syömishäiriö

onko täälä ketään otka laihduttaa vaikkei tarvi ja tiedostaa sen myös?
eli anoja tai bulimikkoja?

 

ei kai sitä kukaan tunnustaisi?

 

miksei?
mä ainakin voin kertoa kärsiväni taas niistä ajatuksista,vaikka järki sanookin ettei tarvi laihduttaa jokin pakko vain siihen ajaa,pienen lapseni takia yritän pysyä toipumislinjalla vaikkakin en usko että koskaan pääsen näistä "pään sisäisistä" äänistä eroon ja siksi kyselin täältä ns.kohtalotovereita kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä..tai tahdo ymmärtää..

 

hei ap.

no, ei ole varsinaisesti syömishäiriötä, siis ihan diagnosoitua ja silleen. mutta varmaan lievää semmoista kun on ruoka aina mielessä. ennen piti ahtaa karkeja ja rasvasta vaikka napa paukkui ja paino nousi 90:n kiloon.

toisessa raskaudessa jouduin sokerien takia ruokavaliolle ja paino normalisoitui. mutta kyllä ruoka on mielessä alvariinsa ja jos pääsee oikein herkkujen ääreen, niin homma karkaa kokonaan käsistä (ei onneksi aina nykyään, mutta helposti) eli sana "kohtuus" häviää meikeläisen tiedostoista. ja napa paukkuu nykyisinkin, mutta kasvisten ja iltapuuron takia. tuntuu, että mahan pitää olla täpötäynnä illalla, että jaksaa aamuun.

normaalipainossa on kanssa omat sudenkuoppansa, eli pitäsi osata nyt relata ja lopettaa se laihdutus nyt. on kuitenkin vähän hankalaa, kun tuntuu, että alkaa taas heti nousta mikäli löysää yhtään suitsia. että tämmöinen tapaus. siis vaikeeta ajatella syövänsä ruokaa, joka ei lihota. minä kun osaan syödä nähtävästi vaan semmoista mikä lihottaa tai laihduttaa.

varmaan jonkinasteista ns. syömishäiriöö tai propleemaa on kaikilla itsensä ylipainoisiksi/alipainoiseksi syöneillä. mutta ne ylipainoiset, ketkä täällä kirjoittelee ovat sinänsä tervettä sakkia, että yrittävät tehdä asialle jotain.

erittäin tärkeä asia ottaa keskusteluun.

 

kyllä mullakin jonkun sortin syömishäiriö on .... :ashamed:
vuosia sitten jouduin sairaalaan anoreksia/bulimian takia pakkosyöttöön ja että paino nousisi...painoin 39kg! olin lähes luuranko! no monta vuotta meni ok kunnes tulis taas raskaaksi ja synnytin... odotusaikana tuli painoa noin 20kg...(mulla oli 3kk kaamee ripuli ja mikään ei pysyny sisällä ja luultiin umpisuoleksi ja leikattiin pois, no 2 vkoa sen jälkeen löytyi mahabakteeri joka aiheutti ripulin... ja lääkkeillä se hoitui pois ja taas alkoi paino nousta ja sitte heti raskaaksi....)
niin siis synnytyksen jälkeen ukko ja hänen sukulaiset alkoivat huomautella mun kiloista ja soppa oli valmis. painoa oli ennen laihdutusta noin 80 oon 162 pätkä.. ja nyt noin 63 mutta edelleen mulla on tunne että liikaa läskiä ja pitää saada painoa pois mutta nyt sentään syön. ja terveellisesti! oon sellanen osa-karppaaja ja himoliikkuja mutta kokoajan pelottaa että millon tulee vedettyä maha täyteen suklaata ja sitten vessaan yrjölle( 6kk aikana EI VIELÄ kertaakaan!) ja edelleenkin anopin ja appiukon vttuilut loukkaa kun TIEDÄN etten enää ole lihava.

 

Mullakin tietynlainen syömishäiriö. Ei yksinkertaisesti ruoka vaan maistu, voin olla syömättä useita päiviä. Silloin kun elin onnettomassa suhteessa niin mätin ruokaa naamaani, joka ilta piti olla jotakin hyvää syötävää. Asia muuttui kun erosin lasteni isästä, ei tule enää syötyä, vaikka olisikin nälkä niin unohdan syödä.

 

niin siis synnytyksen jälkeen ukko ja hänen sukulaiset alkoivat huomautella mun kiloista ja soppa oli valmis. painoa oli ennen laihdutusta noin 80 oon 162 pätkä.. ja nyt noin 63 mutta edelleen mulla on tunne että liikaa läskiä ja pitää saada painoa pois mutta nyt sentään syön. ja terveellisesti! oon sellanen osa-karppaaja ja himoliikkuja mutta kokoajan pelottaa että millon tulee vedettyä maha täyteen suklaata ja sitten vessaan yrjölle( 6kk aikana EI VIELÄ kertaakaan!) ja edelleenkin anopin ja appiukon vttuilut loukkaa kun TIEDÄN etten enää ole lihava.

Tuon sinun historian takia vielä järkyttyneempi, että miten voivat noin käyttäytyä ? Oletko sanonut ystävällisesti, mutta suoraan, että tiedät omat kilosi ja ne myös kannat - näissä mitoissa ei ole edes suuremmin taakkaa.

 

ukon perhe ei tajua tollasen käytöksen loukkaavan,se on heidän mielestä hauskaa! idiotismia suvussa...

 

hmm, ei minullakaan mitään lääkärin lausumaa sairautta ole. itse tosin tiedostan olevani ihan ok. avomieheni jatkuvasti kehuu että hyvä on! mutta silti jokin sanoo että "jos vielä vähän saisi pois" pituutta on n 160 ja painoa 49-50.. tiedostan että se on ihan ok, mutta silti vahdin jatkuvasti mitä suuhuni laitan. välillä taas mässäily saa yliotteen ja mässäilen päivän tai kaksi. sitten iskee järkyttävä morkkis ja olen syömättä muutaman päivän. todella epäterveellistä. olin ennen raskautta kymmenen kiloa painavampi ja avomieheni ja vanhempani piikittelivät jatkuvasti kahden vuoden aikana 10kilon saavutuksestani. olin heidän mielestä pönäkkä, jne. kun tulin raskaaksi, päätin että kun synnytys on ohi niin kilot saa ropista pois. raskauden aikana ei tullut kuin 7 kiloa jotka lähti kaikki synnytyksessä. siitä sitten imetellen ja urheillen poltin rasvat kuukaudessa ja pääsin 52. nyt hissuksiin on vielä lähtenyt muutama kilo. ja 50 se sitten tyssähti. että semmosta. mutta jatkuva vahtiminen on ja mieli tekee laihduttaa vaikkei järki sanoo muuta. olin todella paljon iloisempi mutta tosin väsyneempi kun olen ollut esim päivän syömättä. itsetunto kohoaa ja olen tyytyväinen itseeni kun en ole sortunut hirveään mässäilyyn.. onkohan minulla kohtalon tovereita vai olenko pelottava yksinäinen hirviö tässä maailmassa. mieltäni masentaa entisestään vielä se että olen äiti, ja käytökseni on vastuutonta :ashamed: