synnytyspelosta

Jos olette ollut synnytyspelkoinen ja kätilöt ovat olleet tietoisia asiasta niin onko se auttanut saamaan esim. parempaa kohtelua tai nopeampaa lääkitsemistä tai onko siitä ollut edes sitten mitään hyötyä, että on ns. puhunut peloistaan? Saako synnytyksen aikana rauhoittavaa lääkettä jos on kovin ahdistunut ja pelokas? Mun on tarkoitus tästä puhua neuvolassa, mutta haluaisin muidenkin mielipiteitä, että miten on käytännössä mennyt. Kiitos niille jotka viittii vastata. :flower:

 

Asiansa osaava kätilö kyllä ottaa synnytyspelon vakavasti. Onko sulla tuo pelko miten pahaa? Siis osaatko yhtään sanoin kuvailla sitä tunnetta. Joskus ihan vaan puhuminen auttaa... Toivottavasti sulla on rakastava ja ymmärtäväinen mies, joka tukee sua myös synnytyksssä.

 

ei ole miestä... synnytykseen tule läheinen ystävä. Ja en osaa oikeen verrata, mutta kun on jo paniikkihäiriö niin monet jutut ahdistaa. Ja pelottaa se kivun määrä ja se tuntematon... ja se että en vaan kestä.

 

Itselläni on myös kokemusta eräänlaisesta paniikki/ahdistuneisuushäiriöstä (en tiiä mitä se oli, mutta terapiassa sen takia kävin)

Synnytyksen kipu on täysin erilaista kuin mikään muu kipu. Jos vertaa sitä vaikka sairauden tai loukkantumisesta johtuvaan kipuun, niin synnytyskipu on luonteeltaan positiivista, ei henkeä uhkaavaa. Se antaa voimaa tehdä jotain uskomatonta!!

 

hmm kiitos tuesta, mutta nyt kaipaisin noihin muihinkin kysymyksiin vastauksia. Koska tiedän, että se on kestettävä ja piste, ei siitä tilanteesta minnekkään lähdetäkkään. Joten siksi juuri tuosta kivunlievityksestä ja siitä, etä auttoiko ja siitä, että miten on suhtauduttu synnytyspelkoisena kaipaisin tietoa ja kokemusta.

 

Hei! Minä kärsin mielettömästä synnytyspelosta ja olen käynyt sen vuoksi pelkopolilla jo heti raskauden alussa. Synnytys on kesäkuussa. Kun kävin juttelemassa kätilön kanssa niin pelkästään jo se helpotti pelkoani, enää ei ole tarvinnut öitä miettiä ja suunnitella synnytystä. Siellä käytiin läpi aikaisemmat synnytykset ja se, mikä niissä on mennyt mielestäni pieleen. Lisäksi hän kyseli mikä minua pelottaa, eli minulla pelottaa kipu ja se että en ehdi sairaalaan (nopea synnytys). Kävimme kivunlievitykset läpi, hän kyseli mitä kivunlievitystä haluan. Minun tapauksessa sovittiin että synnytys käynnistetään (eli ei ole enää pelkoa että joudun synnyttämään ambulanssiin). Kaikki minun toiveeni/pelkoni kirjoitettiin ylös siniseen lappuun jonka me molemmat (siis kätilö ja minä) allekirjoitimme. Eli kun menen synnyttämään niin se sininen lappu on siellä odottamassa ja kätilöt noudattavat minun toiveita (tai ainakin pitäisi noudattaa). Pelkopolilla oli varattu minulle kolme tuntia aikaa ja käynti kannatti. Ei tässä nyt ole vastauksia kysymyksiisi mutta suosittelen puhumaan neuvolassa pelostasi ja käymään pelkopolilla. Ainakin minua se helpotti ja nyt odottelen suht levollisin mielin synnytystä (ainoastaan sitä hieman mietin kun puhutaan että käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin luonnollisesti käynnistyvä, mutta luotan siihen että saan kivunlievitystä).

 

voi jestas, taas noita hymiöitä tulee miten sattuu....sorry

 

mä olen miettinyt sitä, että miten aikaisessa vaiheessa otan tuon synnytyksen esille neuvolassa, kun pelkään reaktiota, että ei se nyt ole vielä lähellä ja että ei sitä kannata pelätä tai että onhan niitä kivunlievityksiä. Kun mä nyt tiiän sen jo ja se nyt on vaan synnytettävä, mutta pelkään silti ihan kamalasti ja tämä kun vielä esikoinen niin kaikki pelottaa.

