Hei! Minulla laskettu aika marraskuussa ja olen heräillyt jo yöllä synnytyspelkoihin. Siitä tuskastuneena ja ahdistuneena tilasin ajan neuvola psykologille. Ajan sain heti seuraavalle päivälle, kun kohta tulee lähdettyä pois paikkakunnalta vähäksi aikaa. En viellä osaa sanoa siitä onko se helpottanut, mutta katotaan paria seuraavaa kertaa. Minulla kans on käynyt mielessä toi ahdistus ja paniikki synnytyksessä ja siitä yritänkin päästä irti.
synnytyspelosta
- Viestiketjun aloittaja tatskattu
- Ensimmäinen viesti
Juu, sisätutkimuksessa kopeloidaan ihan vaan sormilla, mulla ei ainakaan oo sinne mitään värkkejä tungettu raskaana ollessani. Kun esim. papa-koetta otettaessa alapäähän laitetaan se levitin ja nipsastaan se palanen....
Mua ei tuo sormikopelointi oo kyllä sattunut milloinkaan. Ja raskaana ollessani ei kovin montaa kertaa edes sisätutkimusta tehty, se tehtiin sillon kun oli lääkärineuvola. Mut sitten synnytyksessä alapäätä sorkitaan kyllä useeseen otteeseen, en kokenut sitäkään erityisen kamalana, eikä se missään vaiheessa sattunut
Mua ei tuo sormikopelointi oo kyllä sattunut milloinkaan. Ja raskaana ollessani ei kovin montaa kertaa edes sisätutkimusta tehty, se tehtiin sillon kun oli lääkärineuvola. Mut sitten synnytyksessä alapäätä sorkitaan kyllä useeseen otteeseen, en kokenut sitäkään erityisen kamalana, eikä se missään vaiheessa sattunut
Juu no ei mullakaan mitää erityistä kammoa ole sisätutkimukseen. Kyllä se lääkäri viime neuvolassakin tunnusteli sormin kohdunsuun. Eihän se kivaa ole, mutta ei pahimmasta päästä olevia juttuja.
Saa nähdä mitä tästä tulee..
Saa nähdä mitä tästä tulee..
Siis joo minullakin on neuvola lääkäri saanut kopeloida tuolla mutta nyt kun menen tays:iin niin enpä annakkaan kokeilla.Alkuperäinen kirjoittaja Ensikertalainen:
Siellä on olleet niin kovakouraisia ja olo oli muutenkin kuin lihatiskillä :|
Tämmöinen kokemus siis minulla, eihän se kaikille sellaisena tunnu.
Muut siis rohkeasti vaan ronkittavaksi
Ajattelin kommentoida koska mulla jännitti hirmusti esikoisen synnyttäminen. Varsinkin ku olen niin kapea lanteinen, kammoan neuloja ja kipua ja synnytin yksin. Tyttö syntyi rv 40+6 ja jokainen päivä yli la mua jännitti ja pelotti kipu yhä enemmän. 3.5.2008 aamulla heräsin supistuksiin.. tiesin että nyt se on menoa ja halusin painaa peruutus nappia!
Kivun lievitykseen sain lämpimiä kaurapusseja, kokeilin ammetta, kuumaa suihkua ku istuin pallon päällä ja ilokaasua. Lopulta minusta tuntui että tarvii epiduraalin. Kätilö tarkisti tilanteen ja kysyi että ponnistuttaako sulla? Vastasin että ei ja kätilö sanoi että nyt on liian myöhäistä lääkitä koska pian saa alkaa ponnistamaan. Seuraava supistus tuli ja huusin että nyt tuntuu et se tulee! Meinasi usko loppua jossain vaiheessa ettei minusta oo synnyttämään tätä lasta ku siinä vaiheessa ilokaasu toimi yhtä hyvin ku raitis ilma!
