Olen viiden lapsen äiti, odotan kuudetta. Ja jokaisen raskauden aikana olen synnytystä miettinyt ja tietysti sitä on joka kerta ollut jollain tavalla huolissaan että miten kaikki menee. Mutta ensimmäistä kertaa todella PELKÄÄN synnytystä 
Normaali synnytykseni kestää sen 2vrk. Hitaasti edeten sinne asti kun olen 4-5cm auki. Supistukset alkavat heti n10min välein ja aika kipeinä. Siksi on ollut rankkaa tuo alkuosa. Loput sentit sitten aukeavatkin tunnissa eli loppu mennyt aina rytinällä. Tällä kaavalla kaikki menneet.
1. Lapsen kohdalla synnytys oli uutta. Kokeilin ilokaasua eikä sopinut mulle. Sain epiduraalin ja se oli hyvä. Ponnistus oli täysin kivuton. Tyttö syntyi itsestään rv 39+6. 3820g.
2. Lapsen kohdalla jo vähän osasi odottaa mitä tuleman pitää. Epiduraalin sain tällöinkin, mutta ponnistus sattui. Tyttö syntyi itsestään rv 39+6. 4090g.
3. Lapsen kohdalla syntymäpainoksi arvioitiin 3.5kg. Tyttö syntyi kuitenkin itsestään rv 40+1 ja painoi 4510g. Eli kilolla heitti! Kivunlievityksenä sain kohdunkaulanpuudutteen ja oli hyvä. Ponnistusvaiheessa kyllä teki tiukkaa ja kätilönkin ilme kertoi että liekö vauva mahtuu tulemaan... Mahtui onneksi.
4. Lapsen kohdalla vaadin painokontrollia jotta ei kasvaisi noin isoksi. Pelotti lapsen puolesta että ei satu mitään. No päättivät sitten neljännen käynnistää. 3 vrk meni ennenkuin mitään rupesi tapahtumaan ja poika syntyi sitten rv 39+8 painaen 4490g. Eli ei paljon siskolleen hävinnyt. Olisin halunnut käynnistyksen jo aikaisemmin ja yksi lääkäri sitä jo puolsikin, mutta kun lääkäri vaihtui niin vaihtui aikakin Mutta ok oli.
5. Lapsen kohdalla sitten kaikki menikin päin peetä. Lapsi oli terve ja synnytys meni silleen hyvin, mutta olin täysin henkilökunnan armoilla eikä minua kuunneltu. Jouduin taas käynnistykseen ja sen 3vrk taas meni ennen kuin mitään tapahtui kunnolla. Henkilökunta ei ottanut todesta kivunlievitystarvettani. Kellonsoittoihini ei vastattu. Huusin jo tuskissani osastolla ja pyysin päästä synnytyssaliin jotta saisin kipulääkettä. Odotin tunnin ennen kuin hoitaja viitsi edes selvittää synnärin tilanteen! Kun pääsin synnytyssaliin niin oli juuri vuoron vaihto. Yövuoroon tullut kätilö oli ensimmäinen ja ainut joka minua kuunteli. Hän tuumasi heti että soitetaan lääkäri paikalle ja sain kohdunkaulan puudutteen. Se ei tehonnut ja kätilö tuumasi että johtuu siitä kun olen jo täysin auki. No kun piti ruveta ponnistamaan niin puudute tehosi. Tunsin ponnistustarvetta jossain määrin, mutta en osannut ponnistaa kunnolla. Kamala tilanne. No siinä menikin sitten aikaa mutta poika syntyi mitoin 4020g.
No eipä loppunut haasteet vielä tähän.
Mulla tässä raskaudessa oli sokereiden kanssa ongelmia ja
lapsi piti laittaa sokeriseurantaan. Kyselinkin osastolla asiaa, mutta oli jäänyt merkkaamatta mun papereihin. Ensimmäisen vuorokauden aikana ei vauvasta otettu yhtään sokeriarvoa! Sen jälkeen vasta. No lähtöpäivänä hoitaja jätti mut siihen automaatti verenpainemittariin istumaan. Juu mitataan pari arvoa. Istuin siinä reilun puol tuntia kun hoitaja mut siihen unohti. Oli kädessä kivat verenpurkaumat
Kesällä olisi edessä kuudes synnytys. Mua pelottaa se, että jos mua ei taaskaan kuunnella. Kipujen kanssa ei paljon naurata ja jos joku oikeesti välittää niin sekin antaa jo voimaa ja rentouttaa. Hermot kireellä koko ajan huolissani ja yritin asioitani hoitaa niin eipä paljon kipuihin apua ollut. Mulla ei ollut mukana tukihenkilöä. Mieheni hoiti muita lapsia enkä muita edes kysellyt.
Nyt sanoin miehelleni että koitetaan järkätä jotenkin muiden lasten hoito että hän pääsee mukaan. On sitten mun äänitorvena.
