Syyskuun Söpöliinit 2012 *Elokuussa*

Täällä kans Ikpin, Riikan ja Pienisienen kanssa täysin samaa mieltä, että mieluummin laskettun aikaan asti kuin viikkoakaan liian aikaisin jos siihen mitenkään voi vaikuttaa =)

Ikpi: Ai, vauva siis ollutkin koko ajan oikeinpäin =) hieno juttu! Ymmärsin sitten väärin

Mikäs Keeshan vointi?

Riikka: Kyllä sitä itse monesti myös mietti, että miten pystyy olemaan tasapuolinen äiti jne.. Aika paljonhan esikoinen miehen kanssa touhusi kun typy vauva oli, mutta pyrittiin myös siihen, että jos vauvalla ei juuri mikään kaamea nälkä niin vuorotellen vietiin poikaa nukkumaan, luettiin satuja jne.. Että mies hoiti vauvaa ihan yhtä paljon kuin minäkin.. Imetyshetket oli tietty poikkeus. Välillä tosin huomasi, että itse automaattisesti alkoi vauvaa hoitamaan, mutta sitten aina heräsin siihen , että voihan mieskin tämän homman tehdä ja minä touhuta pojan kans
Ja mm. imetyshetkinä pyrin lukemaan pojalle satuja, mistä tykkäsi jne.. ei tulisi sitä tunnetta, että vauva vaan saa olla äitin lähellä. Mutta onhan niitäkin hetkiä tottakai ollut, että on tullut tuiskahdettua toiselle ja sitten jälkeenpäin harmittanut kamalasti : / Mut eiköhän se tasapaino sieltä löydy

LuvLucy: Mulle on kiloja tullut nyt 8-9kg ja rv36+4 on nyt. Toivon että ei ainakaan yli 13kg kerkee tulla.. Mulla tuo ollut ihan vakio, mikä tullut joka raskaudessa.

Vauvan liikkeistä/asennosta.. On rt:ssä, ja potkut aika harvassa kun on ihan niin sikiöasennossa kun vaan voi olla. Ennemmin semmoista työntämistä kun peppuaan tunkee puolelta toiselle. Välillä sitten nyrkit heiluu kohti nivusia ja kaippa se on pää joka aina kipeästi tuonne alas paukauttaa ja saa hirveät vihlomiset aikaan. Mutta en itse kyllä tunnustelemalla tunne päätä.

Tiistaina olis neuvola.. Huomenna pitäis soittaa testien tulokset, että onko joku tulehdus, mikä tätä jatkuaa jomotusta taas aiheuttaa..

Niin ja Milanalle suuren suuret onnittelut!!! :flower:


danjuska ja manna 36+4

 

Riikka90 täälläkin kovasti mietitty miten esikoisen ja vauvan kanssa lähtee arki sujumaan. Meillä ikäeroa tulee suunnilleen vuosi ja 8 kk ja kovasti kyllä jännittää. Esikoisella juuri kivasti alkaa joku ensimmäinen uhma vaihe lyödä päälle ja koetan miettiä jo valmiiksi millaisia haasteita eteen voisi tulla. Toivottavasti pystyy olemaan tasapuolinen. Eniten tosiaan toivoisin, että synnytys olisi normaali ilman mitään komplikaatioita, hirmurepeämiä tms. jotta jaksaisi heti sairaalasta kotiutuessaan olla "normaali" esikoisen silmissä. Tietysti voi toivoa kaikenlaita myös uuden tulokkaan persoonallisuuden suhteen.. No, nää on just niitä mihin ei voi vaikuttaa ja täytynee koettaa olla luottavainen. Asioilla lienee taipumus järjestyä ja moni on selvinnyt usean pienen kanssa. Onneksi meillä mies on osallistunut tosi paljon esikon hoitoon ja osallistuu varmasti myös uuden tulokkaan hoitoon koetan psyykata tässä itseäni!

itsekin toivoisi välillä, että vauva saisi syntyä jo, mutta kokemukset esikoisen kanssa kyllä saavat järkiinsä. Esikoinen syntyi viikoilla 36+2, eli pidemmälle on sentään jo päästy. Vaikka esikoinen oli periaatteessa hyvinkin valmis ja vierihoidossa, niin oli se alku kyllä hankalaa ja olin kyllä tosi hajalla sairaalassa. Pikkuiselta otettiin verta joka kierrolla, puudutteena sokerilientä, mutta kerran joku nuori mimmi sähläs ja raukka huusi kuin syötävä, itse hajosin tilanteeseen ihan täysin ja oli pakko mennä pois huoneesta. Jälkeenpäin kätilökin pahoitteli, että olisi pitänyt tulla lopettamaan moinen.. parhaimmillaan, kun näytteenotossa ei inahdettukaan (tästä on muuten jääny itelle edelleen kammo). 3. elinpäivänä ultrattiin pään ja vatsan seutua verenvuotojen pelossa ja päivät 3-5 poika oli vaippasillaan sinivalossa. Ei ollut lopulta muuta kuin alhainen hemppa ja keltaisuus, mutta kyllä silloin pelotti.. Alkuhuuma vaihtui äkkiä sellaiseen itkuiseen pelkoon, että jotain oikeasti pielessä. No kaikki oli lopulta hyvin, mutta kuten jo joskus aiemmin täällä kirjoitin, niin syöminen olikin sitten alkuun hankalaa, kun pieni olisi vaan nukkunut ja nukkunut.. Tavallaan kyllä myös tosi helppoa ekat pari kuukautta, kun poika vaan nukkui. No joka tapauksessa saisi mennä pidemmälle nyt, eli malttia vaan..

Mulle on kiloja tullu nyt ehkä 15, viimenen kuukausi jojoiltu parin kolmen kilon sisällä turvotuksesta riippuen. Yli 10 jäi laitokselle viimeksi, loppujen kanssa sai kyllä taistella.. Minulla imetys pikemminkin toi lisää kiloja, kuin laihdutti.. Nyt ananasta syömään, josko taas saisi vähän turvotusta pienemmälle.

Kilimanjaro 36+5

 

Täälä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Olotila vaihtelee vähän väliä, pitää muistaa olla joka hetki kiitollinen kun ei satu mihinkään kun semmonen olo on täälä jo harvinainen.. Kyllä minäki oisin jo valmis synnyttää, mutta vauva ei oo ja sen ehdoilla tässä on mentävä. Ei voi oikeestaa toivoa että se syntyis ennemmin ko pitäis, kun jos se ei oo vielä täysin valmis paketti niin sitten sen on parempi valmistautua lisää. Vaikka tiedän kyllä täsmälleen tuon olon että sais jo syntyä..

[No siun ei tarvinnu onneks liikaa odotella. Onnittelut.
Kumpa miullakin syntyisi etuajassa..] En jaksa ottaa tuohon erikseen kantaa kun kaikki täälä näyttää olevan samaa mieltä kun itekkin oon. Ja tuo hikkaaminen, kolme kertaa päivässä kun on pienellä hikka niin menee hermot??? Täälä se hikka on kymmenen kertaa päivässä, eihän se mukavalta tunnu mutta voiko oikeesti olla kellään (tulevalla) äitillä niin lyhyet hermot?? hei sen takia tää raskaus on niin pitkä aika että kerkiää kunnolla valmistautua siihen vauvan tuloon, ja jos tommonen asia saa jo menettämään hermot niin on kuitenki kaikkein paras että se vauva on sielä ainakin siihen laskettuun aikaan asti että kerkiät sinäki tuleva äiti kypsyä ajatukseen tulevasta!

Joo, täälä viiltävät kivut jatkuu, aina sillon ku vauva puskee päätä alemmas niin henki salpautuu. Yleensä öisin tämäkin tietenkin tapahtuu. Tänään ollu tarkkailupäivä vessareissujen suhteen, liekö limatulppa alkanu irtoamaan kun sellasta 'huomattavasti erillaista' limaa tullu parilla vessareissulla, en nyt kuitenkaan rupea tässä sitä sen enempiä kuvaileen, säästän teijät yksityiskohdilta

Viimesiä viikkoja tässä viedään. Seuraava päivitys täältä taitaa tulla viikon päästä ultran ja synnytystapa-arvion jälkeen. Päivittäin kuitenkin täälä käyn juttuja lukemassa, kiitti kun jaksatte kirjotella!

Keesha 36+5

 

Mä arvasin, että oon varmaa ainoa, jota sellane ärsyttää mut minkäs sille teen. Musta se on ärsyttävää. Piste. Varsinkin alussa se oli tod. ärsyttävää töissäkin istua ja yrittää keskittyä asiakkaaseen, kun samaan aikaan toinen hikkailee. Nyt oon jo sen hikkailuun jonkin verran tottunut, mutta kyllä se silti ottaa päähän - varsinkin silloin kun menen nukkumaan niin ei sitä pysty samantien keskittymään nukkumiseen ku toinen hikkaa. Kunnes sitten väsymys vie voiton ja nukahdat jossakin vaiheessa, hikkoilusta huolimatta. Siis hyvähän se on, että hikkoilee - saapahan harjoitella sitä hengittämistä kaikessa rauhassa.

Mä tiesin tän jo teini-iässä, että raskaana oleminen ei tuu olemaan mun juttu ja ikävä kyllä oikeassa olin... Lapsia olen aina rakastanut ja rakastan edelleen. Vihaan vain raskaana olemista. Olen nähtävästi ainoa, joka ei yksinkertaisesti pidä siitä, että omassa kehossa liikkuu/asustaa joku toinen. Heti kun tulee ulos sieltä, vaikka olis koliikki niin olen jo heti paljon iloisempi, mut niin kauan ku tuol masus asustaa niin kyllä mua ottaa päähän. Onneks mulla on ihana mies, sukulaiset sekä ystävät, jos koliikki vauva tulee niin tiedän, että apu on lähellä, joten sekään ei stressaa oikeestaan yhtään. Miehen siskon lapsella oli vauvana koliikki nii voidaan sit hänenkin puoleen kääntyä, jos sellanen tilanne tulee.

Ja ainakin kaksplussan tiedoissa ei lukenut mitään negatiivista, jos syntyis vaikka nyt. En tosiaan vielä haluakkaan, että syntyisi, mutta en kyllä haluaisi olla raskaana vielä 40 viikollakaan... Ku sillä on jo nyt kaikki täysin kehittynyt, paino vaan jatkaa kasvamistaan.

 

Danjuska Mullakin ois vähemmän, jos en ois possuillu kesäkuussa. Oon jäänyt koukkuun kotipizzan herkkuihin. Tänäänkin tuli siellä taas käytyä, ku on tossa ihan vieressä... Mutta tuumasin miehelle, et jos nyt pistäis pizzat banniin loppuraskauden ajaksi. Mieluumin käy sitten vaikka subin hakemassa, jos laiskalle päälle sattuu. Ei kummiskaa oo terveellistä syödä pizzaa liian usein, eikä tee painollekkaan hyvää.

 

Voi helvetinhelvetti sanon minä! Yöllä alkoi kutina ja nyt en ole enää varma, että kutiseeko vai raavinko muuten vaan. Nyt ei kyllä tarvittais tähän raskauteen hepatoosia, kun haluan synnyttää luonnollisesti ilman mitään käynnistyksiä! No joo, vauva tietenkin ykköseksi, mutta vähän harmittaa, jos kutinat vaan jatkuu

Esikoisella oli hirveä koliikki ja löysin univaivoihin (mm. 3 asti yöllä kanniskeltiin ja sen jälkeen muutaman tunnin välein huutoon herättiin) avun vasta viisikuisena kaikkea kokeiltuani. Suosituksella päädyimme Helsinkiin erään vyöhyketerapeutin asiakkaaksi ja olemme jääneet. Laittoi tytön nukkumaan 12 tunnin yöunet jatkossa ja tämä tapahtui heti ekan hoidon jälkeen. Minä pääsin vuosia jatkuneesta migreeni- ja allergiakierteestä hoitokuurilla ja monia muitakin vaivoja on hoidettu hänen avullaan (mm.lapsettomuus). Vein nuorimmat syntymän jälkeen ennaltaehkäisevään hoitoon, eikä heillä ollut koskaan mitään uniongelmia tmv. Edelleen 8,5 vuotta myöhemmin tätä samaa vyöhyketerapeuttia käytämme.