Ponnistus vaihe kesti 33min. Tyttö 3640g nostettiin rinnalle niin itku tuli! Minä olin tehnyt sen, selvinnyt siitä! Vähän repesi paikatkin mutta tikkaaminen ei tuntunut yhtään. Olen iloinen etten ehtinyt saada epiduraalia tai muuta, lapsen synnyttäminen tuntui siltä miltä se oikeasti tuntuu. Kokemus oli kuitenkin ihana vaikka kyllähän se sattui.. Jälkisupistukset oli hevetilliset, osastolla tärisin ja itkin mutta kipuun ei auttanut lääkkeet joita sain. Hoitajat ihmettelivät että ei ensisynnyttäjällä noin kovat jälkisupistuset voi olla. Kesti 2 päivää aina ku tyttö oli rinnalla minä itkin.. :'(
Kuitenkin, hyvä mieli jäi koko hommasta
Ja synnyttäminen vois olla sata kertaa pahempaa ja menisin milloin tahansa uudestaan, tyttö on niiiin ihana pieni söpönen!!
Rohkeutta kaikille joilla pelottaa, toivon että kaikki menee hyvin!
:hug:
Kivun lievitykseen sain lämpimiä kaurapusseja, kokeilin ammetta, kuumaa suihkua ku istuin pallon päällä ja ilokaasua. Lopulta minusta tuntui että tarvii epiduraalin. Kätilö tarkisti tilanteen ja kysyi että ponnistuttaako sulla? Vastasin että ei ja kätilö sanoi että nyt on liian myöhäistä lääkitä koska pian saa alkaa ponnistamaan. Seuraava supistus tuli ja huusin että nyt tuntuu et se tulee! Meinasi usko loppua jossain vaiheessa ettei minusta oo synnyttämään tätä lasta ku siinä vaiheessa ilokaasu toimi yhtä hyvin ku raitis ilma!
Ponnistus vaihe kesti 33min. Tyttö 3640g nostettiin rinnalle niin itku tuli! Minä olin tehnyt sen, selvinnyt siitä! Vähän repesi paikatkin mutta tikkaaminen ei tuntunut yhtään. Olen iloinen etten ehtinyt saada epiduraalia tai muuta, lapsen synnyttäminen tuntui siltä miltä se oikeasti tuntuu. Kokemus oli kuitenkin ihana vaikka kyllähän se sattui.. Jälkisupistukset oli hevetilliset, osastolla tärisin ja itkin mutta kipuun ei auttanut lääkkeet joita sain. Hoitajat ihmettelivät että ei ensisynnyttäjällä noin kovat jälkisupistuset voi olla. Kesti 2 päivää aina ku tyttö oli rinnalla minä itkin.. :'(
Kuitenkin, hyvä mieli jäi koko hommasta
Ja synnyttäminen vois olla sata kertaa pahempaa ja menisin milloin tahansa uudestaan, tyttö on niiiin ihana pieni söpönen!!
Rohkeutta kaikille joilla pelottaa, toivon että kaikki menee hyvin!
:hug:
Tänään siis oli tuo painoarvio päivä.
Kokoa pikkuiselle saatiin n.3155g
Mahanahkani oli niin kipeä tuosta päältä että huh huh!
Nyt on sitten lisää jännättävää, sain sectiolle ajan kesäkuun alkuun :heart:
Silloin siis viimeistään saan toukan kätösiini :heart:
Rohkeutta kaikille ja muistakaa että jos paniikki iskee niin liian korkea ei saa olla kynnys milloinka ottaa yhteyttä suoraan äpolille! Stemppiä kaikille!!
Kokoa pikkuiselle saatiin n.3155g
Mahanahkani oli niin kipeä tuosta päältä että huh huh!
Nyt on sitten lisää jännättävää, sain sectiolle ajan kesäkuun alkuun :heart:
Silloin siis viimeistään saan toukan kätösiini :heart:
Rohkeutta kaikille ja muistakaa että jos paniikki iskee niin liian korkea ei saa olla kynnys milloinka ottaa yhteyttä suoraan äpolille! Stemppiä kaikille!!
