Syöpä ja kuoleminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Osaakohan kukaan sanoa miten nopeasti hautajaiset tulevat kuoleman jälkeen? Luulisi ettei mene kauaa kun ei tarvitse tehdä mitään ruumiinavauksia ja muita selvityksiä?
 
[QUOTE="surullinen";25958345]Läheisellä sukulaisella on syöpä joka on levinnyt mm. luihin, mahaan, aivoihin ja moniin muihinkin paikkoihin. On nyt muutamassa viikossa mennyt huonoon kuntoon, nukkuu paljon ja valveilla olessaan ei puhu kunnolla, muutamia sanoja joista saa selvää. Onko teillä kokemuksia miten nopeasti kuolema on tullut kun on mennyt noin huonoon kuntoon? Tottakai toivoo että toinen eläisi pitkään, mutta on kurjaa katsoa miten kärsii ja kun tietää ettei tuosta voi selvitä..[/QUOTE]

Mun isä kuoli viime kesänä. Sairasti keuhkosyöpää, joka oli levinnyt aivoihin.
Muutaman kuukauden aivoihin leviämisen jälkeen oli suht ok kunnossa, kunnes yhtäkkiä kunto romahti, perjantaina joutui sairaalaan ja maanantaina kuoli.
Välitön kuolinsyy oli keuhkokuume, ellei siihen olisi sairastunut olisi ehkä elänyt muutaman kuukauden pidempään lääkärin mukaan.
 
Syöpäkuolema on yksi kamalampia mitä voi olla, varsinkin omaisille :( Oma äitini menehtyi 4 päivässä kun saapui Terhokotiin. Paria päivää aikasemmin ei enää jaksanut seurustella tuskin lainkaan ja olikin pääasiassa jossain valvetilan rajamailla. Laihtui parissa viikossa luurangoksi kun ei enää ruoka maittanut ja Terhossa ei enää ruokaa tarjottukaan lainkaan. Voimia sinulle tulevaan.
 
Löytyi kuukausi sitten, silloin oli jo levinnyt. Hoitoja ei edes aloitettu. Onhan tämä kamala tilanne, henkilöllä ei ollut edes pahoja oireita, lääkäri epäili kilpirauhasessa jotain häikkää. Todella nopeasti mennyt huonoon kuntoon ja ei ole mielestäni mitenkään kamalan vanha, 62 vuotias.

Sukulaisella taistelu syöpää vastaan kesti noin puoli vuotta. Siitä kun ei enää itse pystynyt syömään ja puhumaan, meni vajaa kuukausi. Viimeiset pari viikkoa oli tajuttomana.
 
[QUOTE="vieras";25962740]Sukulaisella taistelu syöpää vastaan kesti noin puoli vuotta. Siitä kun ei enää itse pystynyt syömään ja puhumaan, meni vajaa kuukausi. Viimeiset pari viikkoa oli tajuttomana.[/QUOTE]

Voi ei, tuollaista viikkojen tajuttomuutta ei toivo kenellekkään. Oliko tuon puoli vuotta aluksi hyvässä kunnossa ja eli normaalia elämää? Vai oliko koko puoli vuotta huonossa kunnossa joka huononi koko ajan?
 
Kaverini meni selkäkipujen takia lääkäriin- todettiin jo pahasti levinnyt syöpä, kuoli 2viikonkuluttua.
Toinen kaverini kuoli 1kk päästä kun todettiin imusolmukesyöpä.

Kummassakaan tapauksessa ei ollut enää mitään tehtävissä.
 
[QUOTE="vieras";25963803]Kaverini meni selkäkipujen takia lääkäriin- todettiin jo pahasti levinnyt syöpä, kuoli 2viikonkuluttua.
Toinen kaverini kuoli 1kk päästä kun todettiin imusolmukesyöpä.

Kummassakaan tapauksessa ei ollut enää mitään tehtävissä.[/QUOTE]

Olivat ilmeisesti nuoria? Kyllä saa aina pelätä kun menee pienenkin vaivan takia lääkäriin..
 
Mun isä taisteli munuaissyövän ja sen metareiden kanssa yhteensä 6 vuotta diagnoosista kunnes hoidot lopetettiin tehottomina. Siitä mentiin vielä n. 8 kk kun alkoi tulla mm. keuhkometareiden aiheuttamaa hengenahdistusta, nestekertymää ja kävi ilmi että jäljellä oleva 2/3 toisesta munuaisesta (toinen poistettu kokonaan) alkoi hiipua jonka vuoksi oltiin sairaalassa vajaat 4 viikkoa, tultiin vielä kotiin kotisaattohoitoon viideksi päiväksi kunnes virtsa lopulta lakkasi kulkemasta ja tuli erittäin kovat kivut joten palattiin osastolle munuaisen toiminnan loppumisen vuoksi. Lääkärin sanoja lainatakseni, nimenomaan munuaisen lopettaessa toimintansa ihminen elää maksimissaan viikon, isä jaksoi enää 3,5 päivää jona aikana hän käytännössä oli horteessa/nukkui, ei enää syönyt, juonut eikä virtsaa enää erittynyt ja hän reagoi oikeastaan enää vain kipuun alkamalla liikehtiä levottomasti kun edellisen lääkeannoksen vaikutus alkoi lakata, kuuli kun kysyttiin haluaako kipulääkettä ja vastasi silmiä räpyttämällä.
 

Yhteistyössä