Synnytystä muistellessa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miukumaisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Häpeä.

Hyvin moniselitteinen juttu.

Mutta mua hävettäisi hirmusti enemmän, jos en kehtaisi olla ja elää itseninäköisenä, luonnollisine elintoimintoineni, kuin se, että synnytys on synnytys.


Niin joo, synnytykseen ei kai ihan voi varautua, ennenkuin sen kokee.
Ja ne videot tosiaan ovat vääristäviä, tuskin on kahta samanlaista synnytystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Norsupäästäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Ilokaasu on kyllä ihan mahtava keksintö...
Olenkin sanonut ystävilleni synnyttäneeni pilvessä :p

Ilokaasun avulla sain itseni tosi rennoksi supistusten aikana..ei se kipua pois vie, mutta auttaa kivun kestämisessä.

Kyllä se mulla vei kivutkin :o








Mun kivut siinä 11 tunnin jälkeen vei ebiduraali. Eli sen 11 tuntia jaksoin "luomuna" ilokaasun kera, sitten supistuksista tuli niin kovia, että olin purra suulakkeen rikki, jolloin kätilö puuttui tilanteeseen ja kysyi josko laitettaisiin puudutusta.

Sekään puudutus ei ole ikuinen... joten varsinainen synnytys tapahtui ilman puudutuksia. Kaikkein hauskinta mielestäni oli se, että lapsi jäi "välille" ja syntyi raita päässä

=)




Synnyttäminen on upea juttu. Varsinkin jos kaikki menee hyvin.

Ja häpeästä..se on todellakin kaikkien henkilökohtainen kokemus.
 
Mua kyllä hävetti synnytyksessäkin, joten en ymmärrä, miksei tietyt asiat hävettäisi synnytyksen jälkeenkin samalla lailla kuin ennen synnytystä. Esim. pieru kassajonossa - ihan varmasti häpeän yhtä paljon sitä nyt kuin ennen synnytystäkin.

Omassa synnytyksessä mua hävetti huutamiseni ponnistusvaiheessa. Ja se eläimellinen ähinäni. Vaikka kivut olivat helvetilliset, kyllä se silti hävetti! Onneksi en sentään kakkinut synnytyspöydälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Jotenkin tajusin sellaisen asian, ettei sen jälkeen häpeä enää mitään.


Ponnistusvaiheessa, mikä mielestäni oli helvetillisin hetki, tajusin paskovani syöksyllä kohden kätilöä ja virtsaavani alleni.

Minulla oli synnyttämisestä jotenkin"kauniimpi" kuva. Ei ihan kauniit ja rohkeat osastoa, mutta jossain siellä kuitenkin.

Meille vielä neuvolassa näytettiin synnytysvideo. Äiti synnytti 6:tta lastaan puudutuksissa. Siinä nainen vain hengitti pariin kertaan vähän kovemmin ja kas, baby oli maailmassa.
Ja naivina ensisynnyttäjänä kuvittelin kaiken olevan niin söpöä.

Oletteko te toiset olleet jotenkin viisaampia? Vai onko/oliko teiltäkin pimitetty synnyttämisen todellinen luonne?

Kyllä mä olen ihan iisisti luomuna synnyttänyt neljä, yksi sektio. En tiedä olenko paskonut, ei kätilöt kuitenkaan sitä hienotunteisuuttaan mainitsee jos näin olisi käynyt. Ennen sai aina peräruiskeen ennen synnytystä mutta eri minullakaan viimeisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Onko täällä joku ihka oikea luomusynnyttäjä?

En tiedä olenko luomusynnyttäjä, mutt olen synnyttänyt 2 lasta ilokaasun voimin. Muuta puudutusta en ole ehtinyt saada. Keskimmäisen synnytyksessä sain epiduraalin. Ai niin, sain kolmannessa synnytyksessä akupunktiota kipuihin.

Kahdesta ekasta lapsesta suoli tyhjeni luonnollisesti niin, ettei kakkaa tullut. Pissat tuli varmaan useaankin kertaan. Mutta tuon kolmosen synnytyksessä tuli kakkaa koko ajan. Olin odottanut, että suoli tyhjenisi nytkin ennen synnytystä, mutta niin ei tapahtunut. Ponnistin polvillani ja kätilö joutui pyyhkimään sitä koko ajan pois. Inhottavaa, mutt ei sitä voinut pidättääkää.

 
Mulla nää ulostamisasiat on aina ollu kauhee "tabu". En ole koskaan ollut edes pissannut mieheni nähden. Ja pahin pelkoni synnyttämään lähtiessä oli se,että paskon siihen pöydälle. No kuinka ollakkaan ponnistaessa tunsin,että paska tulee. Huusin ja märisin kätilölle et nyt multa tulee paskaa. Kätilö siihen et eikä tuu ku vauva se on mikä painaa. Nousin sängystä enenpi koholle ja tokasin kätilölle et ei kai se nyt persereiästä tuu.. Jälkeenpäin hävetti enenpi sanominen,ku ite paskominen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Kaikesta huolimatta synnyttämisestä jäi myönteinen kuva. Tavallaan nautin synnytyksestä. Oli hyvin aikaa tajuta mitä ympärillä tapahtui. Henkilökunnassakaan ei ollut moittimista.
Haluaisin kyllä ehdottomasti, jos koskaan on mahdollista saada toista lasta ja jopa synnyttää, peräruiskeen....

Onko täällä joku ihka oikea luomusynnyttäjä?

Mikä on luomusynnyttäjä? 7 olen synnyttänyt ilman mitään kaasuja tai lääkkeitä, suihkussa vaan suihkutellut lämmintä vettä selkään ja vatsaan. Sillä seurauksella että pari muksua meinas syntyy sinne suihkuhuoneen lattialle. Viimeisestä en meinannut ehtiä lainkaan laitokselle. Ipana syntyi 6 minuutin päästä siitä kun soitimme sairaalan summeria :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lila:
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Kaikesta huolimatta synnyttämisestä jäi myönteinen kuva. Tavallaan nautin synnytyksestä. Oli hyvin aikaa tajuta mitä ympärillä tapahtui. Henkilökunnassakaan ei ollut moittimista.
Haluaisin kyllä ehdottomasti, jos koskaan on mahdollista saada toista lasta ja jopa synnyttää, peräruiskeen....

Onko täällä joku ihka oikea luomusynnyttäjä?

Mikä on luomusynnyttäjä? 7 olen synnyttänyt ilman mitään kaasuja tai lääkkeitä, suihkussa vaan suihkutellut lämmintä vettä selkään ja vatsaan. Sillä seurauksella että pari muksua meinas syntyy sinne suihkuhuoneen lattialle. Viimeisestä en meinannut ehtiä lainkaan laitokselle. Ipana syntyi 6 minuutin päästä siitä kun soitimme sairaalan summeria :)

Lisään vielä, jos tuosta alkuperäisestä aiheesta puhutaan... Olen aina "vaatinut" peräruiskeen kun olen mennyt synnyttämään, vaikka siinä useesti on aika kiire ollutkin. Viimeisimmässä, jossa todella tuli kiire, olin sen peräruiskeen jo itse ottanut kotona. Olin sellaisia jo varoiksi hankkinut, kun vähän aavistelin edellisten perusteella, ettei siellä sairaalassa välttämättä paljon ole aikaa. Niinpä kun ensimmäiset merkit synnytyksestä tunsin, panin heti toimeksi!
Puol litraa nestettä suoleen, niin kyllä tyhjeni. Ja sen jälkeen saman tien sairaalan, ja tosiaan hyvä kun kerkesin! Ei siis ole koskaan ollut kakka-touhua siinä synnytyksen aikana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti.:
Huusin ja märisin kätilölle et nyt multa tulee paskaa. Kätilö siihen et eikä tuu ku vauva se on mikä painaa. Nousin sängystä enenpi koholle ja tokasin kätilölle et ei kai se nyt persereiästä tuu.


:laugh:

Synnytyksessä en hävennyt mitään. Henkilökunta on jo kaiken nähnyt, samoin paras ystäväni kahden lapsen äitinä tiesi, mitä tuleman pitää.
Eihän se mitään herkkua ole, maata alakerta levällään ties kuinka kauan ja ties kenen rampatessa salissa. Koko ajan on joku roplaamassa.
Mutta ei sitä siinä vaiheessa tule ajateltua.
Synnytyksen jälkeen "häveliäisyyskynnykseni" palautui entiselleen.
Sen verran kyllä opin, että miestä en päästä mukaan seuraavaankaan synnytykseen!
 

Yhteistyössä