Noniin onnistuneita pelkopolilaisten synnytyskokemuksia mäkin kaipaisin
Toista odotan nyt raskausviikolla 35+4. Esikoinen syntyi rv 41+0 ja oli kuolla synnytykseen. Syntyi siis todella huonossa kunnossa, puudutukset eivät osuneet kohdalleen ja synnytys oli erittäin pitkä, kivulias ja traumauttava kokemus senkin puolesta, että vauvamme syntyi niin heikkona. Pulssi tuntui, mutte hengittänyt ja oli sininen. Ennen raskautumista olin ehdottomasti sitä mieltä että haluan section. Kävin pelkopolilla puhumassa peloistani ja nyt välillä "aika-ajoin" odotan synnytystä levollisin mielin. Välillä taas pelkään aivan mielettömästi. Pelkooni suhtauduttiin mielestäni pelkopolilla asiallisesti ja nyt on päätetty käynnistyspäivä 17.6 (LA 19.6) ja ei anneta mennä yli, ettei lapsi kasvaisi niin isoksi. Esikoinen oli syntyessään 3,9kg/53,5cm. Eniten synnytyksessä pelottaa se,että KAIKKI menee taas pieleen. En pelkää sitä kipua, koska tiedän mun kipukynnykselläni, että pyörryn jo verikokeisiinkin ja synnytyshän sattuu aivan perkuleesti (ellei ne nyt yllätä ja puudutukset mene aivan nappiin!). Eniten pelottaa, että vauvani syntyy taas huonokuntoisena ja käy lähellä kuolemaa. Se oli niin kamala kokemus kun oma lapsi lähtee suoraan synnytyssalista teholle pariksi päiväksi eikä kukaan tiedä miksi niin kävi, kun sykkeiden piti olla kokoajan hyvät. No, tulempa kertomaan tänne sitten miten oma toinen synnytykseni meni. Sydämestäni toivon, että se tulee olemaan positiivinen, aivan erilainen kokemus mitä edellinen. :heart:
Toista odotan nyt raskausviikolla 35+4. Esikoinen syntyi rv 41+0 ja oli kuolla synnytykseen. Syntyi siis todella huonossa kunnossa, puudutukset eivät osuneet kohdalleen ja synnytys oli erittäin pitkä, kivulias ja traumauttava kokemus senkin puolesta, että vauvamme syntyi niin heikkona. Pulssi tuntui, mutte hengittänyt ja oli sininen. Ennen raskautumista olin ehdottomasti sitä mieltä että haluan section. Kävin pelkopolilla puhumassa peloistani ja nyt välillä "aika-ajoin" odotan synnytystä levollisin mielin. Välillä taas pelkään aivan mielettömästi. Pelkooni suhtauduttiin mielestäni pelkopolilla asiallisesti ja nyt on päätetty käynnistyspäivä 17.6 (LA 19.6) ja ei anneta mennä yli, ettei lapsi kasvaisi niin isoksi. Esikoinen oli syntyessään 3,9kg/53,5cm. Eniten synnytyksessä pelottaa se,että KAIKKI menee taas pieleen. En pelkää sitä kipua, koska tiedän mun kipukynnykselläni, että pyörryn jo verikokeisiinkin ja synnytyshän sattuu aivan perkuleesti (ellei ne nyt yllätä ja puudutukset mene aivan nappiin!). Eniten pelottaa, että vauvani syntyy taas huonokuntoisena ja käy lähellä kuolemaa. Se oli niin kamala kokemus kun oma lapsi lähtee suoraan synnytyssalista teholle pariksi päiväksi eikä kukaan tiedä miksi niin kävi, kun sykkeiden piti olla kokoajan hyvät. No, tulempa kertomaan tänne sitten miten oma toinen synnytykseni meni. Sydämestäni toivon, että se tulee olemaan positiivinen, aivan erilainen kokemus mitä edellinen. :heart:
Liitynpä minäkin mukaan keskusteluun.
