Kohta tulee meilläkin 10kk täyteen
! Uskomatonta, että hoitovapaata sitä tässä jo vietetään...
Oscar on iloinen hymypoika joka ehtii joka paikkaan - kiinnostavimmat paikat ovat tietysti ne kielletyt... Olemme siirtäneet huonekaluja strategisiin paikkoihin, kuten esim. rahi lasivitriinin eteen, yms. että säästyttäisiin suurilta katastrofeilta.. Kyläilijät ihmetelkööt meidän sisustustyyliä
Oscar ei konttaa vaan istualtaan liikkuu käsillä vetäen ympäriinsä, ja kovaa vauhtia! Nyt viikon verran on oma-aloitteisesti mennyt konttausasentoon, mutta menee takaisin istualleen heti kun hiffaa, että kädet eivät kontatessa olekaan käytössä... Saa nähdä, alkaako poika koskaan konttamaan. Nyt myös viikon verran on kovasti tavoitellut ylemmäs ja autettuna seisoo ja nousee esim. sohvaa vasten.
Oscarilla on kaksi hammasta alhaalla, tulivat yhtä aikaa n. 2 vkoa sitten. Kuten joku aiempi totesikin, ihan hyvin sitä pärjää pikkuveikko kahdellakin hampaalla
Kaikki ruoat maistuvat hyvin, mutta vähän jännittää ruokailun muuttuminen ja kun Oscar selkeästi jo haluaisi omatoimisemmaksi ruokapöydässä, siis lusikkaa käteen, heitellä lautasta yms. Meillä alkaa tarhaelämä jo syyskuussa, en tiedä pitääkö siihen mennessä jo osata syödä itse???? No, sotkua tulee joka tapauksessa olemaan, taidan pian rullata keittiön maton piiloon...
Olimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa (!!!) yöreissussa toisella paikkakunnalla pari viikkoa sitten ja Oscar oli hoidossa isovanhemmilla. Poika ei edes huomannut että lähdimme (tai edes kun tulimme takaisin) ja oli ollut kuulema todella kiltti ja vain hymyillyt koko ajan...!! Tuli jo vähän sellainen olo, että tässäkö on turhaan tehty 10kk työtä kun kaveri ei edes välitä... Ei vaan.. Matka miehen kanssa oli erittäin onnistunut ja hyvällä mielin jätimme lapsen isovanhempien hoitoon ja nyt hyvän kokemuksen jälkeen se on (ehkä) helpompi tehdä toistekin eikä nyt äitiä jännitä päiväkodin aloituskaan niin paljoa...
Meillä mies on jo kovasti alkanut puhua toisesta lapsesta. Onko kenelläkään samaa tilannetta? Tai että toinen olisi jo tulollaan..? Itse toivon kyllä lapsellemme sisarusta kun olen itse kasvanut ainoana lapsena, mutta toisaalta haluan olla töissäkin vähän aikaa.. Tämä esikoinen kun sai alkunsa ns. kertalaakista, niin en kyllä vielä uskalla ajatella ehkäisyn poisjättämistä. Lasten ikäerohan on niin yksilöllinen ja tapauskohtainen juttu - siis mikä sopii millekin perheelle ja mihinkin elämäntilanteeseen... Siis tarkoitan, että ei ole yhtä oikeaa ikäeroa.. Eikä niitä lapsia tehdä vaan saadaan.. Vaikka ensimmäistä ei kauaa tarvinnut odotella, niin toinen lapsi voi toisaalta odotuttaa pitkäänkin.. En tiedä, ajatukset myllertää... Raskausaikaa toisaalta kaipaan, voin aknea lukuunottamatta todella hyvin ja masun kanssa oli kivaa pitää tiukkoja t-paitoja
Nyt en ole kovinkaan hyvässä kunnossa (siis hoikka) joten sekin mietityttää miten fyysisesti jaksaisi pienen kanssa joka kaipaa paljon syliä & nostelua + uuden vauvan kanssa...
Iloista kesää kaikille & kirjoitelkaa kuulumisia
!!
Meillä poitsu on jo 11,5kk, viisi hammasta hohtaa suussa (miten ne voiki olla niin hohtavan valkoset?) ja tuettuna kävelee ja juoksee pitkin päivää. Mulla on selkä ihan puhkipoikki, kun joutuu kynkkäämään selkä vääränä poikaa taluttaen. Nyt se jo pysyy muutaman sekunnin itsekseen seisomassakin, kun ei heti huomaa, että päästän irti, ja sitten lysähtää pyllylleen
Syöminen sujuu vain jos herra saa pitää omaa lusikkaa kädessään ja sohia sitä suuhunsa. Sotku on kamala, mutta kestettävä se on niin oppii varmaan pian syömään ihan hyvin itsekseen. Ruoka maistuu ja kasvu onkin ollut hienoa, 1-vuotistarkastuksessa pituutta 77 cm ja painoa 10 kg 820 g. Kyllä on äidillä selkä kipeenä kantelemisesta ja nostelemisesta, huhhuh. Sais oppia pian kävelemään niin säästyis selkäkin!
