkarit ja aiemmin oli Kavat-ensiaskeleet, semmoiset valkoiset..

 

Kylläpä saa rahaa menemään, kun lähtee ostamaan taaperolle talvitamineita. Talvikenkiä olen ostanut jo muutamat parit aiemmin ja tänään käytiin Itiksessä ostamassa Reimatecin talvipuku ja hansikkaita neljät kipaleet. Kun kävelin kauppaan ja näin puvun, ajattelin heti, että tuo se on. Ei kauaa tarvinnut etsiä. Lisäksi ostan käytetyn talvipuvun, että on vaihtovaraa, kun tyttö lähtee hoitoon talvella.

Meidän kaupungissa ei tosiaan ollut hoitopaikkkoja. Eräs tuttava ei saanut paikkaa, ja joutuu hakemaan yksityiseltä. Mekään emme pääse sinne, minne haimme (ryhmikseen) vaan joudumme laittamaan Amelien päiväkotiin. Menen sinne ehkä ensi viikolla tutustumaan. Hyvä puoli siinä on, että hoitopaikka on kävelymatkan päässä (alle kilometri).

Eipä muuta tällä erää. Nyt kynttilöiden sytyttämiseen ja iltapalan syöntiin.

 

Heissan pitkästä aikaa.
On tämä syksy mennyt niin vauhdikkaasti kun aloitin sen puolikkaan työajan tekemisen. Mummit ovat pärjänneet tosi hyvin pojan kanssa. Ja itse olen tosi onnellinen tästä kotihoitojärjestelystä. Työkaveri kertoi juuri, että kun hän aamulla vie taaperonsa päiväkotiin on siellä yli 10 lasta ja vain yksi hoitaja. Mulla loppuu puolikas joulukuussa ja isä alkaa sitten tekemään puolikasta työaikaa.

Olemme pojan kanssa aloittaneet käymään vauvauinnissa. Hän nauttii yhteisistä leikeistä kovasti ja sukeltelukin onnistuu mallikkaasti. Käymme myös vauvojen värikylvyssä, joka on äidinkin mielestä tosi kivaa.

Poika oppi kävelemään 11 kuukauden iässä ja nyt melkein jo juostaan joka paikkaan. Kaikki uusi on niin kinnostavaa että ollaan koko ajan menossa.

Keskimmäiseltä lapselta on jäänyt perinnöksi hyviä Superfitin kenkiä ja muitakin Goretex kenkiä. Talvipuvuksi ostin ihanan Ticketin ruskean talvipuvun ja sitten yhden hienostelutakin kauppareissuille. Ja kummipoikani äiti antoi vielä kummipojan vanhan Reimatecin talvipuvun.

Joulukuussa lähdemme melkein kuukaudeksi Thaimaahan lomailemaan. Olen antanut pojallekin jo hepatiitti rokotteet. Nyt täytyy vain toivoa, että pysymme kaikki terveinä siihen asti. Poika kun on samanlainen kuin veljensä pienenä, että saa astmaoireita flunssan tullessa. Tähän mennessä on ollut vain kaksi korvatulehdusta, joten täytyy toivoa ettei korvakierrettä tulisikaan. Saara09!! me teetimme keskimmäiselle silikonikorvatulpat, jotka muotoiltiin juuri hänen korvilleen. Olivat kyllä tosi kätevät. Ja poika tottui laittamaan ne aina korviin kun mentiin uimaan, suihkuun jne.

Meilläkin on jo pitkän aikaa syöty samaa ruokaa kuin muut ja maidon juontikin onnistuu jo lasista. Poikahan ei koskaan oppinut pullolle, joten kun lopetin imetyksen 11 1/2 kuukauden iässä siirryin suoraan nokkamukiin. Omakin paino on nyt laskenut alle lähtöpainon kun imetys loppui.

Minä laitatin hormonikierukan kun poika oli 5 kuukautta ja niin kauan kuin imetin oli jatkuvaa tiputteluvuotoa. Nyt kun imetys on loppu on vähäistä vuotoa enää kerran kuukaudessa, joten olen todella tyytyväinen.

Tässä nyt hiukan päivytystä kuulumisiin...

 

Iltoja vaan kaikille Tyttö laittoi kiltisti nukkumaan ja mies on pelaamassa sählyä, niin on tässä hetki aikaa kirjoitella ihan rauhassa

Tervetuloa joukkoomme mukaan Dada! :flower:

Mukava oli taas lukea teidän kuulumisia ja juttuja taaperoiden uusista taidoista ja "edesottamuksista" Minusta tuo meidän neiti on nykyisin hauskimmillaan ja hänen tekemisiään ja leikkejään on mukava seurata, kun neiti niin tohkeissaan leikkii ja harjoittelee joka päivi uusia juttuja Sanoja tyttö oppii nopeasti ja toistaa kuin apina kaikki perässä. Mielipuuhaa on myös pukemisen yrittäminen (kenkien laitto, paidan pukeminen itse) ja riisuminen. Yksi päivä hän oli riisunut itseltään paidan pois päältä :O Omatoimisuutta riittää ja välillä, kun ei meinaa onnistua niin sitten pitää vähän hermostua isoon ääneen

Meillä tyttö tykkää tosi paljon saunomisesta ja ammeessa kylpemisestä. Minun pitikin ostaa hänelle lasten oma vesikiulu ja löylykauha. Sitä ennen hän huitoi aina lauteilla meidän isolla kauhalla ja voi sitä kalsketta, kun siitä lähtee kiva ääni, kun lyö kiulun reunaan. Eli rauhalliset saunahetket ovat historiaa.. No saadaan me onneksi välillä käydä miehen kanssa kahdestaankin saunassa.