Minulla on aina ollut synnytyspelkoa ja muutenkin olen kipuherkkä ja sairastanut paniikkihäiriötä. Synnytyksessä pelkään eniten kipua, toiseksi eniten repeämistä ja vasta tämän jälkeen osaan ajatella, että vauvalle voisi jotain tapahtua :ashamed:
Nyt menossa rv 20+6 ja tuleva synnytyssairaala on Helsingin Naistenklinikka. Kerroin peloistani jo neuvolassa ja sain neuvolalääkäriltä lähetteen jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Pelkopolilta eivät kuitenkaan ole vielä ottaneet yhteyttä joten nyt pelkään, että antavat ajan vasta tosi myöhään. Pahimmassa tapauksessa lapsi syntyy sitä ennen. Onko kenelläkään tietoa millä viikolla pelkopolille yleensä pääsee ekan kerran ja montako käyntiä siellä on?
Minulla on aina ollut synnytyspelkoa ja muutenkin olen kipuherkkä ja sairastanut paniikkihäiriötä. Synnytyksessä pelkään eniten kipua, toiseksi eniten repeämistä ja vasta tämän jälkeen osaan ajatella, että vauvalle voisi jotain tapahtua :ashamed:
Nyt menossa rv 20+6 ja tuleva synnytyssairaala on Helsingin Naistenklinikka. Kerroin peloistani jo neuvolassa ja sain neuvolalääkäriltä lähetteen jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Pelkopolilta eivät kuitenkaan ole vielä ottaneet yhteyttä joten nyt pelkään, että antavat ajan vasta tosi myöhään. Pahimmassa tapauksessa lapsi syntyy sitä ennen. Onko kenelläkään tietoa millä viikolla pelkopolille yleensä pääsee ekan kerran ja montako käyntiä siellä on?
Mamitzu06 - noniin, onneksi sait homman hoidettua, ja ilm. hyvin meni. Täytyy kysyä, että oletko päässyn pelon puolesta sektioon vai millä perusteella? Sulla oli yksi lapsi aikaisemmin, vai kuinka? Oliko se alateitse, ja oliko jotain komplikaatioita?
Miuku79 - mä ilmoitin neuvolassa joskus 20 rv:n paikkeilla että haluan sinne, ja kutsu tuli pelkopolille muutaman viikon päästä, itse siirsin vielä viikolla, joten aika nyt tämän viikon perjantaina. Voi olla että mä käyn vain kerran, mutta katsotaan mitä siellä tapahtuu ja kuinka osaan avautua. Onko tämä ensimmäisesi?
Miuku79 - mä ilmoitin neuvolassa joskus 20 rv:n paikkeilla että haluan sinne, ja kutsu tuli pelkopolille muutaman viikon päästä, itse siirsin vielä viikolla, joten aika nyt tämän viikon perjantaina. Voi olla että mä käyn vain kerran, mutta katsotaan mitä siellä tapahtuu ja kuinka osaan avautua. Onko tämä ensimmäisesi?
Alkuperäinen kirjoittaja Ensikertalainen:Mamitzu06 - noniin, onneksi sait homman hoidettua, ja ilm. hyvin meni. Täytyy kysyä, että oletko päässyn pelon puolesta sektioon vai millä perusteella? Sulla oli yksi lapsi aikaisemmin, vai kuinka? Oliko se alateitse, ja oliko jotain komplikaatioita?
