Syömishäiriö..

Tuli mieleen tehdä pikainen gallup äideistä joilla on/oli syömishäiriö. Eli te jotka tunnistatte itsenne niin kertokaa kokemuksianne. Itselläni oli teini-ikäisenä bulimia joka usean vuoden terapialla saatiin hoidettua alta pois. Uusiman 2+ jutussa kerrotaan, että tälläisten äitien lapsilla on monin kertainen riski sairastua. Onko omalla äidilläsi tai lapsillasi syömisen kanssa ongelmia?

 

Minä olen sairastanut sekä anoreksiaa että bulimiaa!! itse en ole käynyt missään hoidossa, mutta kun tulin uskoon, niin IHME tapahtui ja pääsin eroon syömishäiriöstä!!...Sitä en olisi ikinä uskonut, minulla oli nimittäin takana vuosia ja taas vuosia joiden aikana minun elämäni pyöri täydellisesti ruuan, laihdutuksen, oksentamisen, liikunnan jne. ympärillä!
Äitini ei ole varsinaisesti sairastanut syömishäiriötä, mutta laihdutteli ahkeraan, kun olin pienempi...
Minulla on kaksi vuotias poika, jolla ei ole mitäään ongelmaa!!!

 

Uskon, että lapsilla jotka katsovat vierestä syömishäiriötä(salattua tai julkista, kumpikin kumminkin näkyy suhtautumisesta ruokaan ynnä muusta) ovat suuremmassa vaarassa sairastua kuin he jotka kohtaavat ruoan vanhempiansa kanssa normaalisti. jos suhtautumsiesi ruokaan on nyt tasapainoinen, niin lapsi ei voi mallioppia vääristyneitä ruokatottumuksia. tottkai esim. herkän luonteen voi periä ja sitä kautta lapsi altistua syömishäiriöön kuten äitikin.. mutta se sitten onki kaukaa haetumpaa.

 

ja pääpointti--minulla on ollut bulimia. äidilläni tai isälläni ei ole ollut syömishäiriöitä, mutta tiettyjä samankaltaisia arvolatautumisia ruokan kuin minulla on myös heilläkin. se on varamsti malliopittua. tyttäreni on vatsa vauva ja koetan kyllä antaa hänelle aikanaan ja tässä pikkuhiljaa terveen kuvan ruuasta.

 

\

Uskon, että lapsilla jotka katsovat vierestä syömishäiriötä(salattua tai julkista, kumpikin kumminkin näkyy suhtautumisesta ruokaan ynnä muusta) ovat suuremmassa vaarassa sairastua kuin he jotka kohtaavat ruoan vanhempiansa kanssa normaalisti. jos suhtautumsiesi ruokaan on nyt tasapainoinen, niin lapsi ei voi mallioppia vääristyneitä ruokatottumuksia. tottkai esim. herkän luonteen voi periä ja sitä kautta lapsi altistua syömishäiriöön kuten äitikin.. mutta se sitten onki kaukaa haetumpaa.

Juu, näin minäkin oon aatellut asian, että jos on päässyt eroon syömishäiriöstä ja suhtautuu ruokaan normaalisti, niin lapsi ei sairastu syömishäiriöön sen suuremmalla todennäköisyydellä, kuin kuka toinen tahansa! Mutta, jos vanhemman suhtatuminen ruokaan on epänormaalia, niin toki lapsi saa vaikutteita!!
Kun itse pääsin eroon bulimiasta, niin ahmimista oli vaikea lopettaa, kun oli niin pitkään syönyt hirveitä määriä herkkuja yms. ja aina kun söi (vaikka vain vähän)niin tuli sellainen olo, että pakko mennä oksentamaan, mutta en mennyt!!! (mikä todellakin on niin suuri ihme, jota ei voi tajuta kuin toinen joka on kokenut saman!) Minulle siis kertyi aika paljon painoa, koska en enää oksentanut ja nyt laihdutan niitä TERVEELLISESTI. Toki aina syömishäiriö vaanii taustalla, mutta minun täytyy vain muistaa syödä ja välillä pakottaa itseni syömään...sellaista elämään en enää koskaan halua takaisin, että kaikki pyörii ruuan ympärillä...enää ei ruoka määrää milloin voin mennä ja minne, ketä voin tavata yms!!!!!

 

Itselläni ei ole ollut mitään syömishäiriöä, mutta tuossa muutamia päiviä sitten kirjoittelin ystävästäni, jolla on ed.syömishäiriö. Ei varsinaisesti kukaan lääkäri ole mitään diaknoosia tehnyt, mutta selkeät häiriöön liittyvät oireet ovat ja ystäväni on raskaana.
Voiko syömishäiriöstä itse parantua, vaikka ei millään myönnä olevan ollenkaan sairas.?
Nämä syömishäiriöt ovat todella hankalia sairauksia, koska useinmiten henkilöllä itsellään ei ole minkäänlaista motivaatioa hoitoon, päinvastoin, mitä sairaanp,i sitä lujemmin hehkuttaa terveyttään...

 

\

Itselläni ei ole ollut mitään syömishäiriöä, mutta tuossa muutamia päiviä sitten kirjoittelin ystävästäni, jolla on ed.syömishäiriö. Ei varsinaisesti kukaan lääkäri ole mitään diaknoosia tehnyt, mutta selkeät häiriöön liittyvät oireet ovat ja ystäväni on raskaana.
Voiko syömishäiriöstä itse parantua, vaikka ei millään myönnä olevan ollenkaan sairas.?
Nämä syömishäiriöt ovat todella hankalia sairauksia, koska useinmiten henkilöllä itsellään ei ole minkäänlaista motivaatioa hoitoon, päinvastoin, mitä sairaanp,i sitä lujemmin hehkuttaa terveyttään...

Ei voi parantua, ellei ensin myönnä ongelmaa... :/ ja voin sanoa että helppoa se ei ole, sillä syömishäiriöiset pitävät kaikin voimin kiinni syömishäiriöstään...(siis eivät halua parantua..)
Toivottavasti kaverisi tulisi järkiinsä, kun on vauvakin tulossa ja kaikkea... :'(