Yritän saada myös itselleni ajan, jos hepatoosi yltyy, että saisin käynnistymään luonnollisesti. Aikuisten ajat ovat vain kiven alla, normaalitilanteissa kun on jonoa vähintään puoli vuotta.

 

Moi!

Eipäs ole taas pitkään aikaan tullu täällä kirjoteltua, vaikka olen teidän kuulumisia käynytkin lueskelemassa

Synnytystapa-arvio takana ja niinhän se on, että tämä pieni ihminen (-> Muuten pojaksi nyt varmistettu ) syntyy suunnitelmallisella sektiolla viimeistään 31.8.

Minulla on maksassa hyvänlaatuinen kasvain, mikä on taas saanut lisää kasvuvoimaa kasvuhormoonista ja ei uskalleta laittaa mua ponnistamaan, ettei vaan tapahdu maksassa mitään repeämää. No, pääasia, että vauva saadaan turvallisesti maailmaan ja äitikin säilyisi hengissä
Vähän se asia harmitti polilla, kun olin toivonut, että maksa ei nyt häiritsisi tätä synnytystä, mutta eihän sille mitään voi... nyt jo ihan positiivisella mielellä Ja viim. reilu kahden viikon päästä vauva sylissä ? Ihana ajatus ? neljäs poika meidän perheeseen!
Vauvan paino nyt 2815g.

Koulu tänään alkanut isommilla pojilla ja nuorimmaisella eskari, hassun rauhallista täällä kotona... Pitänee alkaa vielä silittämään vauvan vaatteita, ennen kuin hakee pojan eskarista

Nyt voi ostaa muutamia POIKIEN vaatteita, kun sukupuoli varmistui <3 eli taidanpa käydä illalla vähän shoppailemassa

Minttura 36+4

 

Nyt on pakko jo huhuilla et missä ihmeessä se kaktuspiikki tosiaan on?? Käyn täällä kurkkimassa muutaman kerran päivässä et jos olis laittanu viestiä. Taitaa olla vauvanhaku reissulla. Toivottavasti kaikki on hyvin!

En nyt jaksa alkaa lukee uudelleen mistä ootte puhunu joten yritän jotain kommentoida.

Painosta ainaki oli ollu puhetta. Viime neuvolakäynnin mukaan joka siis oli reilu viikko sitte pe on painoa tullu yhteensä 5,5kg. Ei siis paljon mutta "kiitokset" jos niin voi sanoa kuuluu tiukalle rd-dieetille. Jotenki sitä on ottanu rd:n nyt vakavammin ku on insuliini käytössä. Enkä myöskään halua yhtä isoa vauvaa ku mitä kuopus oli. Nyt onki vauva ollu ihan hyvän kokonen. Kasvaa keskikäyrällä.

Kyllähän tähän raskauteen jo alkaa olee ihan kypsä mutta en silti halua et vauva vielä syntyis. Tossa parin kolmen viikon päästä vois syntyäki ku on täysaikanen. Mutta toivottavasti siis syntyy vasta sitten ku on siihen valmis. Ja vaikka oliski valmis ni sehän ei tarkota sitä etteikö joutuis teholle tai lastenosastolle. Meillä kuopus hörppäs lapsivettä syntyessään johon oli kakannu ni joutu heti osastolle. Sai antibioottitipan ja sain viereen sen vasta n. 1,5 vuorokautta synnytyksestä. Et kaikkea voi siis tapahtua. Toivottavasti nyt sais vauvan heti vierihoitoon.

Pe on taas aika ä-polille synnytystapa arvioon. Toivottavasti sais tietää että käynnistelläänkö vai annetaanko tulla itekseen. Alatiesynnytys se tulee olemaan joka tapauksessa. Sano jo viimeks niin.

Nyt täytyy yrittää jaksaa tehä vähän kotihommia. Koittakaahan mammat jaksella, loppusuorallahan tässä aletaan olemaan jo vähän kaikki!

Aksuliina 35+5

 

Täällä luojan kiitos vauva on pääalaspäin.Muutenkin kaikki hyvin pienellä.Pyörtymispisteessä olin,kun pääsin pois äippäpolilta.Ei saanut syödä koko aamuna jos olis jouduttu vauva kääntämään.
En mäkään oo viel synnnyttään menossa,mut kunhan ei hirveesti yli menis.
Omaa painoa en oo tuijjottanu.On sitä yli 10 kiloa tullut...
Tsemppiä kaikille kanssa odottajille!

 

Tämä pirun räkätauti se jaksaa minua piinata edelleen.. :snotty:
ja tänään soitin PLV:n bakteeriviljelyn tuloksia perjantailta ja sainkin sitte antibioottikuurin jonku sekakasvun takia (?). No, vaikka to neuvolassa oli valkuaiset + niin tossa näytteessä oli puhdas joten ei nyt hätää. Ja tän vkon torstaina onkin sitte se äpolilla käynti synnytystapa-arvion merkeissä..käski terkkari et kattovat sen pissan sielläki. Seuraava neuvola sitte ens vkon pe.
Torstaina siis kävin neuvolas ja kaikki ihan hyvin, verenpaineetki näytti hyvältä.. Kehotti tekeen parin päivän kotiseurannan sokereista kotona kun mulla se mittarikin vielä on jos sattuvat kyselemään siel äpolilla (vaikka rasitus 2. oli puhdas) mutta enhän mä oo muistanu! Näköjään tää räkätauti vie viimesetki ajatukset päästä..

Huomenna sitte alkaa tän perheen arki..äkkiä se kesä meni! Siis esikko lähtee eskari-taipaleelle. Kovasti ite jännitän&stressaan miten alkaa sujua kulkeminen yksin bussilla, mutta tänään sattu tuleva eskariope soittamaan ja keskusteltiin asiasta. Huomenna sitte vielä jutellaan lisää ja sovitaan tarkemmin säännöistä ja toimintatavoista...mut kaipa se tästä alkaa sujua. Saas nähä millanen talvi tulee kun kaksi pientä aina raahattava aamusin ja päivisin bussipysäkille mukaan..