Me olemme myös käyneet kerran neidin kanssa uimahallissa. Ensin hän oli vähän hämillään metelistä ja puheen kaikumisesta. Suihkussa ollessa tulikin vähän hätä ja piti itkeä tirauttaa. No onneksi neiti sitten saunassa rauhoittui ja uima-altaille mennessä oli jo ihan innoissaan Kyllä hän tykkäsikin kovasti uimisesta ja poreista. Uimahallissa oli myös tytölle sopivan kokoinen vesiliukumäki, jota pitkin hän laski

Täällä olikin moni tenava kipeänä. Meillä myös neitiin iski taas räkätauti vajaa viikko sitten. En tiiä johtuuko syksystä vai mistä, että nuhaa on säännöllisin väliajoin...

Eilen kävin kirpputorilla ja ostin tytölle käytetyn Reiman talvihaalarin. Se oli ihan hyvässä kunnossa. Ostin myös talvilakin, lapasia ja kintaita sekä kurakintaat. Jospa nuilla selvittäisiin jo aika pitkälle. Ostettiin neidille uutena Kuoman pinkit talvikengät kokoa 21. Meillähän tuo tyttö ei vielä kävele..Huomenna lähdetään neidin kanssa kahdestaan shoppaileen ja ajattelin ostaa hänelle vielä jonkin hienomman talvitakin ja saappaat. Jos vaan löytyy hyviä.

Niin ja sain vihdoin ja viimein tilattua sen kuvakirjan neidin ensimmäisestä vuodesta. Se ei ole vielä tullut, mutta innolla odotan, että millainenhan siitä sitten tuli

Elmi ja neiti 1v1kk ja Minni 27+1 :heart:

 

Heippa!

Meilläkin haluttais olla niin omatoimisia että! Vaatteita yritetään pukea päälle ja kenkiä jalkaan. Pipon hän osaakin jo laittaa päähänsä. Myös pyykin pesu ja puhtaiden astioiden ottaminen pois koneesta on tosi kivaa. Lisäksi imurin perässä on kiivaa kulkea ja nyt viimeksi hän olisi kovasti halunnut itse haravoida isolla haravalla...

Tyttö on jo pitkään tykännyt vetää laatikoita auki. Se vimma onkin jo vähän jäänyt ja luulin, että hän jättäisi keittiön kaapit kokonaan rauhaan, koska ei ole niitä ikinä availlut. Ja niin varmaan!! Nyt tyttö on koko ajan keittiön laatikoilla ja kaapeilla. Roskiskaappiakin on tosi kiva availla. Niin, ja pari kertaa hän on saanut jo virran päälle astianpesukoneeseen. Onneksi hana ei ole ollut auki!

Meilläkin lähtee joidenkin asioiden suhteen tosi nopeasti hermot ja sitten alkaa kova huuto. Meillä on vaan vähän ongelmallinen tilanne, kun emme meinaa saada millään tyttöä rauhoittumaan ilman tuttia, vaikka olen pyrkinyt vähentämään tutin käyttöä. Sitten tyttö saa myös nykyisin usein syödessään jotain ihme huutokohtauksia. Hän syö ensin ihan kiltisti puuroa, mutta alkaakin yhtäkkiä itkeä ihan hirveästi. Mikään ei auta. Pari kertaa hän on sitten suostunut syömään loppuun sylissä. Myös muutaman kerran hän on suostunut syömään niin, että saa jokaisen lusikallisen jälkeen tutin suuhun. Mutta tuota tuttijuttua yritän kyllä välttää viimeiseen asti!

Tyttö on alkanut harjoitella jo vähän juoksemistakin. Mutta mitään merkittäviä sanoja ei vielä tule. Tässä on hänen "sanojaan": Kääk = varis sanoo kraak, päm=pam, pä=pöö, päpäpää=barbapapa, käp käp =kop kop. :heart:

 

Mä mietin kanssa noita silikoonikorvatulppien teettoa, mitähän semmoset maksais? Muistatkos dad yhtään?

Meillä ei tosiaan kävellä, eilen kyllä päästi jatkuvasti tuesta irti ja heilutteli itteään ja tänään päästi irti ja rupes hyppimään paikoillaan ja sitten jammaskin ihan hirveesti. Joten uskon että kohta tuo lähtee, kysehän ei oo enää tasapainon puutteesta, enemmänkin uskalluksesta ja oivalluksesta lähteä käppäilemään.

