SYTYTÄTHÄN KYNTTILÄN MUISTOKSI

[joox3]

tänään illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille
keittiön ikkunalle kello 18.
Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa,
jotka vielä keskiviikko aamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen.

 

[kynttilän]

 

[Tottahan toki]

tänään illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille
keittiön ikkunalle kello 18.
Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa,
jotka vielä keskiviikko aamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen.

Muistetaan ehkä samalla myös terveydenhoitajaa, jonka luoti kaatoi.
Voimmehan myös tirkistellä Jokelan kuulumisia netti-teeveen välityksellä, ikään kuin sillä olisi minkäänlaista funktiota suurimmalle osalle Suomen kansaa.

Surullinen tapaus, mutta kuinka syvälle me ulkopuoliset vajoamme...

 

[joox3, kirjautumati]

Me "ulkopuoliset" olemme Äitejä, Isiä, koululaisten sukulaisia yms...
Syvälle mielestäni vajoaa se, jota asia ei pätkääkään liikuta.

 

[Tekopyhää]

Jaah. Minä sytytän kynttilän myös ammuskelun viimeisimmälle uhrille, eli ampujalle itselleen. Sammui siinäkin nuori elämä, jonka ilmeiseen raiteilta suistumiseen kukaan ei ajoissa puuttunut.

 

[Paha on olla ihan kaikilla!]

Myös viimeinen uhri, vaikka tekikin paljon pahaa, kärsi varmasti, voi miksi kukaan ei hänenkään hätäänsä huomannut, ennenkuin oli liian myöhäistä? Minä murkkuikäisen äitinä olen syvästi huolissani myös omasta lapsestani, ja samalla suren näitä kaikkia uhreja, eui ole helppoa tappajan perheelläkään, syyllistäminen ei autaa enää ketään tässäkään tragediassa, valitettavasti.

 

[Äiti+]

tänään illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille
keittiön ikkunalle kello 18.
Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa,
jotka vielä keskiviikko aamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen.

Muistetaan ehkä samalla myös terveydenhoitajaa, jonka luoti kaatoi.
Voimmehan myös tirkistellä Jokelan kuulumisia netti-teeveen välityksellä, ikään kuin sillä olisi minkäänlaista funktiota suurimmalle osalle Suomen kansaa.

Surullinen tapaus, mutta kuinka syvälle me ulkopuoliset vajoamme...

Tämä on viesti joka eilen lähti kiertämään ympäri Suomea. Siinä vaiheessa ei tiedetty että myös terveydenhoitaja oli yksi uhreista, häntä tai _ketään_ vähättelemättä.
Tirkistelköön ne jotka siihen tuntee tarvetta, joillekkin auttaa tieto, jotkut haluavat mielummin olla näkemättä/kuulematta tapahtuneesta enempää. Kaikilla on oma tapansa käsitellä tämä kamala tapahtuma.

Voimia kaikille! Omaisille, tuttaville, ystäville ja kaikille jota tämä asia koskettaa henkisestikkin!

 

[Edellinen]

Tarkoitin tuota "Hyi mikä otsikko sulla" Tottahan toki;n kirjoittamaa otsikkoa!

 

[Papu75*]

Me "ulkopuoliset" olemme Äitejä, Isiä, koululaisten sukulaisia yms...

Näinhän se on.

 

[??]

Entäs ne kaikki muut joita kuolee joka päivä erilaisiin tapaturmiin?? Pistää vihaksi tällainen haloo. Tosin oma suruaika on vielä vaiheessa, läheisiä kuollut kuin kärpäsiä, ymmärtäkää katkeruus. Olisi ollut kriisiapu itsellekin tarpeen vaan vitut sitä mistään annettu.

 

[Mimosa*]

??: tapaturma ja murha on kaksi eri asiaa. Joku voi ajaa päällesi joko vahingossa tai tahallaan, aikeenaan tappaa sinut. On siinä ihan pikkuriikkinen ero.
Se, että ihmiset näyttävät surunsa, ei ole sinulta pois. Sinun logiikallasi sinullakaan ei olisi oikeutta surra ketään, ei läheistä eikä kaukaista, koska jossain joku kärsii vielä enemmän kuin sinä.

 

[ilurwht]

?? ymmärrän hänen pointin. Esim. tsunamissa omaisensa menettäneet saivat terapiaa, taloudellista tukea, vertaisapua, kriisikokouksia, helpotuksia lapsien sijoittamisen byrokratiassa jnejne. En tarkoita, etteikö tämä olisi hyvä, mutta tällä tavoin erivertaistetaan ihmisten surua. Kyllä se suru on kaikille sama, kuolee oma lapsi rattijuopon yliajamana, kätkytkuolemaan, sairauteen tai ammuskelussa sivullisena. Ihan kuin ko. ihmisten suru olisi jotenkin pahempaa kuin muiden??
Työkaverini, yh 32-v kuoli hiljattain ja hänelle jäi kaksi lasta suremaan, myös hänen äitinsä jäi suremaan tytärtään. Missä kriisiterapiat ym. tälle porukalle. Samoin sosiaalihuollon kanssa on ollut hirveä paperisota huoltajuudesta (isovanhemmat liian iäkkäitä??). Tällaista esim. tsubamin uhreilla vältettiin.
Asian vierestä menee, mutta ??:n kommentissa perä. Hirveä juttu silti.

 

[tottaon]

?? ymmärrän hänen pointin. Esim. tsunamissa omaisensa menettäneet saivat terapiaa, taloudellista tukea, vertaisapua, kriisikokouksia, helpotuksia lapsien sijoittamisen byrokratiassa jnejne. En tarkoita, etteikö tämä olisi hyvä, mutta tällä tavoin erivertaistetaan ihmisten surua. Kyllä se suru on kaikille sama, kuolee oma lapsi rattijuopon yliajamana, kätkytkuolemaan, sairauteen tai ammuskelussa sivullisena. Ihan kuin ko. ihmisten suru olisi jotenkin pahempaa kuin muiden??
Työkaverini, yh 32-v kuoli hiljattain ja hänelle jäi kaksi lasta suremaan, myös hänen äitinsä jäi suremaan tytärtään. Missä kriisiterapiat ym. tälle porukalle. Samoin sosiaalihuollon kanssa on ollut hirveä paperisota huoltajuudesta (isovanhemmat liian iäkkäitä??). Tällaista esim. tsubamin uhreilla vältettiin.
Asian vierestä menee, mutta ??:n kommentissa perä. Hirveä juttu silti.

Hyvä..tämä totta

 

[??]

Tätä juuri ajoin takaa puuttellisella ilmaisullani. Suru on aina suuri, oli kuoleman syy mikä hyvänsä.