Syöttötuolissa venkoilu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annukka70
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annukka70

Vieras
Neiti 1v1kk on alkanut käyttäytymään syöttötuolissa ruoan aikaan "huonosti" eli nousee seisomaan, venkoilee..on äärettömän levoton. Hänellä on aina oma lautanen, sormiruokaa, maitomuki, leipä ym tilanteessa mukana. Jos pyydän nätisti istumaan, tekee sen silloin tällöin..mutta nousee useinmiten samantien takaisin ylös. Sama homma jos nousen itse ja laitan takaisin istumaan.
Olen kokeillut sitä että nostan pois tuolista ja kokeillaaan hetken kuluttua uudelleen.
Olen kokeillut valjaita; armoton raivari.

Muilla kokemuksia? Liittyykö siihen että pari vkoa sitten oppi kunnolla kävelemään vai johonkin muuhun kehitysvaiheeseen?
Olisi mukava saada vinkkejä miten tuota käytöstä voisi vähän saada aisoihin...
Tämän ikäinen kun kuitenkin ymmärtää jo aika tavalla puhetta..

 
Mun yksivuotias venkoilee tosi paljon, paitsi että on alusta asti ollut valjaissa joten ei voi nousta seisomaan. Ei ole tullut mieleenkään alkaa pyytää lopettamaan venkoilu, en jotenkin usko että lapseni edes tajuaisi, mitä tarkoittaa "olla kunnolla". Meillä mennään niin, että syömään aletaan vasta kun lapsella on oikeasti nälkä. Lapioin pöperöt mukulaan ripeää tahtia, ja sit ruokailut on siinä, kiitän lasta ja nostan pois. Jos venkoilee, nostan pois ja sit syödään lisää kun on seuraava ruoka-aika. Hermostu en koskaan, koska aika nopeasti pienikin lapsi lähtee sitä kautta testaamaan äidin hermoja ja hakemaan huomiota. Jos ruokaa uppoaa ja venkoilu on kohtuullista, katselen ulos ikkunasta ja pysyn rauhallisena, en kiinnitä venkoiluun mitään huomiota. Yleensä auttaa jo sekin, että lähden pöydän äärestä ja annan lapsen syödä itse kaikessa rauhassa, vaikka siitä hirveä sotku tuliskin.

Olen ajatellut että venkoilu kuuluu ikään seuraavat kymmenen vuotta. Näyttäähän noi kavereittenkin lapset temppuilevan ruokapöydässä, oli ikä mikä tahansa...
 
Meillä samanikäinen muksu kun ap:llä ja kyllä kuulosti tutulta! Meilläkään ei oikein jakseta istua pöydässä vaan noustaan seisomaan, kääntyillään jne. Oon tähän asti sanonut, että nyt syödään, istu alas ja laskenut muksun istumaan. Välillä pistää hirmusesti hanttiin enkä pakolla ole istuttanut. Oon yrittänyt houkutella mukilla tai sormiruualla istumaan ja yleensä oon onnistunut. Välillä oon syöttänyt vähän aikaa sylissä. Mut siitä tulee huono fiilis, ei varmaan pitäis tehdä niin koska pompottaa sit vielä enemmän äitiä :(

Se mikä tässä takana mietityttää on ne miinuskäyrät eli paino/pituustarkkailussa mennään ja siksi se ruokailun sujuminen olis tärkeää. En uskalla nostaa pois kokonaan, jos ruoka ei maistu, en siis uskalla odottaa seuraavaa ruokailua. Ruoka-ajoista pidän kiinni eli jos ruokaa ei mene paljon, niin ei silti saa lisää ennen seuraavaa ruokailua.

Tänään ei lounaalla antanut syöttää aluksi lainkaan. Söi ite sormin porkkanalettuja (tokaa kertaa!) ja ne menikin hyvin alas. Ja sen jälkeen annettiin äitinkin syöttää ja kaikki tarjottu ruoka meni nätisti alas. Aikaa kyllä kului...

