Syyllisyys siitä ettei halua toista lasta.

Tunnen syyllisyyttä siitä etten tahdo toista lasta. Mietin onko se ainokaistamme kohtaan väärin.
Itselläni on kaksi sisarusta ja onhan se kivaa vaikkemme erityisen läheisiä olekaan.
Toisaalta lapsen hankkiminen vai esikoisen vuoksi on myös kylmä ajatus!
Tietenkin mieli voi muuttua enkä mitään lukkoon lyö.
Miten tästä syyllisyydestä pääsisi (muuten kuin tekemällä sen toisenkin)?

 

Mieti eettisiä puolia, ekologista jalanjälkeä ja sen semmosta. Niitä mä mietin aina kun tulee vauvakuume ja ainakin siihen tepsii. Mulla on jatkuvasti huono omatunto kaikesta meidän perheen kulutuksesta.

 

Mullekaan ei tule enempää lapsia, enkä ole koskaan tuntenut huonoa omatuntoa. Jos on hyvä näin, se saa riittää muillekin.

 

Pelkään siis, että lapsemme kantaa meillä kaunaa tai on jotenkin katkera jollai sisarusta saa.

 

Pelkään siis, että lapsemme kantaa meillä* kaunaa tai on jotenkin katkera jollai sisarusta saa.

*meille

 

Pelkään siis, että lapsemme kantaa meillä kaunaa tai on jotenkin katkera jollai sisarusta saa.

Kaunaa voi kantaa myös sisaruksista.

 

Sama homma. Elämä on vain niin helppoa näin yhden kanssa, ei tarvitse olla isot tulot että pärjää, mahdutaan hyvin asumaan tässä kaksiossa joka ostettiin miehen kanssa ennen lasta... Mulla on kyllä vielä melkein 20 vuotta hedelmällistä ikää jäljellä, joten sen suhteen ei ole paniikkia.

Se harmittaa lapsen puolesta, ettei hänellä ole eikä tulekaan samanikäisiä sukulaisia. Mun siskoni ei voi saada lapsia ja miehen veljenkään terveys ei tällä hetkellä ole sellainen, että lapsen hankkiminen olisi hänellä ja tämän vaimolla heti mielessä.

 

No mutta, oma päätöshän se teillä on, ei sinun tarvitse sitä murehtia. Lapsi oppii olemaan onnellinen ainut lapsikin. Enemmän minua huolestuttaa nämä kymmenen lapsen perheet tai hulttiovanhemmat, jotka sikiävät suunnittelematta ja lapset ovat miten niitä huvittaa, sossun perhetyöntekijät sitten vähän pitävät huolta. Minulla on yksi lapsi ja sillä sipuli. Lapsi on tarhassa ja hänellä on paljon kavereita, eikä ole koskaan meille vielä ainakaan sisaruksista valittanut. Perheessämme on myös leikkisä koira, jonka kanssa lapsi leikkii paljon.

 

Niin no tuskinpa lapsen elämä pilalle menee. Ainakin saa paljon huomiota, en nimittäin ole hyvä keskittymään moneen kerrallaan.
Haluan eroon tästä tunteesta, että lapsella on oltava sisarus. Ehkä se väistyy ajan kanssa.
Kiitos teille.

 

Kaikesta sitä voi ihminen syyllistyyttä tuntea... Minullakin on vain yksi lapsi, mutta en ymmärrä miksi siitä pitäisi kokea syyllisyyttä?