Syömishäiriö epäilyistä..

Pöh..

Mua alkaa kyllästyttämään,kun muutama ihminen lähpiiristä kiinnittää mun painoon hirveästi huomiotaan ja nyt ovat alkaneet puhua syömishäiriöstä jne.

Painan 56 kg ja pituutta on 162 cm joten ihan normi painoinen indeksinkin mukaan olen.

Pitäisköhän mun sitten painaa minkä verran,että muillekkin kelpais?
Ja sitten tietty jos lipsahtais ylipainon puolele ni saisi kuunnella niitä laihduta muutama kilo juttuja..

Mä olen ollut ylipainoinen joskus ja ois ihan kiva jos ihmiset ymmärtäisivät,etten mä tahdo enää palata siihen..

Anteeksi avautumiseni.

 

Tuttua. Ymmärrän täysin..

Niin se vaan nykyään monesti menee, että normaalipainoisena tai hoikkana olet tietysti jollain tapaa syömishäiriöinen. Koska ylipaino ja pieni pyöreys on se hyväksyttävämpi olomuoto. Joidenkin on vaikea uskoa, että joku voi syödä oikeasti ihan terveellisesti, herkutella ym eikä ole sairas mitenkään silti.

Sä varmaan näytät normaalipainoisena paljon kevyemmältä mitä uskois? Se ruumiinrakenne.. jotkut voi painaa sen 60kg ja kukaan ei meinaa uskoa.

Kokeile seuraavan kerran sanoa, ku joku "ihmettelee", että mennääs vaa´alle ja katsotaan riittääkö mun paino sulle? Tms..

 

Mistä tämä juttu on lähtenyt, syötkö sitten jotenkin poikkeavasti, kieltäydytkö ruoasta tms.? Oletko laihtunut tuohon painoon nopeasti ja rajusti ihan viime aikoina, kun kirjoitit olleesi aiemmin ylipainoinen?

Syömishäiriössä ei ole kyse painosta, vaan ajatusmaailmasta ja syömiskäyttäytymisestä. Laiha ihminen voi olla täysin terve, ja suhtautua kehoon ja syömiseen terveellä tavalla, ja toisaalta normaali- tai ylipainoisen syöminen ja suhde omaan vartaloon voi olla hyvinkin häiriintynyt.

Yhtä tervettä tapaa syödä ei ole. Mutta silloin esim. on syytä huolestua, jos syömistä ohjaavat tiukat säännöt ilman terveydellistä (esim. allergia, keliakia) perustetta, koko päivä on pilalla, jos joutuu jossain syömään jotain minkä ravintosisältöä ei tiedä, ei voi lähteä jonnekin, kun siellä "joutuu syömään", tai pullaan "sortumisesta" valitetaan seuraavat puoli tuntia.

Mikäli syöt normaalisti ja suhtaudut itseesi ja vartaloosi myönteisesti, läheisesi ovat vetäisseet jutun päästään. Indeksin mukaanhan painosi on ihan normaali, kysymys kuuluukin, onko kyse tuosta päästä vetämisestä, vai syömiskäyttäytymisestä?

 

Samassa paatissa. Just tällä viikolla sain kuulla että kaverit luulee että mulla on bulimia. Hienoo! Ei taatusti oo eikä anoreksiaa eikä mitään. Oon vaan aina ollu tämmönen laiheliini vaikka miten paljon syön. Siis niin ärsyttävä toi muiden kyttäys! Munkin syömisiä vahditaan tarkkaan. Jos yhen riisin jätän lautaselle niin sitäkin kauhistellaan.

 

Olen ainakin huomannut, että joillakin itseään lihavemmilla (en tarkoita automaattisesti ylipainoista, mutta kunhan on vähän isompi kuin itse) on taipumusta vähän yrittää saada toista lihoamaan sanomalla, että "syö nyt jotain kun olet noin tikku", koska se oma pulleus häiritsee itseään ja jos se kaverikin olisi sitten isompi, niin ei haittaisi sitten niin paljon, kun "muutkin ovat".