Homma meni kohtalaisen hyvin... Pientä paniikkia haki koko ajan :ashamed:
Ensimmäinen "synnytys" kesti 11h ja sitten sectioon, supistukset vain eivät riittäneet kuin 5cm asti avaamaan paikkoja. (kuulin sen "virallisen" syyn Tays käynnillä)
Nyt pääsen pelon takia sectioon, sekin kyllä kovasti jännittää :ashamed:
Jännitän tällä hetkellä kovasti tuota kipupumpun käyttöä, saan sellaisen leikkauksen kipuja varten
Mamitzu06 - ai tuollaistakin voi tapahtua ettei kohtu aukee kunnolla. Jotenkin aina välillä toivoo että tulisi jotain tuollaista että pääsisi sektioon. Mutta en tiedä, kuinkahan kipeetä se käy. Mikä on kipupumppu? Mä vain mietin että jos sektio tehdään epiduraalin vaikutuksen alaisena (pelkästäänkö?) niin miten se ei tunnu, kun tuntuu kai normaali alateitse synnytyskin vaikka saa epiduraalin??
Minä se taas mietin ja kaikki kauheimman kautta, tietenkin!
Minä se taas mietin ja kaikki kauheimman kautta, tietenkin!
Hei kaikille!
Minullekin kävi kuten Mamitzulle. Ensimmäistä synnytystä en pelännyt, mutta toisen kanssa pelko tuli (ihan puun takaa!) todella voimakkaana. Mielestäni ensimmäinen synnytys oli melko ok ja normaali ja olin prosessoinut sen, käynyt kätilön kanssa läpi jne. Silti alkoi pelottaa, heräsin öisin, tuli noita takaumia ja näin jälkikäteen ajateltuna "ylitulkitsin" tai hysterisoin niitä. Ihan ihme juttu! Mutta viikkoja loppuraskaudesta meni tohon stressiin.
Puhuin asiasta neuvolassa ja pääsin pelkopolille. Se käynti ei henkisellä puolella ollut minulle hyvä, osittain oma syy, koska olin siellä "tehoreipas" (typerää!). Käynnistäni kuitenkin tehtiin tuo "sininen lappu".
Itse kävin muutaman kerran vyöhyketerapiassa ja jostakin syystä se helpotti oloani. Ehkä ihan se fyysinen hoitokin, mutta terapeutti oli ihana, kokenut, empaattinen nainen, jonka kanssa juttelu jostakin syystä helpotti. Synnytyksen lähestyessä pelko helpotti TODELLA merkittävästi, vaikka en olisi ikinä itse kuvitellut, että niin käy.
Ja itse synnytys oli helppoa kuin heinänteko kaikista kauhuskenaarioista huolimatta. Kesto oli rapiat 6 tuntia, sain spinaalipuudutuksen (joka on mahtava!) 6 cm:ssä, kun sitä selkeästi pyysin. Loppusynnytys ja ponnistuvaihe oli sen johdosta täysin kivuton, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, mutta näin oli. Lisäksi itsellä on kätilöt ollut molemmilla kerroilla tosi ihania. Kerroin nyt toisella kerralla pelostani.
Minullekin kävi kuten Mamitzulle. Ensimmäistä synnytystä en pelännyt, mutta toisen kanssa pelko tuli (ihan puun takaa!) todella voimakkaana. Mielestäni ensimmäinen synnytys oli melko ok ja normaali ja olin prosessoinut sen, käynyt kätilön kanssa läpi jne. Silti alkoi pelottaa, heräsin öisin, tuli noita takaumia ja näin jälkikäteen ajateltuna "ylitulkitsin" tai hysterisoin niitä. Ihan ihme juttu! Mutta viikkoja loppuraskaudesta meni tohon stressiin.
Puhuin asiasta neuvolassa ja pääsin pelkopolille. Se käynti ei henkisellä puolella ollut minulle hyvä, osittain oma syy, koska olin siellä "tehoreipas" (typerää!). Käynnistäni kuitenkin tehtiin tuo "sininen lappu".
Itse kävin muutaman kerran vyöhyketerapiassa ja jostakin syystä se helpotti oloani. Ehkä ihan se fyysinen hoitokin, mutta terapeutti oli ihana, kokenut, empaattinen nainen, jonka kanssa juttelu jostakin syystä helpotti. Synnytyksen lähestyessä pelko helpotti TODELLA merkittävästi, vaikka en olisi ikinä itse kuvitellut, että niin käy.