Olitte puhunu lasten huomioimisesta kun uusi vauva syntyy.. Kovasti se itseäkin mietityttää. Meillä siis isosiskot 6vee ja n.2,5vee... Jännittää juurikin se, että miten tuon nuoremman kanssa sujuu kun esikko eskarissa päivät..ja isäntäkin paljon poissa.. No, jospa sattuis talvi olemaan vähän ees rauhallisempaa aikaa miehelläkin niin sais joskus edes itekkin hengähtää..

Varasin muuten itelleni tänään ajan vyöhyketerapiaan..siitä kun kuullut niin paljon hyvää näin odotusajalla.. Jännittää! Otin sen kyllä vasta viimeiselle viikolle elokuuta, sillon ois 38vkoa täys et mua ei niin haittais vaik rupeis starttaileen synnytystä
Eiku ei...se aikahan on ti ja ke nuoremman hammaslekuri ja illalla esikon vanhempainilta...ei sovikkaan vielä syntyä! (niinku sitä jotenki muka vois päättää koska se syntyy...ellei sitte to tule jotain lisäinfoa asiaan äpolilla..)

mihis se kaktus nyt tosissaan on kadonnu..? huolestuttaa meidät muut täällä...! toivotaan että kaikki ois hyvin..

Jospa taas menis pyöriin ympyrää ja koittaan laittaa huomiset eskarikamat valmiiks... Luultavasti huominen on aika härdelliä..mutta jospa muistaessani poksahdan jo etukäteen..eli huomenna poks 36+0

Tinttis ja Eemeli (jonka nimestä ei vieläkään olla päästy sopuun..)

 

tinttamaaria Täälläkin yksi räkänokka! Mikä ihme näissä taudeissa on kun ei millään meinaa parantua! Labratuloksia soittelin tänään ja onneksi ei ollut angiina, pelkkä korvatulehdus...tulehdusarvot hieman koholla siksi. korvat ja kurkkukaan ei enää niin vaivaa mutta tää nuha ja yskä! Olo on kun jossain usvassa menis...

Viime yönä heräsin hirmuiseen mahakipuun, ja vatsa olikin ihan kivikova. Mikä lie kipukohtaus oli, mutta meni onneksi ohi eikä uusiutunu. Epäilisin tuota penisiliiniä mikä laittaa vähän mahaa sekasin ja kipuilee..

Sisaruksista Meillä siis lokakuun alussa 3vuotta täyttävä neiti. Kotihoitoon jää ehdottomasti meidän kanssa. Vielä on tässa elokuussa muutaman päivän hoidossa ja sit jää kotiin. Seurakunnan kerhoon on ilmoittauduttu ja se on 1x/vk parin tunnin ajan. Tyttö odottaa innolla vauvaa ja hoitaa KOKO AJAN noita omia nukkejaan..syöttää, laittaa vaippoja, käyttää potalla jne..hellyttävää

Mintturaolikin saanut jo tarkan päivän vauvan syntymästä Sulla ei sitten menekkään enää kauaa kun vauva on ulkona

sukupuolesta Meillä on luvattu tyttöä rakenneultrassa, mutta sen jälkeen ei ole kertaakaan katsottu sitä uudelleen. Ajattelin ensi viikon lääkärissä kysäistä jos vauva näyttäis jalkoväliään Olen ostanut ainoastaan "tyttöjen" vaatteita joten parempi ois olla tyttö No muutama neutraali vaate on

Biba ja tytsky 34+4

 

Hui miten vähän enää! Ajattelin torstaina kysästä polilla että miten sen synnytyksen kanssa tehdään tai siis annetaanko mennä sinne asti mihin menee vai käynnistelläänkö/leikataanko jo viikoilla 38-39. Mies ja esikoinen on jo niin tohkeissaan ettei kumpikaa meinaa malttaa odottaa. Vaikka onhan tässä jo muutama viikko vissiin odoteltukki...

Riikka&Niisku

 

Olisin ilonen jos syntyisi aikaisintaan 38+1, ei missään nimessä sitä ennen. Miehellä ku on synttärit just sinä päivänä, kun tulee 38 viikkoa täyteen niin olisi ihanaa juhlistaa murun kanssa sitä kotosalla rentoutuen, eikä sairaalassa ponnistaen. Mutta jos syntyy jo silloin niin ei se miuta nyt tietenkään haittaakaan. Kunhan syntyisi viimeistään 40+0, mutta noh kattoo mitä tapahtuu.

Onko muilla vielä mielialanvaihteluja?? Mulla on enimmäkseen aina sellanen fiilis, et hitto ottaa päähän olla raskaana, tää on ihan kamalaa jne, mut sit tänään tuli taas pitkäst aikaa sellanen harvinainen "musta tulee kohta äippä!<3" fiilis. Pakko oli Prismasta ostaa alennus poikavauvan vaatteita, kerta tupla bonust päivätki meneillään. Jos sit ensi viikolla pakkais sen sairaalakassin valmiiksi just in case. :heart: Iiik!! Jänskättää! <3 Kohta meistä tulee isi ja äiti. : o )

 