Meillä on sitten sen sijaan noita sanoja.... Sanavarastoon kuuluu mm. anna, leipä, ei, en, tyttö, äiti, höppä.....

Meillä Saara tykkää enemmän riisua ku pukea. Kyllä jos hän löytää vaikka yökkärin, niin hän laittaa sen kaulalle ja kulkee se kaulalla. Mutta kengät revitään pois jalasta, onneks usein ei saa, mutta joskus isi on laittanu tarran vähän löysälle ja ei tartte ku avata tarra ja repästä kenkä pois. Housutkin on jääny useaan kertaan matkalle, kattellu usein telkkaria ja hetken päästä kurkannu kun tyttö touhuu sukkahousuissaan ja housut on vieressä....

Semmosta, nyt täytyy mennä nukkumaan, herättiin tänään jostain syystä jo seiskalta, niin oon jotenki rytmissä ihan sekasin ja en tiedä miks valvon vielä.... Eilen olin jo vähän yli ysi (illalla) sängyssä

 

Moi!

Tulin pikasesti kirjoittamaan... Mulla alkoi työt maanantaina ja poju meni päiväkotiin! Ja kaikkien yllätykseksi on ollut TODELLA reipas siellä. Silloin kun käytiin tutustumassa, niin oli mun perään koko ajan ja sai hirveän huutokohtauksen kun menin pois huoneesta.. Mutta nyt kun jää yksin sinne niin ei itke mun perään vaan vilkuttaa, nukahtaa hyvin, on asiallisesti ruokapöydässä eikä syö muiden lasten ruokia =) On ollut tosi hyvä mieli kun ukkeli viihtyy niin hyvin siellä. Toivottavasti viihtyminen jatkuu, eikä tule takapakkia. Ja oli IHANAA aloittaa työt! Saa omaa aikaakin enemmän kun on vuorotyö ja ukkeli menee kuitenkin päiväkotiin viimeistään klo 9, oli mulla vapaa tai iltavuoro!

Ostettiin Viking Goretex-talvisaappaat K-Kengästä. Ja oon ollu tosi tyytyväinen, helppo pistää jalkaan ja tosissaan kestää vettä.

Pukemisesta: Meillä poju temppuilee ajoittain hirveästi pukemisen kanssa, varsinkin mulle. Pistää itsensä ihan kaarelle ja löysäksi... Joskus taas antaa pukea tosi kivasti. Ja ei yritä kyllä yhtään pukea tai riisua itse. Hyvin laiskasti nostaa kätensä ku esim. paitaa laitetaan... Häntä pitää ilmeisesti palvella

Syödäänkö teillä jo itse lusikalla? Meillä ei vielä.. Pitäis varmaan sitä lusikkaa rupee enemmän treenailemaan..

 

Hoitopaikkaa metsästetty. Yritin saada Amelieta yksityiselle ryhmäperhepäivähoitajalle, mutta e päästy. Neljä perhettä oli soittanut samana päivänä, ja kaksi ensimmäistä sai paikan (minä olin kolmas). Soitin sitten toiseen paikkaan ja saatiin juuri sieltä paikka. Mennään huomenna tutustumaan. Se ei ole ruotsinkielinen, mutta joku hoitaja voi kuulemma puhua ruotsia Amelielle, jotta saadaan sitä kieltä vähän vahvemmaksi. En halunnut viedä Amelieta viereiseen päiväkotiin, koska sitä ei ainakaan ole kehuttu minulle.

Meilläkin tyttö yrittää pukea itseään. Laittaa sukkia jalkaan ja pipoa päähän. Yksi päivä jätin Amelien lattialle sukkahousujen kanssa, kun kävin vain pukemassa housut jalkaan ja sillä välin Amelie oli tunkenut sukkahousut päähänsä. Paidan pukeminen menee tosi joutuisasta, kun Amelie itse laittaa kädet hihoista läpi. Ulkovaatteiden pukeminenkin menee yllättävän hyvin. Ennen Amelie ei tykännyt pukemisesta yhtään.

Meillä ei vielä syödä omalla lusikalla. Tänään annoin lusikan käteen ja Amelie ensimmäistä kertaa otti puuroa ja vei sen suuhun. Aikaisemmin lusikka päätyi pöytään. Edistystä.

Amelie ei kävele vielä täysin. Tulee kuitenkin vastaan jo useita metrejä. Jos ottaisi vähän rauhallisemmin niin kävelisi paljon paremmin, mutta kun hän on vähän sellainen hosuilija.

Meillä availlaan kans keittiön kaappeja ja laatikoita ja vedetään lattialle, mitä käteen saadaan.

Sanoja ei vielä tule muuta kuin äitä.

Amelie ei juurikaan leiki itsenäisesti. Hän aina tarjoaa jotain lelua, ja sitten minun pitää tehdä sillä jotain. Hän niin kuin vähän komentaa, että tee jotain. Vaikka Amelie on hirveästi minun perääni kotona. uskon ja toivon, että hoitopaikassa menee hyvin. Olen jättänyt esim. kirpputorilla Amelien leikkipaikkaan siksi aikaa, kun kierrän paikan ja Amelie on leikkinyt itsenäisesti siellä tai muiden kanssa tosi hyvin.