Eli en kuuntelisi muita. Kuulostat kyllä sopivan hoikalta, et siltä että sairastaisin anoreksiaa.

 

No eihän sun mitat ole edes mitenkään ihmeellisen hoikat?

Itse olen 167/50 ja kukaan koskaan epäillyt (tai ainakaan mulle sanonut) että jotain syömishäiriötä sairastaisin. Tosin mä oonkin ollut aina hoikka, ja lasten jälkeen laihduin ennestään. Oletko sä sitten jotenkin tosi nopeasti laihtunut, muuttanut elintapojasi radikaalisti?

 

[QUOTE="jep";28054453]Mistä tämä juttu on lähtenyt, syötkö sitten jotenkin poikkeavasti, kieltäydytkö ruoasta tms.? Oletko laihtunut tuohon painoon nopeasti ja rajusti ihan viime aikoina, kun kirjoitit olleesi aiemmin ylipainoinen?

Syömishäiriössä ei ole kyse painosta, vaan ajatusmaailmasta ja syömiskäyttäytymisestä. Laiha ihminen voi olla täysin terve, ja suhtautua kehoon ja syömiseen terveellä tavalla, ja toisaalta normaali- tai ylipainoisen syöminen ja suhde omaan vartaloon voi olla hyvinkin häiriintynyt.

Yhtä tervettä tapaa syödä ei ole. Mutta silloin esim. on syytä huolestua, jos syömistä ohjaavat tiukat säännöt ilman terveydellistä (esim. allergia, keliakia) perustetta, koko päivä on pilalla, jos joutuu jossain syömään jotain minkä ravintosisältöä ei tiedä, ei voi lähteä jonnekin, kun siellä "joutuu syömään", tai pullaan "sortumisesta" valitetaan seuraavat puoli tuntia.

Mikäli syöt normaalisti ja suhtaudut itseesi ja vartaloosi myönteisesti, läheisesi ovat vetäisseet jutun päästään. Indeksin mukaanhan painosi on ihan normaali, kysymys kuuluukin, onko kyse tuosta päästä vetämisestä, vai syömiskäyttäytymisestä?[/QUOTE]

Nää on tietty hyviä kysymyksiä nämäkin. Mutta usko pois, jotkut tarkkailevat tuollaista muuten vain, ilman syytä. Oon ap:n kanssa samanpituinen, mutta vielä 10kg kevyempi. Arvatkaa vaan, oonko saanut koko ikäni (33v) kuulla syömishäiriöepäilyjä... No oon! Ja syön hyvällä ruokahalulla mitä vaan, ei ole allergioita eikä erityisruokavalioita, en ole nirso, en halua tietää tarkemmin ruoan sisältöä jne. Syömäni annokset ovat vielä kohtuullisen runsaita.

Se on rasittavaa!
Eli tietystikin musta on hieno huomata, että ympäristö välittää. Mutta seuraavan kerran kun alatte epäilemään, että oon anorektikko, niin voitteko oottaa ajatustenne kanssa hetken? Ja vaikka tarkkaila parin lounaan verran, että joo, syön? Kiitos, helpottais mun elämää!

 

Mun mielestäni on aina melko typerää mennä arvioimaan toisen painoa ja kokoa varsinkaan silmämääräisesti ja VARSINKAAN mennä tekemään mitään syömishäiriödiagnooseja siitä. Itse olen herkästi lihovaa sorttia ja tällä hekellä olen lääkityksen ansiosta lihavimmillani. Mutta tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät liho vaikka mikä olisi - oma äitini ja hänen vanhempansa ja isoäitinsäkin olivat ja ovat yhä sellaisia. Entinen kämppikseni sai usein vieraita ihmisiä kimppuunsa surkuttelemaan hänen "anorektisuuttaan", koska hän oli hyvin hoikka. Hän söi ja syö yhä ihan normaalisti.

