syömättömyys päiväkodissa - psykologille?

["miumau"]

Kertokaa äidit ja isät: jos 3-vuotias kieltäytyy syömästä päiväkodissa, tarvitseeko hän mielestänne psykologia?

Lapsi aloitti hoidon viime elokuun alussa, eikä edelleenkään suostu edes maistelemaan lounasruokaa. Juo maitoa ja syö näkkäriä, välipalalla myös yleensä maistuvat jugurtti, hedelmät jne. Olen puhunut tästä lapsen kanssa ja kommentti on aina: "en tykkää siitä ruuasta", "ei minulla ole siellä nälkä". Kotona syö ihan ok ja suht monipuolisesti, vaikka aika ranttu onkin. Kasvaa ja kehittyy hyvin, muuten viihtyy päiväkodissa erinomaisesti.

Siis minua tämä ei huoleta saati häiritse, eikä ilmeisesti lastakaan (?). Mutta päiväkodin henkilökunta on aivan vauhkona. He vaativat jo alkuvuodesta, että vien tytön psykologille, koska tällä on vääristynyt suhde ruokaan. Kävin juttelemassa kehityspsykologin kanssa ja hän oli aika turhautunut ja tuohtunutkin, sanoi ettei tuon ikäisellä VOI olla vääristynyttä ruokasuhdetta. Antoi neuvoksi, että lapsen ruokailuun (ts. syömättömyyteen) ei kiinnitettäisi mitään huomiota. Eli hänelle annetaan ruoka eteen ja sitten siitä syö mitä syö, sen kummemmin kehoittamatta ja tuputtamatta. Eikä syömättömyyttäkään kommentoida, saati päivitellä. Uskoi, että ajan myötä toisten lasten esimerkki ja tilanteen rentoutuminen saisivat syömättömyydenkin laukeamaan. Minusta tämä kuulosti tosi hyvältä ja välitin ohjeet päiväkotiin.

Nyt selvisi, että tätä on kaikkea muuta kuin noudatettu. Lasta on toistuvasti kehotettu syömään ja häntä on välillä jopa syötetty. Edelleen ei suostu itse syömään, ja nyt päiväkoti vaatii toisen psykologin pakeille menoa.

Alan jo miettiä päiväkodin vaihtoa, minua tämä jo ärsyttää. Kertokaa pliis hei toiset kokemuksia, neuvoja, mielipiteitä. Mitä tehdä?!

 

[isoäiti mölykylästä]

no ei tossa ole mitään aihetta psygolokille menoon. mutta nykyisin on näin, että kun lapsi lähtee sinne päiväkotiin ja kouluun, niin hän on jatkuvan tarkkailun ja kontrollin alainen. ja päiväkodin porukat ja opettajat laittaa lasta ihan tyhmistä syistä erilaisiin tutkimuksiin ja testeihin. ja taas saadaan joku diagnoosi että tällä lapsella on se ja se.

 

[meah]

Oletko puhunut päiväkodin johtajan kanssa, vai vaan oman ryhmän hoitajien/opettajan?
Olisin itse johtajaan myös yhteydessä.

Oliko keskustelu psykologin kanssa virallinen, ts. saitko mitään lausuntoa, paperia sieltä? Josko henkilökunnankin olisi niitä ohjeita jotenkin "helpompi" noudattaa, kun olisi kirjallinen pläjäys asiasta...

Jos lapsi muuten viihtyy pk:ssa, niin harkitsisin jonkun virallisen lääkärinlausunnon hankkimista asiasta, mutta jos homma ei pelaa, niin miettisin kyllä myös päiväkodin vaihtoa.

 

[lto]

itse lastentarhanopettajana ajattelisin ihan samalla tavalla kun psyka oli neuvonut. Antaisin siis olla. ruoka tarjottais mutta asiaan ei kiinnitetä huomiota. Todella epäammattimaista käytöstä.

Antaisin lapselle aikaa totutella rauhassa ja itse ottaa askel syömistä kohti. Varsinkin kun lapsi kotona syö.

ja samoin ottaisin yhteiden Johtajaan!