Ja itse synnytys oli helppoa kuin heinänteko kaikista kauhuskenaarioista huolimatta. Kesto oli rapiat 6 tuntia, sain spinaalipuudutuksen (joka on mahtava!) 6 cm:ssä, kun sitä selkeästi pyysin. Loppusynnytys ja ponnistuvaihe oli sen johdosta täysin kivuton, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, mutta näin oli. Lisäksi itsellä on kätilöt ollut molemmilla kerroilla tosi ihania. Kerroin nyt toisella kerralla pelostani.
Pirta73 - onneksi olkoon, ilmeisesti vast'ikään uudelleen äidiksi tullut. Kiva kuulla että meni hyvin peloista huolimatta. Minulla siis ensimmäistä tehdessä edessä parin kuukauden päästä, ja perjantaina pelkopolille. Pakko heti kysellä, eli mitä tarkoitat "tehoreipas"? Mulla vähän sellainen tunne, että miten olisi siellä pelkopolilla että ne ymmärtää mun pelon vakauden ja ottavat tosissaan.
Rv 30+6
Rv 30+6
Epiduraalista sen verran, että alatiesynnytyksessä ja leikkauksessa annetaan ihan eri annostukset puudutetta. Normaali synnytyksessä tavoite on, että kipu lähtee muttei tunto, mahdollisuuksien mukaan voi jopa olla pystyssä. Leikkauksessa taas tietty annetaan sellainen satsi, että tunto pois rinnoista alaspäin.
Ensikertalainen: Joo, esikoistani odottelen tässä Aika aikaisin pääset tuonne pelkopolille. Saanko kysyä mikä on sinun tuleva synnytyssairaalasi? Mullahan se on Helsingin Naistenklinikka ja olen useammasta lähteestä kuullut et sinne pelkopolille pääsee vasta myöhään, ehkä jopa rv 30 jälkeen. Mulla pelon taustalla paniikkihäiriö ja aikaisemminkin kivut ovat laukaisseet paniikkikohtauksen.
Aika aikaisin pääset tuonne pelkopolille. Saanko kysyä mikä on sinun tuleva synnytyssairaalasi? Mullahan se on Helsingin Naistenklinikka ja olen useammasta lähteestä kuullut et sinne pelkopolille pääsee vasta myöhään, ehkä jopa rv 30 jälkeen. Mulla pelon taustalla paniikkihäiriö ja aikaisemminkin kivut ovat laukaisseet paniikkikohtauksen.Anestesialääkäri kertoi sen pumpun tulevan siinä leikkauksen jälkeen, vielä salissa ollessa ranteeseen. Siitä saan sitten itse painella kipulääkityksen itselleni kohdilleen kun kipua rupeaa tuntumaan. Suoraan suoneen ja itse painellaan. Se kestää 50annoksen verran, sitten vaihtuu nappeihinAlkuperäinen kirjoittaja Ensikertalainen:
Olen vain niin pirun kipuherkkä tietyissä tilanteissa että sekin laittaa jännittämään että kuinka sen kestää... Lupasivat kyllä että niillä on lääkkeet millä kivut saadaan vähemmälle
Sectioni taidetaan tehä spinaalipuudutuksessa...
Siinä on tunnoton koko alakroppa, eikä pysty itseään liikuttamaan, rinnoista alaspäin. kädet toimii, muistaakseni :xmas:
Korjatkaa toiset jos olen väärässä.
Painoarviota on erittäin vaikea antaa lapsesta vaikka arvion tekijä olisi kuinka kokenut hyvänsä. Tästä johtuen painoarviot menevät erittäin usein pieleen ja joissain tapauksissa aika reippahasti alakanttiin.
Sisätutkimuksesta ei kannata kieltäytyä sillä sisätutkimuksen avulla lääkäri/kätilö saa paljon arvoksta tietoa. Esimerkiksi kohdunsuun pehmenenminen ja lyhyneminen ennakoivat synnytyksen alkamista. Sisätutkimus voi olla epämiellyttävän tuntuista, mutta lääkärille voi myös aina kertoa kivuista ja kehoittaa sisätutkimuksen tekijää olemaan hellävaraisempi.