Plääh. Tulipa tekstiä. Mutta jos jollain olis kokemuksia tai ajatuksia niin olisin iloinen!
Reppis ja masukki rv 19+3
Normaali synnytykseni kestää sen 2vrk. Hitaasti edeten sinne asti kun olen 4-5cm auki. Supistukset alkavat heti n10min välein ja aika kipeinä. Siksi on ollut rankkaa tuo alkuosa. Loput sentit sitten aukeavatkin tunnissa eli loppu mennyt aina rytinällä. Tällä kaavalla kaikki menneet.
1. Lapsen kohdalla synnytys oli uutta. Kokeilin ilokaasua eikä sopinut mulle. Sain epiduraalin ja se oli hyvä. Ponnistus oli täysin kivuton. Tyttö syntyi itsestään rv 39+6. 3820g.
2. Lapsen kohdalla jo vähän osasi odottaa mitä tuleman pitää. Epiduraalin sain tällöinkin, mutta ponnistus sattui. Tyttö syntyi itsestään rv 39+6. 4090g.
3. Lapsen kohdalla syntymäpainoksi arvioitiin 3.5kg. Tyttö syntyi kuitenkin itsestään rv 40+1 ja painoi 4510g. Eli kilolla heitti! Kivunlievityksenä sain kohdunkaulanpuudutteen ja oli hyvä. Ponnistusvaiheessa kyllä teki tiukkaa ja kätilönkin ilme kertoi että liekö vauva mahtuu tulemaan... Mahtui onneksi.
4. Lapsen kohdalla vaadin painokontrollia jotta ei kasvaisi noin isoksi. Pelotti lapsen puolesta että ei satu mitään. No päättivät sitten neljännen käynnistää. 3 vrk meni ennenkuin mitään rupesi tapahtumaan ja poika syntyi sitten rv 39+8 painaen 4490g. Eli ei paljon siskolleen hävinnyt. Olisin halunnut käynnistyksen jo aikaisemmin ja yksi lääkäri sitä jo puolsikin, mutta kun lääkäri vaihtui niin vaihtui aikakin
Mutta ok oli.5. Lapsen kohdalla sitten kaikki menikin päin peetä. Lapsi oli terve ja synnytys meni silleen hyvin, mutta olin täysin henkilökunnan armoilla eikä minua kuunneltu. Jouduin taas käynnistykseen ja sen 3vrk taas meni ennen kuin mitään tapahtui kunnolla. Henkilökunta ei ottanut todesta kivunlievitystarvettani. Kellonsoittoihini ei vastattu. Huusin jo tuskissani osastolla ja pyysin päästä synnytyssaliin jotta saisin kipulääkettä. Odotin tunnin ennen kuin hoitaja viitsi edes selvittää synnärin tilanteen! Kun pääsin synnytyssaliin niin oli juuri vuoron vaihto. Yövuoroon tullut kätilö oli ensimmäinen ja ainut joka minua kuunteli. Hän tuumasi heti että soitetaan lääkäri paikalle ja sain kohdunkaulan puudutteen. Se ei tehonnut ja kätilö tuumasi että johtuu siitä kun olen jo täysin auki. No kun piti ruveta ponnistamaan niin puudute tehosi. Tunsin ponnistustarvetta jossain määrin, mutta en osannut ponnistaa kunnolla. Kamala tilanne. No siinä menikin sitten aikaa mutta poika syntyi mitoin 4020g.
No eipä loppunut haasteet vielä tähän.
Mulla tässä raskaudessa oli sokereiden kanssa ongelmia ja
lapsi piti laittaa sokeriseurantaan. Kyselinkin osastolla asiaa, mutta oli jäänyt merkkaamatta mun papereihin. Ensimmäisen vuorokauden aikana ei vauvasta otettu yhtään sokeriarvoa! Sen jälkeen vasta. No lähtöpäivänä hoitaja jätti mut siihen automaatti verenpainemittariin istumaan. Juu mitataan pari arvoa. Istuin siinä reilun puol tuntia kun hoitaja mut siihen unohti. Oli kädessä kivat verenpurkaumat
Kesällä olisi edessä kuudes synnytys. Mua pelottaa se, että jos mua ei taaskaan kuunnella. Kipujen kanssa ei paljon naurata ja jos joku oikeesti välittää niin sekin antaa jo voimaa ja rentouttaa. Hermot kireellä koko ajan huolissani ja yritin asioitani hoitaa niin eipä paljon kipuihin apua ollut. Mulla ei ollut mukana tukihenkilöä. Mieheni hoiti muita lapsia enkä muita edes kysellyt.
Nyt sanoin miehelleni että koitetaan järkätä jotenkin muiden lasten hoito että hän pääsee mukaan. On sitten mun äänitorvena.
Plääh. Tulipa tekstiä. Mutta jos jollain olis kokemuksia tai ajatuksia niin olisin iloinen!
Reppis ja masukki rv 19+3