 

Minua synnytys pelotti valtavasti, olin aika ahdistunutkin asiasta. Eniten pelotti juuri kipu, vaikka varmaan "kuuluisi" pelätä, että vauvalle sattuu jotain tms. Kävin kokoarviossa synnärillä raskauden loppuvaiheessa ja silloin mainitsin asiasta yhdelle kätilölle. Hän otti asian vakavasti ja uskalsin pyytää, että minun papereihini merkattaisiin synnytyspelkoni. Jo se helpotti oloani.

En tiedä varmaksi, mutta luulen, että synnytyspelkomaininta vaikutti siihen, että sain epiduraalin melko aikaisessa vaiheessa. Kohdunsuu oli vasta 2-3cm auki. Muutenkin kohtelu oli todella kannustavaa ja ihanaa.

Kuuntelin myös sellaista Synnytä rentoutuneena -cd:tä koko loppuraskauden päivättäin, ja uskon siitä olleen apua minulle. Supistusten välillä pystyin rentoutumaan täysin, eikä kipu hallinnut minua. Tilasin levyn netistä (mammaksi.fi).

Peloistani huolimatta synnytys oli mielestäni yllättävän siedettävää, vaikka synnytys oli pitkä ja kätilön arvion mukaan tavallista rankempi (kesken ponnistusvaiheen jouduin leikkaukseen).

 

kiitos hernukka kun kerroit oman tilanteesi, kaikki toisten kertomukset ja jutut auttaa omien pelkojen selvittämisessä tms.

 

Synnytyspeloista kannattaa alkaa puhumaan heti kun pelkoja ilmaantuu. Yksin miettiessä pelot yleensä vain kasvavat. Kerro avoimesti synnytyspelostasi neuvolassa, jossa varmasti osataan auttaa. Parasta olisi jos pääsisit esim. neuvolan kautta puhumaan kätilölle synnytksestä ja peloistasi. Kätilöt osaavat parhaiten kertoa synnytyksen kulusta ja he osaavat vastailla kysymyksiisi.
Pelkästään synnytyspelon olemassa olo ei välttämättä vaikuta esim. kivunlievitykseen. Kivunlievityksessä on monia huomioonotettavia asioita. Esimerkiksi epiduraali liian aikaisin annettuna voi hidastaa synnytyksen kulkua. Kivunlievityksestä ja niihin liittyvistä asioista voisit myös mainita neuvolassa.
Suosittelen lämpimästi että kerrot tuntemuksistasi heti seuraavalla neuvolakerralla.

 

Ajattelin kertoa miten mulla menny, vaikka en vielä olekkaan synnyttänyt. Ite otin asian puheeksi heti ekalla neuvola käynnillä, kun pelko oli niin paha ettei muu tullut mieleenkään kuin sektio, neuvolatäti sanoi että hän ei voi siihen paljoa vaikuttaa että pitää varata aika äitipolille kätilön juttusille. Eivät olisi millään antaneet aikaa niin aikaisessa vaiheessa, mutta sain sen sitten kun asiaa vaatimalla vaadin. nyt on käyty pelkopolilla muutamia kertoja. en ole henk.koht. kokenut jutustelutuokioista olevan KAUHEASTI apua (jonkin verran kumminkin), mutta olen itsekseni miettimällä päässyt sinuiksi asian kanssa ja nyt odotan tulevaa synnytystä hyvillä mielin, vaikka olisin sen leikkauksenkin saanut. kätilö sanoikin, että hyvä kun otin asian puheeksi jo hyvissä ajoin, niin ei tarvitse stressata asialla (stressihän ei ikinä hyväksi ) ja sanoi, että kun tiedetään synnyttäjän kärsivän synnytyspelosta niin helpommin lähdetään leikkaamaankin (jos potilas sitä toivoo), jos tuntuu siltä että synnytys ei meinaa edetä tai äiti menettää itsekontrollin ihan täysin.

 

huh, hyvä kuulla, että on otettu kuitenkin hyvin vastaan...

 

Täällä kans yksi synnytyspelosta kärsivä. Laskettu aika 24.7.. Olen nyt menossa ensimmäistä kertaa pelkopolille kadhen viikon päästä. Mulla kanssa pelottaa kipu, siiten kun ei tiedä mitä tulemaan pitää ja se että voimat loppuu kesken homman. Ja se välilihan leikkaus / repeäminen.

Hernukka - miksi sulla mentiin kesken leikkaukseen?