Sisätutkimuksesta ei kannata kieltäytyä sillä sisätutkimuksen avulla lääkäri/kätilö saa paljon arvoksta tietoa. Esimerkiksi kohdunsuun pehmenenminen ja lyhyneminen ennakoivat synnytyksen alkamista. Sisätutkimus voi olla epämiellyttävän tuntuista, mutta lääkärille voi myös aina kertoa kivuista ja kehoittaa sisätutkimuksen tekijää olemaan hellävaraisempi.
Pakko tähän sen verran sanoa että aina ei tohtorit kuuntele.Alkuperäinen kirjoittaja Sinya:
Esikkoa odottaessa minulla oli ulkomaalainen lääkäri ja ukkoni joutui jo puuttumaan siihen että lopettaisivat! Sen verran kovakourainen ja pienikätinen täti oli kyseessä!
Toivon todella että muita kuunnellaan ja lopettavat silloin kun käsketään.
En ollut enää muistanut lukea tätä ketjua. Vastaan nyt kuitenkin Ensikertalaisen jo kauan sitten esittämään kysymykseen. Synnytykseni päättyi leikkaukseen, koska lääkäri jossain vaiheessa tuli toteamaan, että vauva ei yksinkertaisesti tule mahtumaan ulos alakautta. Syynä vauvan tarjontavirhe ja iso koko. Tyttö painoi syntyessään 4,3kg ja päänympärys oli 37,5cm. Vauvalla oli onneksi kaikki hyvin koko ajan. Lisäksi kohdunsuulle alkoi muodostua jokin lippa, vauvalle pahkaa jne. Varmaan siis lopulta aika monta syytä, miksi jouduttiin leikkaukseen. Kaikesta huolimatta siis kokemuksena ihan siedettävä ja myös palautuminen tapahtui nopeasti.
Epiduraalista sanoisin vielä sen verran, että se auttoi minulla ihanasti ja luulenpa, että silloin aluksi tarvitsin sitä myös henkiseksi tueksi. Lopussa nimittäin synnytystä yritettiin vauhdittaa, eikä epiduraalin lisäannosta enää laitettu. Tämä oli myös minun toiveeni, kun asia minulle selitettiin, että voisi vaikuttaa avautumisen nopeutumiseen ja vauvan lopulliseen laskeutumiseen. Olin todella yllättynyt, miten hyvin kestin supistukset ja viimeisten senttien aukeamisen ilman epiduraalin apuakin. Aloin jopa kävellä huoneessa ja istuskella jumppapallon päällä vauhdittaakseni hommaa. Ikävä kyllä siitä ei sitten kuitenkaan ollut minulle toivottua apua. Mutta jälkeenpäin oli ihmeellisen hyvä olo, minä ainakin tein kaiken voitavani!
Epiduraalista sanoisin vielä sen verran, että se auttoi minulla ihanasti ja luulenpa, että silloin aluksi tarvitsin sitä myös henkiseksi tueksi. Lopussa nimittäin synnytystä yritettiin vauhdittaa, eikä epiduraalin lisäannosta enää laitettu. Tämä oli myös minun toiveeni, kun asia minulle selitettiin, että voisi vaikuttaa avautumisen nopeutumiseen ja vauvan lopulliseen laskeutumiseen. Olin todella yllättynyt, miten hyvin kestin supistukset ja viimeisten senttien aukeamisen ilman epiduraalin apuakin. Aloin jopa kävellä huoneessa ja istuskella jumppapallon päällä vauhdittaakseni hommaa. Ikävä kyllä siitä ei sitten kuitenkaan ollut minulle toivottua apua. Mutta jälkeenpäin oli ihmeellisen hyvä olo, minä ainakin tein kaiken voitavani!