Neuvolalääkäristä kotiuduttu ja hyvin sekavissa tunnelmissa. Paino pysynyt samoissa kuin 3 viikkoa sitten, itse asiassa näytti -300g, mutta eri vaa'alla mitattuna. Kaikkiaan kiloja +11,5. Ei turvotuksia, verenpaineet erinomaiset 108/61, ei mitään virtsassa ja hemoglobiini noussut hienosti 135:een, kun alimmillaan se käynyt 107:ssä. Lapsi rt:ssä, liikkeet ja sykkeet ok. Se, mikä sai minut huolestuneeksi, oli sf-mitta, joka sama kuin rv 33+4 eli 28 ja lapsiveden määrä vähäinen! Sf-mitta siis alle alakäyrän eikä tuo veden vähyys ole koskaan ollut normaalista poikkeava??? Lääkäri ei osannut kertoa veden vähäisyyden syitä/mahdollisia seurauksia ja sai kaikki kauhuajatukset sekä pari tunnin googlailun mussa liikkeelle... soitti käynnin aikana synnärille ja kysyi, riittääkö se että tulen to sovitulle synnytystapa-arviokäynnille vai tulenko jo nyt sinne seurantaan. Sanoivat vain että riittää to käynti, sen kummempia kyselemättä? Miten tässä nyt olisi tarkoitus nämä pari päivää viettää rennosti ja hyvin nukkuen? Oletteko kukaan koskaan kokeneet vastaavaa, eli onko tietoa lapsiveden vähyydestä ja siitä, mistä se voi johtua? Lääkäri tunsi kuulemma normaalia selvemmin raajat ym., mutta sanoi, että voi olla että määrä on ihan normaalikin, vaikea sanoa. Ärsyttää ihan vietävästi tuollainen epävarma asenne lääkäriltä, sekä mahdollinen turha pelottelu. "Älä nyt lue mitään kauhutarinoita" oli hänen vinkkinsä näille parille päivälle, mutta mitäs muutakaan sitä olisi tehnyt kuin suoraan etsimään lisätietoa asiasta... just joo. Pelottaa vaan hirvittävästi, että jotain onkin pielessä ja taas palasi keskenmenoon liittyvät pelon tunteet elävästi mieleen, kun muuten olin vihdoin saanut ne sysättyä taka-alalle.

Muutosta selvitty ja vaikken mielestäni mitään kantanut tai rehkinyt, sain vaivaksi erittäin kipeän alaselän/häntäluun viikonloppuna, joka nyt hieman helpottamaan päin. Kaikki pienetkin kyykistymiset ja ylösnousut tuolloin työn ja tuskan takana.

Muuta en nyt anteeksi vain osaa kommentoida, palataan sitten torstaina kun polilta kotiutuessa toivottavasti olo huojentuneempi.

syksyn taimi ja tyttö 36+3

 

Painosta joku kyseli, alle 10 kilon mennään onneksi vielä toivotaan, että alle 10 kilon selvitäänkin, en usko ainakaan kovin paljoa yli pääseväni, kun kuitenkaan raskauttakaan ei ole enää kuin maksimissaan se reilu 4 viikkoa edessä (16 päivää laskettuun aikaan!!) viime viikolla ei paino noussut ollenkaan, päinvastoin, vähän oli laskenutkin - ihan yrittämättä. Tosin nyt olen viikonloppuna syönyt järkyttävän määrän ruokaa, kun ollut muka kokoajan nälkä, eli varmasti tullut paljon lisää itseä voi syyttää.

Hiusten värjäys: Onko muut värjäilleet hiuksia raskausaikana? Mulla oli onneksi se mahdollisuus, että tähän mennessä oon voinut mennä omalla hiustenvärillä enkä ole värjäillyt kertaakaan. Yleensä pidän enemmän värjätyistä hiuksista itselläni, antaa ihan eri tavalla ilmettä kuin tämä kamala suomalainen ei-minkään-värinen tukka.. Nyt näin loppuraskaudesta väsymysten ja kipujen kanssa aamulla itsensä katsominen peilistä on kyllä tehnyt tuskaa kun en tunne itseäni ollenkaan omaksi pirteäksi itsekseni. En muuten käytä kosmetiikkaa juurikaan - satunnaisesti ulos erityistilanteita varten mennessäni kyllä ripsiväriä ja jotain pientä ehostusta, mutta muuten oma naama saa kelvata.

Kuitenkin, tänään, tai no oikeastaan jo eilen illalla meni viimeinen usko tähän omaan olemiseen harmaahiirulaisena ja kuukauden kaapissa muhinut luonnonhenna tuli vihdoin käyttöön. Täytyy sanoa, että ihmeitä tekee tämmöiset pienet muutosleikit omalle mielialalle, kiva tukka toi heti paremman fiiliksen :heart: enkä usko luonnonhennan aiheuttaneen sikiöllekään mitään näin kerran käytettynä loppuraskaudessa. Perustelin asian lopulta itselleni niin, että kaupungissa asuvana hengitän pakokaasuja, syön lisäaineita ja muusta kodin pesuaineista, shampoosta, dödöstä ja vaikka mistä saan varmasti enemmän vahingollisia aineita kuin yhdestä värjäyskerrasta luonnontuotteella. En kuitenkaan olisi voinut ajatellakaan eläväni vielä koko imetysaikaa harmaana, enkä usko, että ihan alussa pienen vastasyntyneen kanssa on aikaakaan hennan kanssa pelleillä, kun se on kuitenkin hieman pidempiaikainen prosessi kuin perus kaupanväreillä värjääminen.

Synnytys on mietityttänyt viimeaikoina tosi paljon - se on melkein ainoa asia mikä päässä ylipäätään pyörii. Tai enemmänkin pelko siitä, että menettää lapsen kohtuun, mitä jos synnytyksessä jokin menee vikaan, mitä jos mun istukka lopettaakin toiminnan eikä siihen ehditä reagoida :/ jotenkin sitä kautta yliaikaisuus pelottaa. Itse synnytys tapahtumana ei pelota, enemmänkin vaan se, että toivon sen alkavan luonnollisesti ja hyvissä ajoin lasketun ajan lähettyvillä. Synnytys tilanteena tai kivut ei niinkään kauhistuta - enemmänkin odotan, että sen pääsen kokemaan
Supistuksia on ollut vaihtelevasti - eilen illalla taas niitä tuli muutamia putkeen, kivuliaampia kuin harjoitussupparit, mutta ei varmasti lähellekään niin kivuliaita kuin sitten ne oikeat. Toivon mukaan paikat kypsyvät hyvää tahtia ja muutaman viikon sisään päästäisiin synnyttämään On tämä jännää aikaa <3 Samaan aikaan kyllä myös äärettömän tylsää aikaa kun ei viitsi enää yksin lähteä kaupungille kiertelemään ja mies on töissä päivät. Tekemiset alkaa olla vähissä ja hermot siksi joskus riekaleina. Masuttaja on melko hiljainen nykyisin, liikkuu kyllä "tarvittavat" määrät, mutta liekö sitten tuo tila käynyt jo ahtaaksi. Välillä joudun vähän tönimään masua, jos tuntuu, että on ollut pitkään liikkumatta. Onneksi aina tulee vähän ajan yrittämisen jälkeen pieni muksaus takaisin <3

Wasabi 37+5

 

Kyllä täällä mieliala heittää ihan päivittäin. Välillä suorastaan maanisen tehokas ja aikaansaava fiilis ja välillä sellanen, että ei jaksa enää yhtään! Meillä ei ole tiedossa onko tulossa tyttöä vai poikaa.. Itse epäilen tyttöä, on ollu jotenkin erilaista kuin esikoista oottaessa.. No säilynee yllärinä ellei tässä nyt enään sitten tule syytä ultraan.

