Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Vaniljainen, post: 24701925, member: 54576"]</p><p>Ihanaa kun näitä nyyttejä syntyy täällä nyt aika tahdilla :heart:</p><p></p><p><span style="color: #FF0000">Onnea MökinAnkka, Maritz, Miranna ja tietysti ihan kaikki joilla on pikkuinen maailmassa!</span></p><p></p><p>Voisin tähän väliin näpytellä vähän synnytyskertomusta, tekee nimittäin ihan hyvää lähteä sitä vähän kertaamaan päässä kun tuntuu, että on aikalailla tyhjiä kohtia välissä ja ajankulusta varsinkin on aika epäselvät kuviot <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p><u><strong>Synnytyksen käynnistyminen</strong></u></p><p>Tiistai-keskiviikon välisenä yönä heräsin puoli yhdeltä siihen kun jostain tuolta alapään suunnasta kuului kaksi kertaa naps ja heti tietysti ajattelin, että oliko nuo nyt ne kuuluisat napsahduset? Nousin varovasti sängystä ylös, oli meinaa kamala pissahätä ja suunnistin vessaan siinä pelossa, että koko sänky kastuu. Mutta pyh, ei sieltä mitään tullutkaan. Lantio se siis siellä taas vaan paukkuu, ajattelin. </p><p>Kävin pissalla ja pissasin muovimukiin, kun mulla oli se pissankeräys menossa myrkytysepäilyn vuoksi. Ihmettelin siellä lilluvia "krämmäleitä", mutta kippasin sen sinne keräysastiaan kuitenkin. Ja sitten nousin pytyltä ja kävi holahdus, ensin desi-pari ja heti perään "saavikaupalla" ja pyyhe jalkojen välissä kipitin herättämään miehen. </p><p>Soitin sairaalaan ja sain ohjeeksi mennä takaisin nukkumaan ja odottamaan supistuksia, sairaalaan pitäisi mennä puolen päivän aikoihin jos ei ala ennen sitä tapahtumaan. Tässä vaiheessa ei vielä supistellut yhtään ja kömmin takaisin peiton alle. Ehdin olla minuutin ja sieltähän se supistus sitten tulikin. Ja ihan hemmetin kivulias semmoinen! Hetken kävely kuitenkin auttoi ja taas yritettiin hetki nukkua. Mutta ei kyllä tietoakaan, ettö kumpikaan olisi saanut unen päästä kiinni! Supistus väli tiheni tosi nopeasti alle kymmeneen minuuttiin ja olivat kestoltaan heti minuutin mittaisia. Ja se minuutti tuntui ikuisuudelta! Mies aina puolen välin jälkeen laski mulle ääneen ja se helpotti ihan hirveästi! 40 sekunin kohdalla se aina lohdutti, että enää ei kestä kauan, että taas helpottaa. Suosittelen tätä ihan kamalasti, koska se minuutti tuntuu vaan kestävän...Ja kestävän. </p><p>Ja kauratyyny!!!!!!! Luoja, mikä helpotus!! Se todellakin helpotti ihan järkyttävästi! Mies painoi sitä jo kotona alaselkään ja se pahin kärki helpotti. Supistukset tulivat jo kolmen minuutin välein ja kestivät minuutin verran, mutta välissä oli muutamia lyhyempiäkin. Mua sattui jo ihan kamalasti.</p><p>Saatiin siinä kunnon naurutkin kuitenkin nauretuksi kun mä vaikeroin kotona jo tosi kovaäänisesti ja mies sanoi, että naapurit varmaan luulevat, että meillä on monen tunnin panosessiot päällä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> Voin meinaa sanoa, että ne taatusti kyllä kuulivat ne mun huudot <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> </p><p>Tässä vaiheessa kello läheni puolta viittä ja auton nokka käännettiin kohti sairaalaa, jonne selvisin suht hyvin kaurapussi selän takana. Onneksi matkaa ei ollut kuin vartin verran.