Meillä on nykyään 4 lasta ja nytten tuleekin se mutta
Taustoista,olemme siis tätänykyään uusperhe, edellisestä liitosta minulla yksi lapsi ja lapsen ollessa 6v tapasin siis tulevan mieheni ja lapsen ollessa 8v syntyi meille ensimmäinen yhteinen lapsi
Kun olin yh- koetin tietenkin normaalin äidin tavoin olla se paras äiti ja vanhempi lapselleni, sillä isää lapsellani ei enään ollut :/
Lapseni meni päiväkotiin ollessaan melkein 4v kun sain vihdoin ja viimein kauan kaivattuja töitä
Olin niin onnellinen että sain tavallaan olla kotona (kerhoissa toki kävimme ja puistoissa) ja nyt vasta lapseni menisi pieneen päiväkotiin jossa ryhmät oli siis 10 lasta (pieni päiväkoti ja ryhmäkoot siksi ihanan pieniä)
Mitään ongelmia en todellakaan uskonut tulevan sillä olihan minun pikkuinen kiltti kuin mikä joka osasi käyttäytyä niin hienossa ruokaravintolassa kuin kirkossakin (minun mukanani) sillä reissasimmekin jonkin verran
Jo ensimmäisen viikon jälkeen oli ongelmiatarhassa :/
Lapseni ei ´muka´ osannut olla ryhmässä?
Lapseni käyttäytyi huonosti yhteisessä ruokailussa lapseni omi kaikki lelut itselleen ja määräsi millä kaveri saa leikkiä kun ryhmissä leikittiin,
lapselleni oli myös kova pala se kun tarhatäti ei heti lastani kuunnellut ja suuttui tästä helposti kun ei heti saanut jakamatonta huomiota.
Ja olin kyllä järkyttynyt,
minun pieni kiltti lapseni?
Ei voi olla totta sillä kotona lapsi on niin kiltti,
samoin kun ollaan oltu avoimissa kerhoissa ja muissakin lastentapahtumissa ja kyllähän lapseni on osannut jonottaa pitkissä sirkusjonoissa kuin terveyskeskuksessakin ilman että turhautuu,
ei, ei he voi puhua minun pikku mussukastani noin ja varmasti syyon muissa ja lastani vaan syytetään turhaan oli minun ensi ajatus nuorena äitinä.
Lapsen käytös oli ihan kamala päiväkodissa
aina vaan valitettiin ja valitettiin ja lopulta siellä oli käynyt erityislastentarhan opettajakin katsomassa tilannetta ja todennut sen suoraan,
huomaa että on ainut lapsi.
Ei,
ei minun lapseni miten te häntä noin haukuttu,
muuthan täällä on tottelemattomia mutta minunhan on kiltisti (niin aina kun minä eli äiti tulin paikalle)
Me kävimme päiväkodin ohjeistamana jopa perhe ja kasvatusneuvolassa kun epäiltiin etten osaa kasvattaa ja en muka pärjää kotona lapseni kanssa,
vaan kun niitä ongelmia ei ollut kun lapsi oli minun kanssani.
Sitten se tapahtui,
tapasin tulevan avioimieheni ja menimme naimisiin
Lapseni hyväksyi heti uuden isäpuolen sillä meillä nyt ei näitä karvaturpia ollut juossut lapseni nähden ketään aijemmin joten hiukan jännitin kuinka sopeutuu mutta kaikki hyvin
Aloin varttumaan meidän ensimmäistä yhteistä ja lapsi syntyi.
Esikoinen käyttäytyi nätisti kotona kun häntä vahdimme.
Jos selän käänsit saattoi esikoinen ottaa vauvalta tutin tahallaan pois ja sanoa että vauva sen sylkäisi, toiselle puolen huonetta.
Otettiin esikoista huomioon joka asiassa, koetin ottaa esikoista vauvanhoitoon ja kaikkeen muuhunkin vaan sanotaan että ensimmäiset 3 elinvuotta oli ihan kamalaa kun piti kirjaimellisesti vahtia minun entistä kilttiä lastani (mihin se katosi?) ja vauvaa ettei esikoinen tee mitään tyhmää.
Esikoiseni jopa ensimmäisten kuukausian aikana kun vauva syntyi kysyikin minulta ja mieheltäni milloin te viette tuon vauvan takaisin pois?
Kyllä aikamoiset keskustelut kävimme että vauva muutti meille ja sitä ei pois voi viedä.
Nyt vasta näin ja tajusin että apua, lapseni käyttäytyi minun nähteni kuten olin kasvattanut mutta heti tilanteen muututtua oli täysi hirviö
Tosiaan enään ei ole ongelmia ja nyt tuo meidän jo nuori (melkein aikuinen) nauttii kun hänellä on veljeksiä
Mutta kyllä, taloyhtiössämme asuu tällähetkellä eräs lapsi joka on ainut lapsi ja leikkii joskus näiden meidän nuorempien kanssa ja niin on samat oireet kuin minun pikkuisessa kiltissä esikoisessani aikoinaan kun ne vanhemmat ei ole näkemässä.
Ja kah sama juttu kun kerron näille vanhemmille kuinka heidän lapsi komentelee ja määräilee ei sitä uskota kun onhan hän niin kiltti normaalisti ja kyllä sen vian pitää olla muualla.
Ehkäpä tuokin perhe tajuaa todellisuuden kun lapsi menee hoitoon tai kouluun tai jos sattuu saamaan niitä sisaruksia.