Muo on jotenkii ruvennu stressaamaan vauvan koko. Esikoinen oli pieni, kun syntyikin niin paljon etuajassa. Molemmissa raskauksissa on ollut rd. Esikoisen kohdalla ei sallinnu juuri mitään poikkeamia perusruuista, söin tosi tiukan dieetin mukaan rv 26 eteenpäin, kun rd todettiin. Nyt rd todettiin jo rv 12, mutta läheskään niin herkkää ei ole nyt. Sokerilimpparit ja karkit ei käy, muuten aika vapaasti voi syödä. Sokereita olen mitannut paljon enemmän kuin neuvolassa suositellaan. Meillä ne on tosi nihkeitä niiden mittausliuskojen kanssa ja olenkin joutunut niitä osamaan itsekin, kun eivätvaan niitä anna. Nyt tahtoisin kokoarvion vauvasta ultralla, mutta ei ole kuulemma syytä, kun tuntuu käsikopelolla (20-kymppinen neuvolatäti) normaalilta, sokerit ollu hallinnassa ja sf- mitta on keskikäyrällä. Jotenkin tää ei vaan itseä lohduta.. Katselinkin tuossa juuri josko menisi sitten yksityiselle ultraan.. Onko kukaan muu miettinyt samaa vai pääsettekö halutessanne kokoarvioon? Saatan tietty olla vähän hysteerinen..

Varasimpa minäkin ajan vyöhyketerapeutille viikon päähän. Ajattelin käydä uteliaisuudesta muutaman kerran. Terapeutti jolle menen tekee myös vauvojen hoitoja, esom. Koliikkiin, eli ihan kiinnostava käydä tutustumassa. Tänään poksuu!

Kilimanjaro 37+0

 

Syksyn taimi, minulla oli edellisen raskauden loppumetreillä lapsivesi vähissä, sitä oli tuskin lainkaan. Synnytys käynnistettiin tästä syystä rv 39. Sinulla on kontrollikäynti torstaina, älä huolestu, tarkkaile että liikkeitä tulee normaalisti. Minullakin tilannetta tarkkailtiin ylimääräisillä ultrauksilla vajaan viikon verran.

rauha räppääjä + vitonen 37+5

 

Viime yönä näin todella elävää unta siitä, että vauva syntyi! Synnytys oli helppo alatiesynnytys (viikkoja siis 37+, vauva sopivan kokoinen ja mitään repeämiä tms. ei tullut) ja vauva täydellinen pieni poika =) Unessa ehdittiin jo kotiutumaankin, kun tosiaan oltiin vauvan kanssa niin hyvävointisia heti synnytyksen jälkeen. Uni oli niin todentuntuinen, että kun heräsin tuosta unesta yöllä pissalle, mietin hetken aikaa, että herranjestas, en olekaan muistanut äidilleni kertoa, että vauva syntyi nyt jo!! :O Pieni vilkaisu vatsaan ja todellisuus iski, eihän se vielä syntynyt, kun tuo kumpu tuossa yhä möllöttää!! |O

Eli synnytysasiat täälläkin mielessä pyörii. Huomenna äitipolille synnytyksen suunnittelukäynnille. Voi kunpa katsottaisiin ultralla sitä kokoa ja tarjontaa! Ja kunpa päästäisiin jonkinlaiseen suunnitelmaan siitä, että tarvitseeko minun odotella sitä käynnistystä sinne rv 42+ viikolle asti, jos ei aiemmin mitään tapahdu. Jostain syystä tuosta on tullut pahin pelkoni! En kestä odotella sinne asti, jos isohkoa vauvaa lupailevat jo nyt. Ja Wasabin tavoin tuo yliaikaisuus pelottaa, vaikka joo tiedetään, että "yliaikainen" vasta rv 42 jälkeen. En usko, että enää noilla viikoilla alakautta tulee, etenkin kun viimeksikin synnytys pysähtyi (tai minun mielestä ei edes alkanut) ja paikat kypsymättömät alkujaankin. Monta asiaa mielessä siis huomista varten. Täytyy oikein laittaa näitä paperille ylös! Pelkään vain, että ajatukseni tulevat täysin lytätyiksi, vaikka mielestäni ihan asiallisiin faktoihin mielipiteeni perustuvat. Yleinen mielipide/kokemus tuntuu olevan se, ettei äitiä juurikaan tuolla laitoksessa kuunnella|O

Syksyn taimi ymmärrän hyvinkin sinua ja tilannetta, ärsyttävää kun lääkärit antavat ymmärtää, että jotain ei ole niin kuin pitäisi, mutta sanovat samaan hengenvetoon, ettei mitään syytä huoleen!! Esikoista odottaessani rv 36 alkaen neuvolassa ei saatu sykkeistä mitään tolkkua. Lisälyöntejä ym. katkoja tuli todella paljon ja ravasin viikottain äitipolilla ktg-käyrällä ja ultrassa. Sanoivat, että sydämessä on jotain, mutta eivät tiedä mitä ja veikkasivat, ettei kuitenkaan mitään suurempaan ongelmaa ja siksi ei kuulemma tarvinnut huolestua!! Jaa, että ihan ajattelivat minun ottavan tuon uutisen rauhassa!! No asiaa piti syntymän jälkeen tutkia tarkemmin mm. lastenlääkärin piti tehdä sydämen uä-tutkimus, mutta se tarkempi tutkimus oli lopulta se, että lääkäri kuunteli sydämen rinnan päältä ja totesi sen lyövän taas normaalisti...