</p><p></p><p><strong><u>Sairaalassa</u></strong></p><p>Mut ohjattiin ensimmäiseksi käyrille, jossa todettiin vauvan sydänäänet hyviksi. Sitten tutkittiin mun avautuminen, toivoin tietysti että edistystä olisi tapahtunut, kivut oli meinaa jo tosi kovia. Tulos: Kaksi senttiä auki, kohdunkaula hävinnyt. </p><p>Vaikeroin kontallani lattialla ja yritin parhaani mukaan keskittyä hengittämiseen ja miettimään sitä synnytysvalmennuksessa kuultua lausetta; Se on hyvää kipua, se on hyvää kipua, joka edistää vauvan maailmaan tuloa..Ei paljon auttanut siinä vaiheessa, voin sanoa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Mies tsemppasi koko ajan aivan täydellisesti ja teki kaikkensa auttaakseen mua. </p><p>Sain jonkin morfiinin kaltaisen lääkkeen, joka pistettiin mun pakarann ja meidät ohjattiin lepohuoneeseen nukkumaan hetkeksi. Lääke auttoi todella hyvin ja sain nauttia olosta reilun puolituntia ilman kipuja. Nukutuksikin saatiin molemmat. </p><p>Se oli mukavaa aikaa se, harmi vaan että sitä ei kestänyt kauempaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p>Kivut tulivat takaisin, entistä pahempina ja kätilö totesi lääkkeen tehneen tehtävänsä ja olin neljä senttiä auki. Ei kun synnytyssaliin! Kello oli varttia vaille kahdeksan, aamulla.</p><p></p><p><u><strong>Synnytyssalissa</strong></u></p><p>Tästä alkaakin se aika, jossa on paljon mustia aukkoja <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p>Meitä oli vastassa todella, todella mukava nuorehko kätilö, sekä nuori kätilöopiskelija. Mä rojahdin nojaamaan sänkyä vasten ja ulisin ja itkin kivusta. </p><p>&¤"%" että sattui!! Kätilö pohti epiduraalin ja kohdunkaulapuudutteen välillä, että kumpi laitetaan. Synnytys eteni kuulemma semmoista vauhtia, että pelkkä kohdunkaulapuudute todennäköisesti riittäisi. Kuulostaa hyvältä, ajattelin. Lääkäri kertoi että puudute toimii yleensä noin kaksi tuntia, henkilöstä riippuen ja se myös rentouttaa kohdunkaulan lihaksia, jolloin avautuminen nopeutuu. </p><p>Ja se todellakin auttoi kipuihin..Puoli tuntia! Ja taas mentiin...Lääke kuitenkin auttoi avautumisessa, olin avautunut seitsemään senttiin. </p><p>Hetken katsottuaan mun tuskaa kätilö päätti, että annetaan vielä epiduraali. Mä itkin helpotuksesta, ihana kätilö! Ja ah..Kaikki kivut olivat tipotiessään! Sitten saimme olla miehen kanssa hetken kahdestaan, mulla oli tosi hyvä ja ihana olo. </p><p>Aloin tuntemaan pientä ponnistamisen tarvetta aika pian epiduraalin jälkeen ja kätilö sanoi, että voin pikkuisen ponnistaakin ja ohjata vauvaa alaspäin. Mies oli ihana ja kertoi, että näytän kauniilta. :heart: Tilanne oli tässä vaiheessa ihanan rauhallinen ja seesteinen. </p><p>Hetken päästä katilö tuli takaisin ja tarkisti, että olin avautunut kokonaan. Pikkuhiljaa voitaisiin kuulemma alkaa tositoimiin. Kello oli 12. Aloin nopeasti tuntemaan koko ajan kovenevaa ponnistamisen tunnetta. Tämähän sujuu kuin elokuvissa!- Totesi kätilö ja sanoi vauvan tulevan hyvää vauhtia! Jess!!</p><p>Alkuinnostus kuitenkin hävi hetken päästä kun epiduraali alkoikin viemään multa kunnon tiheitä supistuksia! Ponnistin monta kertaa ilman tulosta, synnytys ei edennyt yhtään!! Ei muuta kuin oksitosiinitippa käteen, jotta supistukset kovenevat. Siltikään ei tapahtunut tarvittavaa edistystä, en saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa ja voimat alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Olin pusertanut vajaa tunnin. Vauvan pää oli ihan tulossa jo, mutta en saanut puskettua sitä ulos. Mies kannusti vieressä minkä kerkesi ja muistutti vetämään henkeä välillä. </p><p>Oksitosiinin määrää nostettiin koko ajan..Tunti ponnistamista alkoi täyttymään. Ja mun voimat hävisivät koko ajan enemmän ja enemmän. Siinä se pikkuisen pää oli jo ihan tulossa, nyt ei muuta kuin kunnon pitkiä ponnistuksia! Mutta kun en jaksa!!