Mutta nyt ruoanlaittoon ja kaappien pesuun. Olen aloittanut kaappien pesuprojektin, jotta saan kaapit siistittyä ennen töiden alkua. Projekti kestänee kuitenkin erittäin kauan, koska voin tehdä sitä vain Amelien päivä- ja yöuniaikaan.

 

Ei syödä meillä kyllä omalla lusikalla. Oon sillon tällön yrittäny tarjota lusikkaa, mutta kun siihen lusikkaan ei saa laittaa ruokaa ollenkaan. Saara ei itte ota siihen ruokaa, ja jos mä laitan siihen lusikkaan ruokaa, tulee huuto ja hän heittää koko lusikan menemään, tai vähintään ravistelee ruuat siitä lattialle.

Mä oon maailman onnellisin siitä että Saara leikkii yksinään. Mä voin tehdä ihan mitä haluan ja Saara vaan leikkii leluillaan lattialla. Välillä se käy hakemassa lisää leluja laatikosta ja pistää toisia sinne takasin. Telkkaria kattellessa, Saara tulee aina kattomaan mainokset ja sitten taas jatkaa leikkimistä. Toisinaan menee päättömästi ympäri kämppää ja täysii =) Ruuan laitto on ainoa haastava juttu, koska jos Saara huomaa että teen ruokaa, ni jokaista asiaa jonka otan käteen, hänen pitäisi saada maistaa Mutta tänäänkään ei onneks edes tajunnu kun laitoin ruokaa, touhos niin hyvin omia juttujaan =)

 

Heipä hei pitkästä aikaa!

Onpa kiva käydä lukemassa mitä muiden lapsoset puuhailee ja huomata että tuohan on kuin olisi itse kirjoittanut.

Meilläkin yritetään pukea itse päälle ja riisua (paidan oli kerran saanut pois päältään kuten Elmin tyttökin). Housut menee kyllä päähän ja sukat suuhun, mutta pääasiahan se on että omatoimisuutta riittää

Leikkii itsekseen välillä pitkiäkin aikoja, mutta välillä on päiviä jolloin pitää roikkua äidin perässä. Tänäänkin imuroin niin koko sen 20 minuuttia hän konttasi perässä ja huusi..tee tässä sitten kotihommia

Nyt on alkanut kiipeilemään, eilen pääsi jo meidän sohvalle ja syöttötuolista yrittää kivuta koko ajan pois. Kauhukseni huomasin myös että kaupan kärryistäkin pääsee melko helposti nousemaan pois, joten eipä auta jättää tyttöä enää yksikseen : / Oli nimittäin jo poikittain tulossa sieltä veks..

Keittiön laatikot olivat POP hetki sitten, nyt on alkanut jo vähän lannistumaan niiden tyhjentelyinto. Onneksi! Sai miljoona kertaa päivässä laittaa tavaroita takaisin paikoilleen.

Poskihampaita rakennellaan nyt innokkaasti, yksi jo kokonaan puhjennut, muut puhkeamaisillaan..siitä syystä ei ruoka ole kauhean hyvin maistunut. Aamu- ja iltapuurot ja välipala menevät, mutta lämpimät ruuat tosi huonosti..Oon vasta ihan lähiaikoina antanut lusikan hälle käteen ja hienosti tuo osaa ottaa ruokaa ja laittaa jopa sen suuhun asti. Olipa sen käytön opettelu helppoa..

Talvikenkiä en ole vielä raaskinut ostaa, mulla ois pojan vanhat kengät mutta taitavat olla vaan liian isot tytölle..Harmittaa vaan kun olivat aika kalliit kengät..Muut talvireleet löytyy kanssa jo ennestään.

Sanoja tulee jo ihan mukavasti, äiti, isi, ankka, kakka, vauva, auto, anna. Ja ymmärtää tosi hyvin myös jos pyytää esimerkiksi syömään, niin hirveellä vauhdilla kontataan keittiöön ja noustaan syöttötuolia vasten seisomaan..ihanaa kun tämä kommunikointi helpottuu koko ajan

Mutta joo, menee kokoajan haasteellisemmaksi tämä elämä kun tää maha paisuu ja kuitenkin kahden pienen kanssa pitäisi pystyä touhuamaan kaikenlaista..Ulkovaatteiden pukeminen voi olla aika hengästyttävää puuhaa

 

Mä tässä pari päivää sitten erehdyin haaveilemaan toisesta lapsesta. Pohdin asiaa jo pari päivää, mutta eilen vietimme tytön kanssa kahdestaan koko päivän ja tytöllä oli tietenkin taas kaikki tosi huonosti, joten jälleen kerran päätin, että meille ei toista tule.