Painoa oli viime nla käynnillä tullut jo huimat 15kg!! |O|O En kyllä jaksa välittää, uskon, että jäävät synnytykseen niin kuin viimeksikin. Samalla tavalla olen syönyt kuin ennenkin. Siis herkkujakin päivittäin, mutta näin jo tovin ennen raskauttakin :ashamed: Ainoa mistä olen hieman huolissani on hillitön cocacola-riippuvuuteni. Esikoista odottaessani en juonut kuin kahteen otteesee cocista koko raskausaikana ja nyt sitä mennyt monen kuukauden ajan päivittäin sellainen puoli litraa!! :ashamed:

Hiuksia en ole vielä värjännyt, mutta olin ajatellut kyllä ennen synnytystä sen kampaajakäynnin hoitaa, koska jos tästä vauvasta tulee samanlainen tissitakiainen kuin ensimmäisestä, on vaikea lähteä sinne kampaajalle kovin pian synnytyksen jälkeen. Lisäksi olisi kiva näyttää edes hiukan edustavammalta kaikissa vauvakuvissa ja ristiäisissä... Saapa nähdä ehdinkö sinne kampaajalle tai tarttuuko se väri ylipäätänsä hiuksiini (raskaus)... Joitakin uusia vaatteita olen netistä tilaillut. En kuitenkaan heti pääse shoppailemaan syksynvaatteita itselleni ja kokemuksesta tiedän, että muutama uusi vaatehankinta piristää kummasti arkea vauvan syntymän jälkeen! Kovin monta vaatetta en uskalla hankkia, koska tarkoitus on synnytyksen jälkeen vähitellen tiputtaa painoa alemmas..

Semmoista tänne,

hui, kaktuspiikistä kun ei mitään vieläkään ole kuulunut...??

Bastet ja tyyppi rv 37+3

 

Minä käyn kampaajalla 3-5 viikon välein, olin raskaana tai en. Olen käynyt jo vuosia luottakampaajallani. Aion käydä myös vauvan kanssa, siinähän se mukana kulkee. Seuraava aika onkin ihan hilkulla siinä, onko vauva ulkona vai sisällä masun Muuten me elellään aika paljon luomusti mm. ruoan ja terveydenhuollon suhteen. Eli ei lisäaineita, tehotuotantoa jne. Haaveena on jopa oma kotitarvekanala ja kasvimaan laajennus.

Minä kehotan aina huolestuneita tai jos itse on jostain huolestunut, niin vaatimaan sen lähetteen sinne ä-polille. Vaihtoehtoisesti menemään sinne vaikka yötä vasten ilman lähetettä. Pakko siellä on kuitenkin tutkia eikä kotiin voi lähettää. Meillä jokaisella on näihin asioihin oikeus.

Itse en ole tässä raskaudessa kertaakaan käynyt lääkärillä (pois lukien ultralla tarjonnan tarkistus) ja toivon, etten joutuisikaan. Jos siis ei tule häikkää ja koen olevani terve, en lääkärille mene.

 

Neuvolasta selviydytty.. Ja odotus jatkuu ja jatkuu... PLÄÄÄH !!!
rv 37+4
Painoa tullut +870
Turvotus +/-
RR 122/81
Pissa puhdas
Sf 34,5cm lapsivettä n
Syke 140

HUOH.. tänään oli pakko poiketa Subwayhin herkuttelemaan Namia! Tonnikala subi ja siihen muut hässelit YAIHS =)

 

Äitipolilla synnytyksen suunnittelussa piipahdettu

Vauva arvioitiin isoksi (nyt jo 3,6kg painoarvio uä-perusteella) ja tuolla alhaalla paikat tiukasti kiinni/ei yhtään kypsät. Sellaiseen suunnitelmaan päädyttiin, että ensi viikolla uusi kontrollikäynti ä-polilla ja samalla mahdollisesti jään sairaalaan ja ballongilla kokeillaan synnytystä käynnistää. Mikäli siis paikat olisi edes hitusen pehmentyneet, jotta tuon letkun saa ylipäätään paikoilleen... Jos ei käynnistystä voida "tiukkojen paikkojen" vuoksi edes kokeilla, sovitaan laiskahkon kohdun vuoksi suoraan se sektioaika. Ja vaikka tuota käynnistystä päästäisiin kokeilemaan, on se sektionmahdollisuus suuri, jos kroppa ei ala tehdä yhteistyötä vauvan syntymän eteen...

Sellaista, jaiks. Yhtäkkiä rupesikin hirvittämään tämä aikataulu! Siis pieni mahdollisuus on että ensi viikon lopulla vauva jo maailmassa! :O Oma veikkaus on, että sektioon mennään ja vauva vasta aikaisintaan kahden viikon sisällä sylissä. Saapa nähdä miten käy!

Täytyykin alkaa nyt miettimään niitä viime hetkien järjestelyjä...

Bastet ja "isohko"-tyyppi rv. 37+4

 

Syksyn taimi tsemppiä epätietoisuuteen. Toivottavasti on vaan väärä hälytys ja kaikki on hyvin.

Bastet Hui, jopas siellä on jo vauvan maailmaantulo lähellä! Koitahan nautiskella viimeisistä masupäivistä. =)

Varmaan noita vauvauutisia alkaa pian tänne tulvimaan, kun elokuukin on jo pitkällä.

Täälläkin neuvolareissu takana ja kaikki edelleen mallillaan. Sf-mitta ei ollutnyt kasvanut ja terkka oli sitä mieltä, että on tainnut jo laskeutua, kun pääkin oli tosi alhaalla. Toivottavasti ei nyt missään lähtökuopissa ole sentään vielä tässä vaiheessa. Seuraava neuvola on sitten kahden viikon päästä ja silloin on lääkäri.

Mulla on vielä valmistelutkin vähän kesken. Vasta saanut vaatteita järkättyä ja katottua vauvalle kotiintulovaatteet. Aika paljon olis vielä tota tekemistä ja nyt aattelin, että on ihan pakko hoitaa noi kaikki valmiiksi, että voi sitten viimeiset viikot ottaa rauhallisesti.

Mukavaa masunkasvatusta!