- Huusin ja itkin.</p><p>En saa sitä ulos. Olin ihan varma siitä. Ponnistin minkä kerkesin, ilman mitään tulosta! Olin turhautunut ja epätoivoinen, voimat eivät vaan riittäneet. Kätilö soitti paikalle lääkärin ja kolme avustavaa kätilöä ja alkoi uhkailemaan imukupilla. Ei! Ei imukuppia..-huusin. Tilanteen hankaluus alkoi todenteolla valjeta mulle kun näin sen henkilömäärän huoneessa. Sektion pelkokin alkoi jyskyttämään takaraivossa. Voi helvetin, helvetti, mä en oikeasti selviä tästä!! </p><p>Ponnistusasennon vaihtamistakin mietittiin, mutta päädyttiin pitämään mut puoli-istuvassa, sain vaan avukseni kätilöt, joiden käsiä vasten sain työntää jalkoja. Nyt oli vauva saatava ulos, sydänäänet alkoivat heikkenemään. Mä tuhersin itkua ja näin imukupinkin lääkärillä. Vauvalla alko olemaan tukala olo ja naps, kätilö napsaisi välilihan auki. Oksitosiinitippa oli laitettu täysille ja tunsin ensimmäiset oikein järeät, oman kehon tekemän ponnistukset! </p><p>Nyt syntyy pää! Jess!! Sitten tuli se paljon pelätty vaihe, että ei saa ponnistaa, jotta pää saadaan nätisti ulos. Mutta tässä kohtaa en tuntenut yhtää pahaa kipua, tai tunnetta että repeän. Tunsin vain helpotusta ja onnea. </p><p>Sitten olikin pää ulkona ja mieheltä pääsi helpotuksen itku! Seuraavalla ponnistuksella on vauva ulkona!</p><p>Ja siinä se sitten vihdoin oli, rankan työn ihana lopputulos:heart: Voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta!! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Meidän vatsassa möyrijä oli tullut maailmaan!</p><p></p><p>Ensisynnyttäjälle mulla oli nopea synnytys, mutta tosi rankka ponnistusvaihe oli. </p><p>En tiedä tarkalleen avautumisvaiheen kestoa mutta supistukset alkoivat noin puoli yhdeltä yöllä ja ponnistamaan aloin kahdeltatoista. </p><p>Ponnistusvaihe kesti tunnin ja 36 minuuttia. </p><p></p><p>Ja neitokaisemme syntyi siis viikoilla 39+3 <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Vaniljainen ja "Peppi" 4 vrk :heart:</p><p></p><p>(Hups, tulipas tosiaan pitkä tarina! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> )</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Vaniljainen, post: 24701925, member: 54576"] Ihanaa kun näitä nyyttejä syntyy täällä nyt aika tahdilla :heart: [COLOR="#FF0000"]Onnea MökinAnkka, Maritz, Miranna ja tietysti ihan kaikki joilla on pikkuinen maailmassa![/COLOR] Voisin tähän väliin näpytellä vähän synnytyskertomusta, tekee nimittäin ihan hyvää lähteä sitä vähän kertaamaan päässä kun tuntuu, että on aikalailla tyhjiä kohtia välissä ja ajankulusta varsinkin on aika epäselvät kuviot :D [U][B]Synnytyksen käynnistyminen[/B][/U] Tiistai-keskiviikon välisenä yönä heräsin puoli yhdeltä siihen kun jostain tuolta alapään suunnasta kuului kaksi kertaa naps ja heti tietysti ajattelin, että oliko nuo nyt ne kuuluisat napsahduset? Nousin varovasti sängystä ylös, oli meinaa kamala pissahätä ja suunnistin vessaan siinä pelossa, että koko sänky kastuu. Mutta pyh, ei sieltä mitään