Tyttö ilmeisesti kostaa etenkin mulle, kun jotuu olemaan hoidossa. Hän menee mummulaan tosi mielellään ja on siellä tosi kiltisti. Hänestä mummulassa on tosi kivaa. Mutta sitten välillä viikonloppuisin tai arkivapaina hän kiukuttelee kotona koko ajan. Välillä tulee kamala tosi-huono-äiti-olo, kun mummulassa on niin hienoa, mutta kotona äidin kanssa tylsää. Mutta tämä on ilmeisesti normaalia... Kamalaa sanoa, mutta välillä vien hänet tosi mielelläni mummulaan ihan vain senkin takia, kun en jaksaisi kuunnella kitinää koko aikaa. No, ei meillä silti aina vapaapäivinä tuollaista ole, ja eilenkin ilmeisesti vaivasi tuloillaan oleva hammas. Onko teillä muilla, joiden lapsi on hoidossa, tällaista?

Meilläkään ei osata vielä syödä kovin hyvin lusikalla. Tyttö osaa ottaa ruokaa lusikkaan, mutta suuhun vieminen on hankalampaa, kun ruoka tipahtaa usein pois lusikasta. Sitten tytöllä lähtee täysin hermot ja huuto on kova.

Olen niiiin kateellinen Saaralle, kun lapsi leikkii niin paljon yksikseen. Meilläkin leikitään jonkin verran, mutta ei niin kauaa, että pystyisin tekemään jotain isoa asiaa rauhassa. En esim. voi lukea lehteä tai tenttikirjaa, koska tyttö haluaa kaikki sellaiset itselleen. En myöskään voi olla paljon tietokoneella. Mutta keittiötöitä ja jotain pieni siivuosjuttuja voin tehdä tytön leikkiessä. Ruoanlaittomahdollisuus riippuu päivästä. No, mutta kyllä tässäkin asiassa ollaan jo edetty. Pienempänä likka ei viihtynyt minuuttiakaan yksin.

 

Mä oon jotenkin ajatellu että kaikkien lapset leikkii yksinään :ashamed:
Saarahan oli vauvana ihan sylivauva, missään muualla ei voinu olla tai huuto oli kova. Sitteriakään ei juuri koskaan tullu käytettyä, kun ei siinä puolta minuuttia kauempaa viihtyny. Mutta kun liikkeelle läks, ni ei oo tarvinnu seuraa kyllä enää. Tottakai Saara tykkää että sen kanssa leikitään, touhutaan, naureskellaan ja kutitellaan, mutta ei toista haittaa ollenkaan kun leikki loppuu ... Jatkaa sitten ittekseen höppäilyjään. Välillä menee vaan päättömästi paikasta toiseen ja välillä istuu lelujensa kanssa ja leikkii kaiken näköstä. Saara hakee itte niitä leluja laatikostaan millä haluaa millonkin leikkiä. Ja parasta on se kun saa laittaa telkkaritason laatikoihin leluja ja laittaa laatikot kiinni ja sitten taas auki ja lelut on siellä ja sitten ne otetaan pois ja sama voi jatkua monta tuntia...

Ihanaa kun Saara rupes syömään meijän kanssa samoja ruokia ja näyttää oikeen nauttivan kun saa äitin tekemää ruokaa. Maistuu niin hyvin että oksat pois... no onhan niissä enemmän makuja kun noissa purkkiruuissa. Useimpina päivinä syö kuitenkin lounaaksi purkkiruuan ja sitten päivälliseksi meijän ruokaa... koska meijän lounas on usein aika niukka, kunhan jotain laitetaan suuhun ja vasta päivälliseksi tehdään sitten ruokaa ruokaa.....

Semmosta juu tänään... Tulee näköjään melkein joka ilta kirjoteltua Saaran nukkumaan mentyä =)

 

Tuolla meidän tytöllä on hirveä hinku kävellä koko ajan. Yleensä ollaan leikitty olkkarissa paljon, mutta nyt pitäisi koko ajan olla kävelyttämässä. Yritän kuitenkin, että ei koko aikaa tarvitsisi pitää kiinni, koska Amelie osaa kävellä jo hienosti itse. Kunhan rohkaistuisi enemmän. Tänään illalla, kun olin keittiössä, kuulin että Amelie oli tulossa olkkarista keittiöön kävellen, koska kuului sellaista hihkailua kuin hän sanoisi, että "Jee, minä osaan!".

Joo, Amelie ei tosiaan leiki yksin. Jos lähtee leikistä pois, alkaa huuto ja lähtee perään. Siinä ne päivät yleensä menee toista leikittäen ja omia juttuja teen sitten päivä- ja yöuniaikaan.

Amelieta ei ole voinut pitkään aikaan pitää syöttötuolissa vahtimatta. Hän nousee sieltä ylös. Olen hankkinutkin valjaat siihen tuoliin. Kesällä Amelie nousi ruokakärryissä pystyyn. Siitä lähtien en ole jättänyt häntä kärryjen kanssa hetkeksikään vahtimatta.

Meillä kiipeillään myös kovasti. Jalkaa nostetaan sohvaa vasten, mutta onneksi hän ei itse sinne yllä vielä nousemaan, koska alastulo pää edellä olisi taattu. Olen yrittänyt opettaa alastuloa jalat edellä tuloksetta.