 

[luulisin]

Kaikilla lapsilla on jossain vaiheessa kausia jolloin näyttää ettei lapsi "syö mitään" tarkemmin kun laskee mitä päivän aikana on syönyt, niin ravintoa on mennyt kuitenkin. Syömättömyys voi olla uhman osoitus, lapsi ei siis syö oman tahtonsa takia. Pidemmän päälle lapsi oppii, että kun syö ruokaa jaksaa paremmin leikkiäkin ja touhuta. Missään tapauksessa ruokailusta ei saa tehdä traumaattista kokemusta. Tällöin lapsi voi alkaa pelätä ruokailutilanteita, ja kieltäytyä kotonakin syömästä. Siispö tarvitaan paljon kannustamista, kärsivällisyyttä ja positiivista kannustusta. Onko lapsella hyvä olla päiväkodissa? Kiusaako joku ryhmästä? Tälläiset asiat voi vaikuttaa siihen ettei ruoka maistu. Lapsella voi myös olla ikävä äitiä, eikä sen takia ole ruokahalua. Mut ehdottasin, että istutte kaikki pöydän ympärille miettiin miten toimitte lapsen kanssa. 4 vuotiaat jo tavallisesti syö "kuin hevoset". Myös kannattaa pitää mielessä mahdollinen sairaus tai ruoka-allergia (esim. korvatulehdus aiheuttaa ruokahalussa muutoksia) TSEMPPIÄ!!!!!!!!!!!!!

 

[syöpäläinen harmaana]

mun tyttöni on samanlainen nirppanokka. Ja kehityskeskusteluissa ollaan puhuttu, neuvolan mukaan tyttö on kuitenkin kasvanut käyrien mukaan, toisilla vaan on huonompi ruokahalu ja syövät vähän.
Mutta tarhassa sanoivat että yleensä lapset karsastavat jotain ruoka ainetta jos ovat allergisia tjsp.
Mun tyttöni vältti maitotuotteita tarhassa, kunnes vaihdettiin laktoosittomaan maitoon ja taas maito maistuu.

 

[tytönjapoikienmamma]

Montaa, siis todella MONTAA lasta seuranneena sanoisin, että joo, joskus voi käyttää sitä maalaisjärkeä. Ihan hyvä, että lapsista huolehditaan ja asioihin puututaan, muuta eiköhän tuo syömättömyys nyt helpota ajallaan juurikin niin, ettei siitä tehdä isoa numeroa. Joillakin tuntuu joskus kosketus todellisuuteen ja arkisiin juttuhin vääristyneen nykyisin. Ihan kaikkeen ei heti ehkä tarvita psykologia kuitenkaan..

 

["miumau"]

Kiitos vastauksista. Päiväkoti on pieni, ja oman hoitajan mukaan "koko henkilökunta" (johtajaa myöten) on sitä mieltä, että meidän lapsemme tarvitsee tässä erityistukea.

Kävin yksityisellä lastenpsykologilla, ja vastaavalle (mutta siis eri henkilölle) olisi meno nytkin. Että taloudellisestikin ihan merkittävä aihe (vakuutusta ei ole), mutta se ei ole minusta tässä olennaista, jos siitä oikeasti jotain apua olisi.

Se aiempi psykologi nimenomaan korosti, että syömisestä tai syömättömyydestä ei missään määrin pitäisi tehdä mitään numeroa tämän ikäiselle, ja minusta tuolla päiväkodista nyt toiveistani huolimatta toimitaan juuri päinvastoin. Jos tähän vielä otetaan jotkin terapiat kehiin ja lapselle toitotetaan että hänellä on ongelma, mietin vain että kai sitä sitten viimeistään traumatisoituu...

Tuolle henkilökunnalle on turha sanoa että antaisivat olla (kun yritetty on), joten ainoana on mielessä päiväkodin vaihto. En kyllä pidä siitäkään ajatuksesta. Osaatteko kertoa, miten muissa päiväkodeissa sitten toimitaan vastaavassa tilanteessa? Onko sama meno kaikkialla?

Tiesin jo etukäteen, että meidän nirppiksellä tulee olemaan syömisen kanssa ongelmia pk:ssa, ja aloituksen yhteydessä jo toin vahvasti esille, että eivät vaan ala tuputtamaan ja painostamaan siinä. Mutta nyt on sitten käynyt näin, että lapselle on annettu selkeä rooli sellaisena, "joka ei koskaan syö". Ja se on varmasti taakka noin pienelle. Hoitajat tuntuvat odottavan, että vien joltain psykalta heille jonkun hokkuspokkusohjeen, jolla lapsen saa syömään. Minä taas pelkään, että sellainen väliintulo vain hankaloittaa asiaa entisestään.

Voi auttakaa!