tullutkaan. Lantio se siis siellä taas vaan paukkuu, ajattelin. Kävin pissalla ja pissasin muovimukiin, kun mulla oli se pissankeräys menossa myrkytysepäilyn vuoksi. Ihmettelin siellä lilluvia "krämmäleitä", mutta kippasin sen sinne keräysastiaan kuitenkin. Ja sitten nousin pytyltä ja kävi holahdus, ensin desi-pari ja heti perään "saavikaupalla" ja pyyhe jalkojen välissä kipitin herättämään miehen. Soitin sairaalaan ja sain ohjeeksi mennä takaisin nukkumaan ja odottamaan supistuksia, sairaalaan pitäisi mennä puolen päivän aikoihin jos ei ala ennen sitä tapahtumaan. Tässä vaiheessa ei vielä supistellut yhtään ja kömmin takaisin peiton alle. Ehdin olla minuutin ja sieltähän se supistus sitten tulikin. Ja ihan hemmetin kivulias semmoinen! Hetken kävely kuitenkin auttoi ja taas yritettiin hetki nukkua. Mutta ei kyllä tietoakaan, ettö kumpikaan olisi saanut unen päästä kiinni! Supistus väli tiheni tosi nopeasti alle kymmeneen minuuttiin ja olivat kestoltaan heti minuutin mittaisia. Ja se minuutti tuntui ikuisuudelta! Mies aina puolen välin jälkeen laski mulle ääneen ja se helpotti ihan hirveästi! 40 sekunin kohdalla se aina lohdutti, että enää ei kestä kauan, että taas helpottaa. Suosittelen tätä ihan kamalasti, koska se minuutti tuntuu vaan kestävän...Ja kestävän. Ja kauratyyny!!!!!!! Luoja, mikä helpotus!! Se todellakin helpotti ihan järkyttävästi! Mies painoi sitä jo kotona alaselkään ja se pahin kärki helpotti. Supistukset tulivat jo kolmen minuutin välein ja kestivät minuutin verran, mutta välissä oli muutamia lyhyempiäkin. Mua sattui jo ihan kamalasti. Saatiin siinä kunnon naurutkin kuitenkin nauretuksi kun mä vaikeroin kotona jo tosi kovaäänisesti ja mies sanoi, että naapurit varmaan luulevat, että meillä on monen tunnin panosessiot päällä :laugh: Voin meinaa sanoa, että ne taatusti kyllä kuulivat ne mun huudot ;) Tässä vaiheessa kello läheni puolta viittä ja auton nokka käännettiin kohti sairaalaa, jonne selvisin suht hyvin kaurapussi selän takana. Onneksi matkaa ei ollut kuin vartin verran. [B][U]Sairaalassa[/U][/B] Mut ohjattiin ensimmäiseksi käyrille, jossa todettiin vauvan sydänäänet hyviksi. Sitten tutkittiin mun avautuminen, toivoin tietysti että edistystä olisi tapahtunut, kivut oli meinaa jo tosi kovia. Tulos: Kaksi senttiä auki, kohdunkaula hävinnyt. Vaikeroin kontallani lattialla ja yritin parhaani mukaan keskittyä hengittämiseen ja miettimään sitä synnytysvalmennuksessa kuultua lausetta; Se on hyvää kipua, se on hyvää kipua, joka edistää vauvan maailmaan tuloa..Ei paljon auttanut siinä vaiheessa, voin sanoa :D Mies tsemppasi koko ajan aivan täydellisesti ja teki kaikkensa auttaakseen mua. Sain jonkin morfiinin kaltaisen lääkkeen, joka pistettiin mun pakarann ja meidät ohjattiin lepohuoneeseen nukkumaan hetkeksi. Lääke auttoi todella hyvin ja sain nauttia olosta reilun puolituntia ilman kipuja. Nukutuksikin saatiin molemmat. Se oli mukavaa aikaa se, harmi vaan että sitä ei kestänyt kauempaa :D Kivut tulivat takaisin, entistä pahempina ja kätilö totesi lääkkeen tehneen tehtävänsä ja olin neljä senttiä auki. Ei kun synnytyssaliin! Kello oli varttia vaille kahdeksan, aamulla. [U][B]Synnytyssalissa[/B][/U] Tästä alkaakin se aika, jossa on paljon mustia aukkoja :D Meitä oli vastassa todella, todella mukava nuorehko kätilö, sekä nuori kätilöopiskelija. Mä