Täällä siis kuultaisiin myös mielellään muiden vinkkejä tai ratkaisuja, siis ihan niitä käytännön tapoja ja periaatteita!
 
Meillä lapsi on myös mennyt painon suhteen miinuskäyrällä, mut saavutti nopeasti ihannepainon (kahdessa kuukaudessa) ja oli viime neuvolakäynnillä nollakäyrällä. Joten jos ei ihan huolestuttavalla tasolla mennä, niin koittakaa vaan luottaa, ettei lapsi itseään nälkään tapata. Pääasia, ettei ruokailusta tule stressaavaa tilannetta äidille ja lapselle.
 
Meillä 1-vuotias kasvaa ihan nollakäyrällä ja uskon täysin, ettei lapsi tapa itseään nälkään. Joten meillä ruokailu loppuu siihen kun venkoilu alkaa. En jaksa taistella ruuan kanssa, enkä rupea ruokailusta tekemään mitään "sirkusta". Sirkuksella tarkoitan esim hoitopaikassa harrastettavaa tekniikkaa, että yksi syöttää ja kaksi yrittää viihdyttää lasta keinolla millä hyvänsä. Tähän mennessä olen antanut lapselle lusikkaa käteen vain pari kertaa, kun hän on niin levoton syöjä. Lennättää kaiken lattialle, mihin suinkin yltää, repii pöytäliinan alas, repii ruokalapun pois, pyörii ja kiukuttelee. Alkuruokailu menee suht hyvin, mutta sitten kun alkaa mennä ihan älyttömyyksiin kuten että yrittää tahallaan kaataa syöttötuolia ja hakkaa päätä syöttötuoliin tai pöytään, niin itsellä alkaa jo pinna kiristyä ja pyyhin vaan suun ja päästän lapsen lattialle. Jos oikeasti olisi nälkä, niin kaipa lapsi kiltisti aukoisi suutaan.

 
Kiitos kirjoituksista. Oli hyvä kuulla kokemuksia.
Mä olen kans välttänyt tekemästä tilanteesta sirkusta...nimittäin tyttö lähtee joulukuun alusta perhepäivähoitoon ja ajattelin että siihen mennessä olisi hyvä olla edes jonkunlaiset ruokapöytätavat --> eli ettei venkoilla ja kenkoilla. Tosin olen kuullut et siellä ne saattaa käyttäytyä paremmin kuin kotona kun ottavat mallia muista..tiedä sitten??
Tuo oli uutta että hoidossakin harrastetaan sirkustemppuja...mut tuskin perhepäivähoitajalla on aikaa moiseen??

pitänee yrittää pysyä tiukkana. mites te muut oletteko pitäneet valjaissa vai ilman??
 
Ei perhepäivähoitajalla varmaan ole aikaa temppuilla, vaan meidän lapset on isomummolassa hoidossa ja siellä isomummo ja mummo tekevät syömisestä sirkusta. Liekö sen takia kotona syöminen niin hankalaa, kun lapsi odottaa kunnon viihdykettä. Muutenkin kohtelevat 2-vuotiastakin kuin vauvaa (ei patisteta potalle ja syötetään mm). Olen kuullut, että hoitoon mentyään useimmat lapset oppivat nopeasti uusia asioita.
 