Eilen Amelie söi omalla lusikalla välipalaa purkista. Hän kastoi lusikan purkissa ja vei kiitettävästi suuhun. Sotkua toki tuli, mutta olin jo ottanut vaatteet Amelielta pois, että oli helpompi pestä tyttö sitten syönnin jälkeen.

Tulevassa hoitopaikassa käytiin torstaina. Ihan viihtyisältä paikka vaikutti. Lapsia oli kaiken ikäisiä, eikä Amelie tule olemaan edes nuorin. Amelie alkoi heti leikkimään siellä, ja viihtyi hyvin. Yksi poika oli vain vähän ilkeä: hän otti lelun Amelien kädestä kaksi kertaa ja tönäisi tämän kumoon Amelien istuessa maassa. Mutta kaipa näitä tapauksia riittää joka paikassa. Tutustumme paikkaan paremmin sitten heti ensi vuoden alusta, ja jätän Amelien sinne hetkeksi yksin.

Mutta nyt lauantai-iltaa viettämään.

 

Nyt meillä kävellään. Maanantaina oli jumppaa, ja siellä Amelie taapersi kuin vanha tekijä. Kotona hän yrittää ottaa vielä sormesta kiinni, mutta laitan hänet kävelemään yksin, koska hän kuitenkin osaa. Ulkona pitää vielä vähän kävelyttää, mutta kyllä sielläkin alkaa jo sujua kävely paremmin.

Olen antamassa hoitopöytää pois ja sain miehen sunnuntaina vihdoin houkuteltua Ikeaan ostamaan lastenhuonekalusteita (Stuva). Mutta kiva, varastossa ei sitten ollutkaan sitä kokoa, mitä halusin, vaan sitä tuli lisää maanantaina. Milloinkohan saan hänet houkuteltua sinne seuraavan kerran. Nyt kaikki hoitopöydässä olleet vaatteet ja vehkeet lojuu vaatehuoneen lattialla pyykkikorissa.

No, kaapin pesut odottavat jälleen, kun tyttö on unten mailla.

 

Oletteko te muuten jo kaikki luopuneet hoitopöydästä? Meillä on vielä kovassa käytössä vaipanvaihdon suhteen. Pukemisen tyttö tykkää suorittaa mieluiten istualtaan. Olen miettinyt hoitopöydän heivaamista pois, mutta siinä kyllä silti pystyy tekemään vielä hyödyllisiä toimenpiteitä, kuten vaippaihottuman rasvauksen.

 

Hoitopöytä on meillä menny varastoon jo heinäkuussa. Saaraa ei oo makuulleen saanu laittaa sen jälkeen ku pystyyn oppi nousemaan. Joten vaipat vaihdetaan pystyssä ja vaatteet laitan päälle joko niin että Saara seisoo sohvaa vasten taikka sitten sylissä. Rasvaukset ja muut teen kun Saara seisoo, en oo viittiny tapella asian kanssa.

Kävin taas tänään lääkärissä hormoonikierukan takia... Sehän laitettiin 7 päivä tätäkuuta, nyt on toinen kohtutulehdus ja pyysin lääkäriä ottamaan sen kierukan pois, kolmeen kertaan pyysin, muttei ottanu. Selitti vaan että se on varmaan kohdun seinämässä lihaksessa, eikä paikoillaan... Ahaa... Ens viikon torstaina on sitten ultra että missä se on. Ehkä sitä ei sitten voi ottaa pois ennen ku näkee missä se kierukka on ja voiko sen vaan nykästä pois... En tiiä... Tosi huono mäihä kyllä.

Meillä ei edelleenkään kävellä. Tänään ku oltiin terveyskeskuksessä ni Saara käveli siellä tosi hyvin kun pidin kättä pyllyllä, mutta heti kun päästän irti ni meni kyykkyyn, katto mua ja alas, ei suostu kävelemään yhtään jos päästä irti. Ja toi että pyllyssä pidän kättä, ni ei kyllä tue tuota lasta ollenkaan, mutta ilmeisesti turvaa tuo. Haluisin niiiiin paljon että tuo lapsi kävelis, mutta pyh ja pöh... Jatketaan treenaamista =)

 

Heippa!
Lillemi: Meillä luovuttiin hoitopöydästä jo kun Nennu oli reilu puoli vuotias.
Tyttö alkoi istumaan tosi aikaisin ja sitten hetkisen hoitopöytä oli vaan säilytyskalusteena,
eli ei sillä oikein mitään varsinaista virkaa ollut..
vaippaa alettiin vaihtamaan sylissä kun suinkin pystyi,
oli tytöllekkin mieluisampaa ja sitten kun alkoi seisomaan jotenkuten itse,
alettiin vaihtamaan vaippa seisaallaan (joskus sylissäkin... )