 

["milli"]

Meillä tällä hetkellä 10-v poika, joka ei ole koskaan syönyt päiväkodissa, eikä koulussakaan. Ja tämä oli ensimmäinen oire siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Ainut ruoka mitä syö on näkkileipä. Kotona on kaikkiruokainen.
Olemme käyneet tutkimuksissa siitä lähtien, kun lapsi täytti 5v, ja tilanne on se, että lapsi on välillä lasten psykiatrisella osastojaksoilla kuuden viikon jaksoissa, koulua käy sairaalakoulussa, ja elämä on kaikkinensa tosi vaikeaa. Ulospäin lapsessa ei näy mitään poikkeavaa, ihan normaalia käytöstä kotioloissa ja kavereilla, mutta muualla mikään ei suju.

 

["miumau"]

Kiitos milli kommentista. Tämähän siinä juuri on, että onko tämän syömättömyyden taustalla kuitenkin jotain isompaa, jota pitäisi kaivella ja hoitaa. Siitä kai hoitajat juuri huolissaan ovat, vaikka eivät sitä suoraan sanokaan.

Muuten on kyllä hyvin reipas, fiksu, sosiaalinen ja iloinen lapsi että enpä tiedä. Missään muualla eikä päiväkodissakaan muussa asiassa ole mitään ongelmaa. Kai se pitää se psykologisointi sitten vielä kuitenkin taas maksaa --

Siis esim. muualla kodin ulkopuolella (kylässä, ravintolassa) ei syöminenkään ole ongelma.

 

["vieras"]

No ei tuo ole kyllä ihan normaaliakaan. Miten lapsi voi tietää, ettei pidä siitä ruoasta, jos ei edes suostu maistamaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="miumau";23782875] Kävin juttelemassa kehityspsykologin kanssa ja hän oli aika turhautunut ja tuohtunutkin, sanoi ettei tuon ikäisellä VOI olla vääristynyttä ruokasuhdetta. [/QUOTE]

Hän ilmeisesti ei ole keskustellut syömishäiriöklinikan psykologin kanssa, jolla on ollut 2-vuotiaita hoidossa.

 

[memmmeli]

Päiväkoti ei jaksa taistella lapsen syömisen kanssa, siks ne haluaa sitä joka paikkaan laittaa.
Jos kranttu on niin voihan se tosiaan olla niin, ettei siitä ruuasta tykkää ja mielummin on syömättä, tahtoa kuulostaa tytöllä ainakin olevan.
Kyllä mä muistan itsestänikin, kun koulussa ei ruoka maistunu kun pari asiaa oli mistä en tykänny ja niitä joka ruokaan työnnettiin ja saihan siitä kuulla, mutta toki tilanne oli helpompi kun itsekkin oli jo vanhempi..

 

[Miuski harmailee]

Vaikuttaa siltä, että tästä ruokailusta on tullut vähän valtataistelu lapsen ja päivähoidon henkilökunnan välillä. Sen sijaan, että lasta juoksutettaisiin psykologilla, pyytäisin psykologia olemaan yhteydessä päiväkotiin ja antamaan neuvoja, miten tilanteessa olisi järkevää toimia. Jos niiden toimien jälkeenkään vaikka syksyllä tilanne ei ole ollenkaan helpottanut, lähtisin tarkemmin tutkituttamaan lasta, että missä vika.

 

["miumau"]

Vaikuttaa siltä, että tästä ruokailusta on tullut vähän valtataistelu lapsen ja päivähoidon henkilökunnan välillä. Sen sijaan, että lasta juoksutettaisiin psykologilla, pyytäisin psykologia olemaan yhteydessä päiväkotiin ja antamaan neuvoja, miten tilanteessa olisi järkevää toimia. Jos niiden toimien jälkeenkään vaikka syksyllä tilanne ei ole ollenkaan helpottanut, lähtisin tarkemmin tutkituttamaan lasta, että missä vika.

Soitin sitten tälle ehdotetulle psykologille ja hän sanoikin jokseenkin samaa! Sovittiin tosiaan juuri näin, että ei viedä lasta hänelle, vaan hän käy pk:ssa tarkkailemassa tilanteen ja ohjeistaa henkilökuntaa. Toivottavasti tilanne alkaa sitten rauhoittua ja ruokailukin sujua...

 

[Aamuäree]

Mun tenava on nyt kohta vuoden ollut päiväkodissa eikä edelleenkään juo siellä edes vettä.

Psykologillehan meidät lähetettiin ja peloteltiin puolikuoliaiksi autismilla tms jutuilla.

No, lapsi on ujo. Psykologin diagnoosi Korjaan: psykiatrin diagnoosi.

Lapsi on toki pieniruokainen ja ujo syömistensä kanssa muutenkin, ei vain pävähoidossa (on ryhmiksessä).