 

Kaikki noi repeämiset pelottaa muakin ja se jälkeisten syntyminen :snotty:

 

merkkaan ja liityn joukkoon :ashamed:

 

Palsta näyttää alkaa hiipuvan, voisi yrittää jälleen aktivoida.

Minulla kanssa pelottaa myös nuo jäkeisten syntyminen, ja tosiaan välilihan leikkaus/repeäminen jne. Olettako te liittyneet pelkopolille? Jos, niin mitä kaikkea te siellä teettä? Mulla aika ensi viikolla, haluan ainakin tehdä synnyssuunnitelmaa (kivunlievitykset, väliliha jne) sekä tietää tarkasti synnytyksen kulusta jne. Siis paniikki alkaa vallata tosissaan, vaikka aikaa vielä 10 vk. Mikä teillä muilla niinku pelottaa eniten? Onko täällä moni esikoista odottava?

 

Kaikki noi repeämiset pelottaa muakin ja se jälkeisten syntyminen :snotty:

Minäkin kovasti synnytystä pelkäsin, olen todella kipuherkkä. Kaikki verikokeiden ottaminen yms on pelottavaa..
Mun synnytys meni kyllä niin hyvin, että ihan itsekin sitä ihmettelin. Kun supistukset alkoivat, en edes enää miettinyt sitä, että pian sattuu ja paljon. Oikeaan aikaan laitettu epiduraali on todella tehokas eikä kipua tunne. Minä en tuntenut ponnistaessakaan mitään, enkä myöskään repeämistä. Repesin hieman kun tyttö syntyi käsi poskella. Myöskään en tuntenut sitä kun istukka syntyi, eikä tikkaaminenkaan tuntunut missään. Jälkisupistuksiakaan ei minulle tullut ja vaikka olisikin tullut, niin onhan siellä sairaalassa onnesta osaava henkilökunta ja hyvät lääkkeet. Toisilla vaan voi synnytyskin mennä kuin oppikirjoissa kun taas toiset kokevat kovan kärsimysnäytelmän...

Joten, menkäähän ihan hyvillä mielin synnyttämään :hug: Kaikki varmasti sujuu hienosti ja se palkinto minkä siitä urotyöstä saa, vie varmasti kivutkin mukanaan :heart:

Toivon todella että kertomuksestani oli apua, sillä minäkin kuulin kaikkia kauhutarinoita synnytyksestä ja todellakin pelkäsin omaa synnytystäni kovasti.

Carla ja ihana tyttö 4kk :heart:

 

carla-81 - Niin, täytyy toivoa että kaikki menee loppupeleissä hvyin, mutta kun tuota ei koskaan tiedä. Mulla pelottaa jos menen ihan hysteerikseksi, ja jos alan itkeen mä tiedän ettei siitä tule loppua. Mihin aikaan sulla sitten se epiduraali annettiin? Siis mä pelkään senkin laittoa, mutta kyllä mä sen silti otan. Miten pian sulla parani repeämät?

 

Ensikertalainen Mulla oli ihan sama juttu, että pelkäsin sitä kipua niin tajuttomasti, että mietin miten siellä salissa sitten käyttäydyn. Mutta, kaikki menee niin omalla painollaan siellä, että ei sitä ehdi ajattelemaan enään mitään. Itku mulla tuli vasta sitten kun tyttö oli sylissä, eli kun hän oli 2min. ikäinen Mulle annettiin epiduraali puoliltaöin ja tyttö syntyi klo 03.50. Sitä en tiedä kuinka paljon olin silloin auki kun tuo puudutus annettiin. Mutta silloin supistukset oli jo niin kovia, että pyysin epiduraalin. Olin sitä ennen ottanut ilokaasua ja lämmitettävän geelipussin. Mutta, se kannattaa muistaa, että heti kun vaan siltä tuntuu ettei kipua kestä, niin pyytää epiduraalin. Mulle lisättiin sitä vielä kahden aikoihin, kun aloin pientä kipua tuntemaan. Mä pelkäsin sitä epiduraalin laittoa, mutta kätilö oli niin ihana ja tsemppas kun sitä laitettiin. Sit jossakin vaiheessa se laittoi sen ilokaasumaskin mun kasvoille ja käski sitä ottamaan. Mä todella pelkäsin sitä piikkiä!! Ilokaasua siinä sitten otin reippaasti ja sitten olikin jo puudutus laitettu. Siinä meni ihan muutama minuutti.
Mulla parani repeämät tosi nopsaan ja pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen normaalisti. Eka kerta vessaan pissalle mennessä jännitti kovasti, että kuin koskee, mut kun päästi suihkulla samalla lämmintä vettä kun pissasi niin ei sattunut yhtään. Ja ekaa kakkaa pelkäsin niin paljon että en meinannut kakalle uskaltaa. Mutta, sekin oli ihan hyvä kokemus, jos nyt noin voi sanoa. Sairaalassa saa niin vatsaystävällistä ruokaa, että kakkakin on sit tosi kuohkeeta ja pehmeää, että se tulee ilman sen suurempia vaikeuksia.
Millon sulla on H-hetki? Oikein paljon voimahaleja sulle ja teille kaikille, kyllä te selviätte siitä suuresta koitoksesta! Se on sen arvoista :heart: :heart:

 

Laskettu H-hetki 24.7. Vielä pari kuukautta aikaa jännittää. Toisaalta toivois että olisi äkkiä ohi. Maanantaina pääsee onneksi synnytysvalmennukseen, ja näkee sen synnytysvideon. Toivottavasti se ei ole jostain 80-luvulta, jolloin synnytys on tainnut olla "tuskaisempaa" kuin nykypäivänä kivunlievitysten vuoksi.

Miten sulla meni ne jälkeisten syntymiset? tuntuuko ne enää siinä vaiheessa missään? Muistan aina kun oma äiti on sanonut että sen on joutunut silloinkin aina vetelemään ilokaasua.

Rv 30+1

 

Ja nyt se paniikki vasta iskikin!!!
Toinen siis kyseessä ja ensimmäistä odottaessa ei pelot olleet ollenkaan tätä luokkaa!! :headwall:
Nyt en saa ajatuksiini mitään muuta kun tämän tulevan synnytyksen!
Ensimmäisen synnytystilanteista tulee "takaumia" ja paljon, olin kaiken sen unohtanut!
Voi luoja kuinka tuo maanantain paino-arviokäyntikin pelottaa, sisätutkimuksesta kieltäydyn välittömästi! Sen verran kovakouraisia olivat edellistä odottaessa!
Välillä taas (pienen hetken) haluaisin jo pikku nyytin käsiini ja hoivata sitä.
KUNNES jälleen iskee ahdistuneisuus ja hakee paniikkikohtausta tulevasta!!
Neuvolaan olen soittanut pariinkin otteeseen ja sieltä en kummosempaa apua ole saanut :kieh:
Miten te muut olette stempanneet itseänne eteenpäin? Nyt tuntuu olevan voimat todella vähissä!
Saikohan tästä vuodatuksesta mitään irti... :xmas:

 

Painoarvitutkimus? Siis miten se tehdään, ja mitä sisätutkimus sisältää? Voi perse, taas uusi pelkoaihe, vaikkakin painoarvioon / synnytystapaarvion haluan.

 

Moikka. Mulla ei jälkeisten syntyminen tuntunut missään. Muistelisin, että kätilö ois painanut vähän mahan päältä ja sieltä se istukka tupsahti. Ei siis ollut supistuksiakaan enää. Ja kun tuossa jälkeisten syntyessä on jo vauva siellä äidin paidan alla, niin ei siinä enää mitään kipuja tunne :heart: :heart: Muakin peloteltiin noilla jälkeisillä, mut ei niissä ollu mitään pelättävää Palaan paremmalla aikaa, pikkulikka on täs sylissä ja ois ihan valmista tavaraa unille :heart:

 

Painoarvitutkimus? Siis miten se tehdään, ja mitä sisätutkimus sisältää? Voi perse, taas uusi pelkoaihe, vaikkakin painoarvioon / synnytystapaarvion haluan.

Painoarviossa ultrataan maha-asukkia ja arvioidaan noin paino lapsesta... (korjatkaa viisaammat jos olen väärässä)
Minulla se meni ensiraskaudessa 1kg pieleen :ashamed:
Voi toki sekin tehdä että oli harjottelijan harjottelija paikalla... Niin ja tohtori vieressä. Tällä kertaa en anna harjottelijan edes katsoa minuun päin :kieh: Sorry kaikille harjoittelijoille...
Sisätutkimuksessa taas (minulla kävi näin) tohtori kokeilee monellekko sormelle auki, elikäs tohtori sormeilee niin syvällä tuolla alhaalla että tuntee monellekko on auki. Ja se sattuu niin pirusti, ainakin minulla! :kieh:
Synnytystä myös yritettiin käsin käynnistää esikoisen kohdalla joten siitä johtuu että kieltäydyn alatutkimuksesta kokonaan!