Meillä on alettu kävelemään jo kunnolla,
täällä mennä viipotetaan edestakaisin ympäri huushollia ja välillä kun meinaa horjahtaa,
kuuluu ihana hihkuminen.
Leikkiä typy jaksaa päivästä riippuen välillä pitkiäkin aikoja yksikseen omassa huoneessa,
joinain päivinä taas tarvitsee äitin kaikkeen mukaan tai kuuluu takuuvarma huuto ja heittäytyy dramaattisesti lattialle vatsalleen makaamaan....... :heart:
Jostain syystä joinain päivinä myös haluaa edelleen, että kävelytän häntä käsistä kiinni pitäen vaikka oikein hienosti osaa mennä itsekseenkin eteenpäin pitempiäkin matkoja
Kiipeilläänkö teillä muilla jo?
Täällä opittiin tuossa viikko sitten kippaamaan lelulaatikko toisinpäin,
siihen päälle pääsee sievästi seisomaan..ymmärtää myös hiissata sitä laatikkoa muualle jos johonkin pitäisi ylettää.. miten mä luulin, että siinä kestäis edes vähän kauemmin?
Turvallisuus syistä ollaan ajateltu myös jo "isojen" sänkyyn siirtymistä, kun näyttää että pääsisi hetkenä minä hyvänsä pinnasängystään jo alas..ja takuuvarmasti päälleen sieltä tulee..no, täytyy katsella.

Minkä kokoisia tyttöjä teillä muilla on? Utelias olen

 

Mennytkin taas aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne..Olimme viikon syyslomalla pohjoisessa käymässä ja kyllä oli automatkat aika haastavia |O Sunnuntaina piti viihdyttää tyttöä yli 10 tuntia autossa niin oli siinä hommaa. Neiti kun ei edes nuku juuri ollenkaan automatkoilla. Hän yrittää aina kääntyillä ja venkuilla unissaan istuimessaan ja herää siihen sitten huutamaan No toivottavasti ei tarvitse pitkään aikaan mennä nuin pitkää matkaa..

Meille ei oikeastaan kuulu mitään erikoista..kehitys jatkuu samaan tasaiseen tahtiin. Itsepäisyys on ehkä hieman lisääntynyt ja nykyisin suututaan paljon herkemmin, jos asiat ei mene mieleisellä tavalla tai jos äiti hakee pois tekemästä "pahoja"

Meillä on nykyisin aina keittiön hellanlevyt päällä ja uuni paahtaa 300 asteesas, kiitos vaan tytölle Oletteko tee muut joutuneet ostamaan sellaista lieden eteen laitettavaa suojaa? Minä ajattelin ihan turvallisuussyistä jo sellaisen hankkia lähiaikoina..Olisi se kurjaa, jos neiti polttaisi sormensa johonkin kuumentamaansa levyyn..

Myös kaappien avaaminen ja tavaroiden heittäminen lattialla on niin kivaa. Meillä onkin täällä asunnossa aina tavarat hujan hajan neidin jäljiltä, kun ei jaksa koko ajan olla perässä keräämässä niitä takaisin..Samoin lehdet lentää lehtikorista ties minne. Myös kiipeily kiinnostaa. Joka paikkaan pitää kiivetä..

Tyttö harjoittelee edelleen myös ahkerasti riisumista ja pukemista. Eilenkin illalla pinnasängyssä riisui itseltään yöpuvun pois kaksi kertaa. Joskus on ihan ilkosen alasti, kun vaipankin saa kätevästi pois

Tyttö kyllä ottaa askeleita ja seisoo tukevasti itsekseen mutta aktiivista kävelemistä ei ole vielä. Hän aina malttaa muutaman askeleen ottaa ja sitten huomaa, että kyllä konttaamalla pääsee kovempaa vauhtia.

Meillä ei ole ollut käytössä hoitopöytää. Vaan meillä oli sellainen erillinen hoitoalusta vaan. Toisaalta, jos joskus on enemmän tilaa, niin hoitopöydän voisi ostaa, koska siinä saa paremmassa asennossa vaihdettua esim. vauvalle vaipat ja vaatteet ym. Mun mies on 2 metriä pitkä, niin hänelle olisi ainakin ergonomisempi asento..

Tyttö varmaan söisi jo lusikalla itse mutta kun mulla tulee aina häntä itse syötettyä. Pitäisi antaa neidin harjoitella enmmän syömistä itse, vaikka siitä kamala sotku tuleekin. Olisi sitten helmpompi, kun tyttö itse jo söisi, kun meille tulee vauva tammikuussa. Pääsisi äiti ehkä vähemmällä..(paitsi jälkien korjaamisen suhteen).

Vietättekö te muut isänpäivää? Minä kävin tänään ostaan miehelleni lahjakortin parturille ja varasin jo hänelle samalla ajan sinne Sitten ajattelin ostaa tänään puuvärit, niin tuo neiti saa "piirtää" isälle ensimmäisen kortin Ja kakun tekoakin olen jo vähän miettinyt..Mukava viedä sitten kakkukahvit aamulla sänkyyn

Ihana, kun tyttö nukkuu jo kolmatta tuntia..niin saa hetken olla rauhassa Itsekin kyllä nukuin kahden tunnin päiväunet. Alkaa vissin jo tämä loppuraskaus väsyttämään.