Muutenkin tuntuu, että ihmisillä on vähän hukassa käsitykset siitä, miten monenmalliset ja -kokoiset ihmiset voivat olla ihan normaaleja ja terveitä. Esimerkiksi ns. välikoon naiset (esim. Marilyn Monroe tai Christina Hendricks tai valtaosa ns. plus-malleista) leimataan usein lihaviksi ja toisaalta hyvin hoikat, mutta ihan terveet niputetaan anorektikoiksi. Ja joidenkin mielestä ihan hoikatkin ovat "armottomia läskejä".

 

[QUOTE="jep";28054453]Mistä tämä juttu on lähtenyt, syötkö sitten jotenkin poikkeavasti, kieltäydytkö ruoasta tms.? Oletko laihtunut tuohon painoon nopeasti ja rajusti ihan viime aikoina, kun kirjoitit olleesi aiemmin ylipainoinen?

Syömishäiriössä ei ole kyse painosta, vaan ajatusmaailmasta ja syömiskäyttäytymisestä. Laiha ihminen voi olla täysin terve, ja suhtautua kehoon ja syömiseen terveellä tavalla, ja toisaalta normaali- tai ylipainoisen syöminen ja suhde omaan vartaloon voi olla hyvinkin häiriintynyt.

Yhtä tervettä tapaa syödä ei ole. Mutta silloin esim. on syytä huolestua, jos syömistä ohjaavat tiukat säännöt ilman terveydellistä (esim. allergia, keliakia) perustetta, koko päivä on pilalla, jos joutuu jossain syömään jotain minkä ravintosisältöä ei tiedä, ei voi lähteä jonnekin, kun siellä "joutuu syömään", tai pullaan "sortumisesta" valitetaan seuraavat puoli tuntia.

Mikäli syöt normaalisti ja suhtaudut itseesi ja vartaloosi myönteisesti, läheisesi ovat vetäisseet jutun päästään. Indeksin mukaanhan painosi on ihan normaali, kysymys kuuluukin, onko kyse tuosta päästä vetämisestä, vai syömiskäyttäytymisestä?[/QUOTE]
Kyllä minä syön ihan normaalisti (mikä kenenkin mukaan sitten normaalia) ja nautin hyvästä ruoasta erittäin paljon sekä kokkaamisesta.
Tietysti ajan jaksot jolloin masentaa ovat minulle,kuten varmasti monelle muullekkin aikaa jolloin ei tule niin paljon syötyä.
En rajoita herkkuja tms itseltäni.
Olen ollut samoissa mitoissa jo pitkään ja ollut raskaanakin tässä välissä.

Joakinen nainen taatusti näkee vartalossaan huonoja kohtia niin myös minä.
Silti en ole laihduttanut enkä laihduta enkä tahdo välttämättä laihtua,mutten myöskään lihoa.
Painoa saisi mielestäni tulla lisää,mutta lihasmassa lisääntymisen johdosta.

 

Mulle läheiset ovat höpöttäneet syömishäiriöstä niin kauan että oon alkanut itekin uskoa siihen. Ahdistaa kun mun syömisiin tai syömättä jättämisiin yms. kiinnitetään niin paljon huomiota.

 

Sama täällä, varsinkin sukulaisilta saa kuulla jatkuvasti kommentteja siitä kun olen niin laiha. "etkö sä syö mitään" on se yleisin kysymys. Oikeesti kyllästyttää tosi paljon tollanen jatkuva kommentointi, varsinkin kun syön hyvin ja sen kaikki on varmasti jo nähneet. Mistään herkuistakaan en kieltäydy kylässäkään. Viime viikolla oli taas tällainen episodi ja eipä tee mieli sukulaisia kohta nähdäkään kun aina saa kuulla samat jutut. Aina olen ollut hoikka ja kahden lapsen jälkeen paino vaan tippui entisestään eikä siitä ole noussut vaikka miten söisi. Miten ihmiset jaksaa kerrasta toiseen jankata? Mitäköhän tapahtuisi jos alkaisin kovaan ääneen kommentoimaan ylipainoisia?

 

Ja auta armias jos menisit hieman pyöreämmälle sanomaan hänen syömisistään.