rojahdin nojaamaan sänkyä vasten ja ulisin ja itkin kivusta. &¤"%" että sattui!! Kätilö pohti epiduraalin ja kohdunkaulapuudutteen välillä, että kumpi laitetaan. Synnytys eteni kuulemma semmoista vauhtia, että pelkkä kohdunkaulapuudute todennäköisesti riittäisi. Kuulostaa hyvältä, ajattelin. Lääkäri kertoi että puudute toimii yleensä noin kaksi tuntia, henkilöstä riippuen ja se myös rentouttaa kohdunkaulan lihaksia, jolloin avautuminen nopeutuu. Ja se todellakin auttoi kipuihin..Puoli tuntia! Ja taas mentiin...Lääke kuitenkin auttoi avautumisessa, olin avautunut seitsemään senttiin. Hetken katsottuaan mun tuskaa kätilö päätti, että annetaan vielä epiduraali. Mä itkin helpotuksesta, ihana kätilö! Ja ah..Kaikki kivut olivat tipotiessään! Sitten saimme olla miehen kanssa hetken kahdestaan, mulla oli tosi hyvä ja ihana olo. Aloin tuntemaan pientä ponnistamisen tarvetta aika pian epiduraalin jälkeen ja kätilö sanoi, että voin pikkuisen ponnistaakin ja ohjata vauvaa alaspäin. Mies oli ihana ja kertoi, että näytän kauniilta. :heart: Tilanne oli tässä vaiheessa ihanan rauhallinen ja seesteinen. Hetken päästä katilö tuli takaisin ja tarkisti, että olin avautunut kokonaan. Pikkuhiljaa voitaisiin kuulemma alkaa tositoimiin. Kello oli 12. Aloin nopeasti tuntemaan koko ajan kovenevaa ponnistamisen tunnetta. Tämähän sujuu kuin elokuvissa!- Totesi kätilö ja sanoi vauvan tulevan hyvää vauhtia! Jess!! Alkuinnostus kuitenkin hävi hetken päästä kun epiduraali alkoikin viemään multa kunnon tiheitä supistuksia! Ponnistin monta kertaa ilman tulosta, synnytys ei edennyt yhtään!! Ei muuta kuin oksitosiinitippa käteen, jotta supistukset kovenevat. Siltikään ei tapahtunut tarvittavaa edistystä, en saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa ja voimat alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Olin pusertanut vajaa tunnin. Vauvan pää oli ihan tulossa jo, mutta en saanut puskettua sitä ulos. Mies kannusti vieressä minkä kerkesi ja muistutti vetämään henkeä välillä. Oksitosiinin määrää nostettiin koko ajan..Tunti ponnistamista alkoi täyttymään. Ja mun voimat hävisivät koko ajan enemmän ja enemmän. Siinä se pikkuisen pää oli jo ihan tulossa, nyt ei muuta kuin kunnon pitkiä ponnistuksia! Mutta kun en jaksa!!- Huusin ja itkin. En saa sitä ulos. Olin ihan varma siitä. Ponnistin minkä kerkesin, ilman mitään tulosta! Olin turhautunut ja epätoivoinen, voimat eivät vaan riittäneet. Kätilö soitti paikalle lääkärin ja kolme avustavaa kätilöä ja alkoi uhkailemaan imukupilla. Ei! Ei imukuppia..-huusin. Tilanteen hankaluus alkoi todenteolla valjeta mulle kun näin sen henkilömäärän huoneessa. Sektion pelkokin alkoi jyskyttämään takaraivossa. Voi helvetin, helvetti, mä en oikeasti selviä tästä!! Ponnistusasennon vaihtamistakin mietittiin, mutta päädyttiin pitämään mut puoli-istuvassa, sain vaan avukseni kätilöt, joiden käsiä vasten sain työntää jalkoja. Nyt oli vauva saatava ulos, sydänäänet alkoivat heikkenemään. Mä tuhersin itkua ja näin imukupinkin lääkärillä. Vauvalla alko olemaan tukala olo ja naps, kätilö napsaisi välilihan auki. Oksitosiinitippa oli laitettu täysille ja tunsin ensimmäiset oikein järeät, oman kehon tekemän ponnistukset! Nyt syntyy pää! Jess!! Sitten tuli se paljon pelätty vaihe, että ei saa ponnistaa, jotta pää saadaan nätisti ulos. Mutta tässä kohtaa en tuntenut yhtää pahaa kipua, tai tunnetta että repeän. Tunsin vain helpotusta ja onnea. Sitten olikin pää ulkona ja mieheltä pääsi helpotuksen itku! Seuraavalla ponnistuksella on vauva ulkona! Ja siinä se sitten vihdoin oli, rankan työn ihana lopputulos:heart: Voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta!! :) Meidän vatsassa möyrijä oli tullut maailmaan! Ensisynnyttäjälle mulla oli nopea synnytys, mutta tosi rankka ponnistusvaihe oli. En tiedä tarkalleen avautumisvaiheen kestoa mutta supistukset alkoivat noin puoli yhdeltä yöllä ja ponnistamaan aloin kahdeltatoista. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja 36 minuuttia. Ja neitokaisemme syntyi siis viikoilla 39+3 :) Vaniljainen ja "Peppi" 4 vrk :heart: (Hups, tulipas tosiaan pitkä tarina! :D ) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Lopettas jo kitinän, ei kukaan lie pakottanut selviytyjiin
15 min sitten
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ydinvoimalat tuottavat tänään seitsemän kertaa enemmän sähköä kuin tuulimyllyt
Tänään 10:35
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Naiset uskaltavat lähitulevaisuudessa, siis vuosien tauon jälkeen ottaa jälleen taksikyytejä iltaisin. Persuille isot kiitokset etukäteen jo siitä 🙏
Tänään 10:33
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"SDP peruuttaisi hallituksen yli miljardin euron kehitysapuleikkauksista ja jakaisi kehitysapuna maailmalle jopa kaksi miljardia euroa vuodessa"
Tänään 10:01
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Enää vain vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat selkeästi jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista"
Tänään 09:47
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Vihreän liikenteen käyttäjät puukotelleet toisiaan Munkassa
Tänään 09:38
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"SDP julkaisi vaihtoehtobudjettinsa: Yli 300 miljoonalla lisää veronkiristyksiä, paluu autoilijan kurittamiseen ja yhä enemmän rahaa ulkomaille"
Tänään 08:38
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Miehen naispuolinen ystävä
Tänään 07:54
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 749
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 635
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 534
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 472
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 469
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 462
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 381
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1049
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kärsiikö kissa jos se laitetaan yöksi häkkiin?
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
3.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
5.
Nyt meni kyllä Perussuomalaisten kannatus todella harkintaan
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lopettas jo kitinän, ei kukaan lie pakottanut selviytyjiin
Latest: viisikymppinen isoäiti
15 min sitten
Aihe vapaa
7.
Naiset uskaltavat lähitulevaisuudessa, siis vuosien tauon jälkeen ottaa jälleen taksikyytejä iltaisin. Persuille isot kiitokset etukäteen jo siitä 🙏
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
8.
relaatio 1069
Latest: MAG1
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