Meilla myos 1,1 vuotias ja tutulta kuulostaa. Oli itseasiassa kiva kuulla, etta muillakin kuuluu tahan ikavaiheeseen moista ja viela 0-kayralaisilla. Itse en olisi ollut huolissani, mutta sama vika: lapsonen nollakayrilla viimeiset kaksi mittausta (oppinnut kylla kavelemaan tuona aikana). Meilla on ollut aina turvavaljaissa, mutta nyt ne ovat alkaneet arsyttaa ajoittain tosi rankasti. Osaa syoda (sotkee kylla paljon) lusikalla ja on tosi hyva sormisyoja, mutta viime aikoina on lahinna sotkenut, heitellyt lautasia mukeja ja lusikoita, venkoillut yms. Tosin viimeksi huomasin, etta homma kiihtyi aarimmilleen juuri ennen hampaan tuloa ja sitten hampaan jalkeen viikon soi todella todella hyvin mutta nyt taas venkoaa. Annan syoda itse, valilla syotan, valilla jatan syomaan itsekseen, muutaman kerran olen sanonut napakasti. Vieraiden nahden, ravintolassa, hoidossa syo yleensa TODELLA hyvin. Sirkustempuista yritan pysya loitolla ja hatatapauksessa tyrkytan sitten edes rintaa jollei muu maita, tosin rintamaito ei pikkuiselle enaa riita nalkaa viemaan. Ja meilla hoidossa lapsilta odotetaan hyvia ruokatapoja ja syovat hyvin -ei todellakaan mitaan sirkustemppuja. Hoidossa lapsi viela tsemppaa tosi hyvin, kun haluaa syoda kuten muutkin (muutamaa kk vanhemmat lapset). Selkasuorana, lusikka suoraan suuhun, varotaan tiputtelua, istuu pikku tuolilla pikkupoydan aaressa, ei karkaile ja on ilman valjaita. Ja tata parasta ruokailua nakee siis harvoin kotona. Viime aikoina on yrittanyt eriten samaa hoitofilosofiaa eli annetaan vastuuta lapselle (syo itse, ilman valjaita) -toimii joskus:)
 
Meidän 2vee esikoisella pituus on +2 -käyrällä ja paino -15 -käyrällä. Sihtikurkku, joka itsepäisesti kieltäytyy ruuasta, jos ei ole mieleistä. Hänen kanssaan ei kyllä ollut tällaista riehumisongelmaa kuin tämän kuopuksen kanssa, vaan ruokailu on takkuista eri syistä. Kuopus siis kasvaa tasaisesti sekä pituudelta että painolta hienosti 0-käyrällä, eli hänen painostaan ei tarvitse olla huolissaan. Syö jos syö ja jos ei syö, niin olkoon syömättä. Meillä neurologi ehdotti esikoisen hoitoon laittoa ja alkaa kyllä itseäkin se vaihtoehto houkuttamaan, kun oppisi siellä edes syömään kunnolla.
 
"Ei ole tullut mieleenkään alkaa pyytää lopettamaan venkoilu, en jotenkin usko että lapseni edes tajuaisi, mitä tarkoittaa "olla kunnolla".

Ei ymmärräkään mitä tarkoittaa olla kunnolla, mutta ymmärtää kyllä sanan istua, seisoa ja ei.
 
Meilläkin venkoillaan, lapsi on 1 v 3 kk. Valjaita ei ole enkä niitä käyttäisikään, kyllä meillä pääsee pois pöydästä jos haluaa. Paino on käyrällä -15, mutta lapsi syö yleensä ihan hyvin. Pitkään ongelmana oli ainostaan syöttötuolissa seisominen, jolloin heti laitoin lapsen istumaan ja sanoin, että syöttötuolissa istutaan, ei seistä. Nyt haluaa ihan oikeasti syliin ja pois, mikä on vielä hankalampaa. Saatan nostaa lattialle, jolloin lapsi haluaa hetken päästä takaisin syöttötuoliin syömään. Pahimmassa tapauksessa syö yhden suupalan ja sitten haluaa taas pois...

Mun mielestä kuitenkin ruokailu tapahtuu pöydän ääressä, ja olenkin aika vihainen, kun mies saattaa seurata lasta puurolautasen kanssa ympäri kämppää, jolloin syöminen kyllä edistyy. Ja sitten se sanoo ylpeänä, että kaikki meni! Joo, sitä tapaa en kyllä haluaisi lapselleni opettaa enkä itse tule todellakaan tekemään. Luotan siihen (toisin kuin mieheni), että ei se lapsi nälkään kuole, vaikka jollain aterialla söisi huonommin.

Kunhan lapsi tuosta vähän kasvaa ja ymmärtää paremmin puhetta, niin alan kyllä opettaa, että ruokailu päättyy siihen kun pöydästä noustaan. Sitä odotellessa olen vielä valmis vähän joustamaan...
 

Yhteistyössä