Elmi ja Neiti 1 vuotta 2 kk ja Minni 30+2

 

Meillä tyttö on tosi itsepäistä sorttia. Hän suuttuu heti, kun sanoo ei. Kaapista vedetään myös tavaraa, mutta osan hän laittaa itse takaisin.
Paikalla ei olla kauaa, vaan kävellä pitää koko ajan. Tänään kun menin ostamaan isänpäivänlahjaa, ja jätin tytön seisomaan paikalleen viereeni, niin eihän hän siinä pysynyt, vaan meni tonkimaan kaikkia paikkoja. Siinä sitten juoksin lähinnä tytön perässä ja hakemassa häntä takaisin.
Minä en enää saa juurikaan syöttää tyttöä vaan hänen pitää syödä itse. Ruokaa ei paljon mene alas, joten ihmettelen millä hän elää.
Nykyään tyttö nukkuukin hyvin, niin päivä- kuin yöunet. Eihän siihen mennyt kuin vuosi, kun Amelie alkoi nukkumaan kunnolla.
Olimme mieheni kanssa viime perjantaina juhlissa ensimmäistä kertaa sitten Amelien syntymän. Äitini oli kotonanamme laittamassa Amelien nukkumaan. Hyvin oli kuulemma mennyt, ihmeitäkin näköjään tapahtuu.
Jumpassakin näkee tytön kehittyvän. Ennen Amelie konttasi pallojen perään ja jäi pallon kanssa leikkimään, kun tarkoitus oli tuoda pallot takaisin laatikkoon. Nyt hän kävi muiden lasten tavoin hakemassa niitä ja toi laatikkoon.
Mutta nyt leikkimään tytön kanssa.

 

Meilläkin ollaan aika itsepäistä sorttia. Meidän tyttö katsoo ylimielisesti, kun torun häntä esim. mukin heittämisestä maahan. Ei kyllä meinaa aina pokka pitää, kun tyttö katsoo niin ylväänä takaisin.

Meillä on elämä rullannut hyvin nyt kolmisen viikkoa. Silloin vähän aikaa sitten valittelin täälläkin, kun tyttö vaan huutaa kanssani ja kaikki on huonosti. Hän taitoi olla silloin kipeä tai hampaat vaivasivat, koska nyt hän on ollut jo kauan tosi hyvätuulinen. Hänelle on alkanut sadella hampaita tiuhaan tahtiin, eilen huomasin kahdeksannen hampaan.

Mä olen kanssa miettinyt, että pitäis varmaan hankkia sellainen turvaverkko hellan nappuloiden eteen. Meilläkin lentelee tavarat laatikoista, mutta olemme kyllä usein ehtineet aika nopeasti torumaan.

Meidän tytöllä on vähän omalaatuinen leikki. Hän haluaa mennä joka päivä istuskelemaan kylpyhuoneessa olevan kaapin alimmalle tasolle. Ovi pitää laittaa kiinni. Sitten hän istuskelee siellä kaapissa yksikseen hetken. Muutaman kerran tyttö on raivonnut kiukkuaan pää punaisena. Olemme saaneet hänet rauhoittumaan vain siten, että olemme antaneet luvan mennä kaappiin. Hetken päästä hän tulee kaapista nauravaisena pois. Kun vaan sosiaalityöntekijät ei näkis...

Mulla on ollut niin kiire, että olen jättänyt isänpäivälahjan oston vasta tähän päivään. Tänään olisi tämän vuoden viimeinen tentti ja saan vihdoin huoahtaa ja viettää aikaa perheen kanssa kunnolla. En ole nukuttanutkaan häntä iltaisin kahteen viikkoon.

Huomenna lähdemme testaamaan, kuinka yhdyskuntakelpoinen lapsi meillä on. Menemme ensimmäistä kertaa ravintolaan syömään. Saas nähdä mikä show siitäkin tulee!

 

Alexander (14 kk) kiipesi ensimmäistä kertaa tuolille ja siitä pöydälle. :heart:

 

Ei oo tullu toviin kauheesti konetta avattua. Ukko alotti työt ja on nyt paljon poissa kotoota ja oon Saaran kanssa kaksin. Ja sitten hoidan samaan syssyyn hepat ja koirat. Ei oo vapaa-ajan käytön kanssa ongelmia
Ja Saaran mielestä en saa käyttää läppäriä ollenkaan, kiukkuu koko ajan tossa jaloissa kun mulla on läppäri sylissä. Jos laitan läppärin kiinni ja istun tässä samassa paikassa, ni kaikki on hyvin, kiukku loppuu Mikähän lie mustasukkasuus hällä läppäriä kohtaan.

Täällä ei kyllä oo tapahtunu yhtikäs mitään. Saara oppi kävelemään jo viikkoja sitten, mutta neiti on niin kiinnostunu kaikesta muusta ku kävelystä, että ottaa vaan 2-3 askeleen kävelymatkoja ja muut edelleen konttaa. Noh eipä siinä... eiköhän tuo joku päivä kävele enemmän.

Ens kuussa meillä on sitten neuvolassa kasvukontrolli, että onko pituutta ja painoa tullu. Mutta eiköhän.

Nyt täällä rupes haisemaan kakki... täytynee vissiin lähteä pesemään tytsy