syömishäiriöistä ja mikä se oli se äärimmäiseen terveellisyyteen pyrkivä, telkkarissa muistaaakseni oli

äiti 40plusplus

Aktiivinen jäsen
28.05.2005
10 811
0
36
Tuli mieleen terveysintoilijasanan kun heitettiin tuolla toisessa ketjussa...
Katsoiko joku kun joku entinen anorektikko ja joku lääkäri oli keskustelussa syömishäiriöistä? ja puhuiko se lääkäri siitä että uutena jonkinlajin syömishäiriönä voi pitää äärimmäiseen terveellisyyteen pyrkimistä.
Tuli vaan mieleen kun aikanaan minulla oli työkaveri joka ei voinut epäterveellisyyden vuoksi pistää mitään kahvileipää koskaan suuhunsa, sairaloisen tarkkaan kyttäsi syömisensä ja veti itsellensä aikatauluttamansa liikuntasuoritukset satoi tai paistoi. Ei toki sairaloisesti laihduttanut mutta varmaan stressasi ja kulutti elimistöä tuo muu, ainakin meistä muista siltä näytti.
 
Nojoo, no...
Musta se on yhtälailla kuluttavan kuuloista kuin missä tahansa asiassa täydellisyyteen pyrkiminen.

Mutta se, että tiedostaa nuokin asiat, on hyvä. Eikös?
Kunhan ei tee niiden noudattamisesta ongelmaa.
 
Jännä juttu... mitä kaoottisempi maailma on, sitä suurempi on heikon ihmisen vimma hallita edes omaa kehoaan ja syömisiään. Uskontojen pahimpia kilpailijoita, fanatismia.
 
Nykyään tuntuu ettei mikään ole terveellistä, joku tutkimus tulee viikon välein että tämä nyt sitten aiheuttaa syöpää tai jotain muuta.. Mahtaa olla aika kuluttavaa jos kaikki aika menee oman syömisen tarkkailuun, oli se syömishäiriö sitten mikä tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Nykyään tuntuu ettei mikään ole terveellistä, joku tutkimus tulee viikon välein että tämä nyt sitten aiheuttaa syöpää tai jotain muuta.. Mahtaa olla aika kuluttavaa jos kaikki aika menee oman syömisen tarkkailuun, oli se syömishäiriö sitten mikä tahansa.

Yleensä energiaa riittää myös muiden syömisten vahtimiseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Nykyään tuntuu ettei mikään ole terveellistä, joku tutkimus tulee viikon välein että tämä nyt sitten aiheuttaa syöpää tai jotain muuta.. Mahtaa olla aika kuluttavaa jos kaikki aika menee oman syömisen tarkkailuun, oli se syömishäiriö sitten mikä tahansa.

Yleensä energiaa riittää myös muiden syömisten vahtimiseen...

En tunne ketään jolla olisi syömishäiriö, yhden terveysintoilijan tunsin aikoinaan. Aina sama juttu, "huomasitko että laitoit 3 viipaletta juustoa leivällesi"? :o Huomasin ja aion myös syödä sen :D Syöminen on parhaimpia nautinnoista, ikävää jos siitä tulee pakkomielle :/
 
Jälkeenpäin olen tuumannut, että nuorena ja ehdottomana kasvissyöjänä minussa oli hieman ortorektikon vikaa...muistan kun joskus kaupungilla nälissäni kävelin ja etsin kahvilaa josta olisi saanut tummaa leipää, kun en voinut missään nimessä syödä vehnämössöjä....mulla on ollut tapana vetää nää ruokavaliot hieman överiksi, niin luomun kuin muunkin suhteen. Lasten kautta olen löytänyt, ja sallinut itsellenikin, sen kultaisen keskitien.
 
se itselle jäi ajatukseksi tuosta ohjelmasta että kaikki äärimmäisyyteen pyrkiminen voi olla "pahasta" tai ainakin stressaavaa jos ei epäterveellistä muulla tapaa.
Voiko elämästä nauttia ollenkaan jos joka suupalaa pitää kytätä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
se itselle jäi ajatukseksi tuosta ohjelmasta että kaikki äärimmäisyyteen pyrkiminen voi olla "pahasta" tai ainakin stressaavaa jos ei epäterveellistä muulla tapaa.
Voiko elämästä nauttia ollenkaan jos joka suupalaa pitää kytätä?

Kyllä, hyvin stressaavaa...kovasti päänvaivaa tuottavaa ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa! Mä en ole ihan varma oliko mulla motiivina niinkään täydellisyyteen pyrkiminen, pikemminkin jonkinlainen kykenemättömyys elämästä nauttimiseen..aina piti olla joku juttu joka ei ole ihan hyvin..semmonen epämääräinen halu hankaloittaa omaa elämää. :|
 
heijastaako se tuollainenkin syömisjuttu jotakin muuta ongelmaa? ajattelin vaan kun joskus yksi tuttu sanoi että hän ei uskalla nauttia syömisestä.... Hänellä oli sitten muutakin ongelmaa perhe- ja tunne-elämässä. En toki tarkoita että isoja ongelmia pitäisi olla vaan että jotenkin kuitenkin pohtii elämäänsä turhankin tarkkaan.
kun eikös se anoreksiakin lueta psyykkisten sairauksien joukkoon?
 
Onkohan mulla tuo ortoreksia? B) :xmas:
Ei vaan, en sitä kyllä mitenkään ongelmaksi koe, olen vain kiinnostunut terveellisestä ruuasta, eri ravontoaineiden vaikutuksesta elimistöön yms. Uskon, että oikein syömällä vältettäis monien lääkkeidenkin käyttöä ja itse nyt mielummin syn "oikein" kuin vedän esim. buranaa kuukautiskipuihin. Eikä tää asia mua mitenkään stressaa, tunnen et se on enemmänkin kuin mielenkiintoinen harrastus =)
 

Yhteistyössä