Billabee 34+0

 

Syksyntaimi, minulla on ollut päinvastaista ongelmaa, eli runsasta lapsivettä. Lääkärin mukaan lapsiveden määrä vaihtelee luonnostaankin, joten ole vaan rauhallisella mielellä. Itse stressasin ihan turhaan asiasta, kun seuraavan kerran olikin normaalisti. Ja seuraavan kerran liikaa. Ja niin eespäin... Ja turhaan lueskelin kaikkia nettisivuja siitä, millainen kehitysvamma tuotakin aiheuttaa. Minulla todennäköinen syy on tämä raskausdiabetes, mutta ihmisen mieli on ikävästi semmoinen, että helppoihin selityksiin ei ole helppo tyytyä, vaan aina pitää se kauhein skenario tietää ja varautua.
Tiistaina on synnytystapa-arvio, jolloin taas varmaan saan uuden arvion siitä määrästä...

Sokereitten kanssa täällä on taisteltu. Insuliinillakin taas uhkailtiin ja peruttiin, kumma juttu, että tää raskausdiabeteshoito näyttää olevan siitä kiinni kuka hoitaja niitä arvoja milloinkin tulkitsee... "Hoidon" tarkoitus on selkeästi syyllistää ja aiheuttaa potilaalle stressiä. No, oli ehkä karrikoidusti sanottu, mutta ymmärrän jos arvoissa on jatkuvasti jotain pielessä, että aletaan syynätä - minulla oli 2 arvoa kolmessa viikossa pielessä, ja sain kauheen syyllistyspostin syömistäni letuista ja ruispuolukkapuurosta. Toisaalla sanotaan, että voi sitä joskus herkutellakin, mutta sitten kun uskaltaa, niin "lyödään" ja kovaa. Huoh... Lapsi on kuitenkin keskikokoa ja painoni on laskenut nyt kilon alle alkuraskaudessa punnitun, kun nyt viimeisen kolmen viikon aikana on tullut 300 g/ vko painoa lisää. Alunperinkään ei kuitenkaan huideltu missään huikeissa painolukemissa, vaikka ylipainoa olikin. Stressi taas saa minut syömään epäterveellisesti, joten tuossa on kierre pystyssä! Tosin olen kyllä dieetistä pitänyt kiinni, mutta pienemmällä tahdonvoimalla olisin jo sortunut. Saapa nähdä mitä tiistaina arvioidaan insuliinista - jatkuva stressi piikkipelkoisella päällä sen suhteen! Tiedän etten kykene siihen pistämiseen!

Kun lueskelee muiden synnytyksen odotusta, yrittää asennoitua itsekin positiivisesti, mutta jotenkin se ponnistusvaihe on muuttunut sellaiseksi peikoksi, että pelottaa tosi paljon. Aiemmin se on ollut se helpottava tilanne, mutta oikeastaan synnytys synnytykseltä se on jotenkin muuttunut vaikeammaksi. Nyt olen fyysisesti niin huonossa kunnossakin, että ehkä siinä on se syy. Ikinä ei siinä ole ollut mitään ongelmia, vaan kaikki on sujunut kuin tanssi, siksi ihmetyttää tämä reagointi.

Samoin se, että kohta se vauva muuttuu todeksi tuntuu jotenkin rasittavalta. Olen katsellut pikkupoikia, ja yrittänyt sopeutua siihen, että tämä on poika, mutta jotenkin se vaan tuntuu tosi vaikealta asialta. Luulin välillä jo sopeutuneeni. En oikeastaan edes tiedä miksi tuo poika-ajatus tuntuu niin vaikealta. Onko se sitten sitä, että neljän tytön jälkeen se on uutta - vaikka kaikki sanovat poikien olevan "helppoja ja suoraviivaisia". Vai onko se juuri sitä, että tuntemani pojat ovat jotenkin paljon persoonattomampia - se lienee sitä suoraviivaisuutta - kuin tytöt. Pelkään myös etten osaa olla kiinnostunut riittävästi "liian helposta lapsesta", jolloin se jää jotenkin vähemmälle. En siis osaa odottaa oikein syntymääkään, ja kaikkien näiden kummien ajatusten keskellä pelkään, että jospa en sittenkään osaa innostua ja kiintyä. Olo on kuin hirviöllä iloisten odottajien joukossa. Luulisi, että olen tajunnut mihin lähden, mutta tällaisia tuntemuksia ei ole ollut koskaan ennen. Miehellekään ei voi näistä puhua, koska hän ei aivan varmasti tajuaisi sanaakaan tästä, mille vastikään on edes löytyneet sanat. Tiedän, että epävarmuus kuuluu raskausaikaan, mutta mielestäni nyt on jo aika myöhäinen aika tällaisille ristiriitaisille tunteille. Johtuneeko tämäkin tästä ylettömästä syömisstressistä, kivuista ja väsymyksestä, että tulee tämmöisiä outoja ajatuksia.
Koko raskauden minä yltiöpositiivinen ihminen olen ollut jotenkin negatiivinen ja pelännyt pahinta - ihan turhaan - joka asiassa. Toivottavasti en ole vanhempanakin tämmöinen, koska eihän tämmöistä huolehtimista kenenkään pää kestä!

35+0

 

Pakko oli tulla äkkiä nyyhkäseen täälä kun katoin uusimman äitiyspakkauksen kuvia.. NYYH YHYY haluan tuon! lempparivärejä ja ihania kuoseja, tottakai kun sitä ei ite nyt saanu..

 

Kumiankka Väitän, että unohdat tuollaiset ajatukset hyvinkin pian. Jotain samansuuntaista joskus käynyt mielessä, mutta kun se oma poika on siinä ja kasvaa ja kehittyy jne., niin varmasti unohtuu. Pojat tuskin nyt yleisesti ottaen on sen enemmän suoraviivaisempia tai helpompia kuin tytöt.

Itsellä käy usein mielessä se, että mitä menettääkään ne vanhemmat, jotka eivät saa kokea vanhemmuutta sekä tyttöjen että poikien kanssa. Se kun tavallaan on kovin erilaista ja molempien kanssa on niin omat jutut.

Meillähän siis sukupuolijakauma tasaantuu, kun tyttö-poika-tyttö-jatkumoon saapuu toinen poika (ai että isoveli on onnessaan )