Synnytyspelko kai tämäkin

[Pohtija]

Kannattaisko mun pyytää aikaa johonkin pelkopolille vai riittäiskö muuten vaan kätilön tapaaminen, kun olen ajatellut mietn selviän seuraavasta synnytyksestä.
Tilanteeni on tämä:
Edellisessä synnytyksessä sain epiduraalipuudutuksen, joka auttoi vain toispuoleisesti. Uutta yritettiin tuikkia monen monta kertaa mutta tuloksena pistoja vain selkähermoihin. Ne tuntui aivan kaameilta. En millään tapaa halua aliarvioida ulkomaisia lääkäreitä ja heidän ammattitaitoaan mutta kyllä siinä jo heräsi epäily, että tietääköhän tuo miekkonen ihan varmasti mitä on tekemässä. Lääkäri osasi huonosti suomea ja kätilö selvitti lääkärille mun muminoita kipujen seasta. En tiedä kuinka kauan tuikkimista olisivat jatkaneet mutta itse sanoin n. kahdeksannen kerran jälkeen, että nyt tämä pistely loppui tähän. Ajattelin kuolevani kipuun ja toivoin melkein lopetuspiikkiä. Onnekseni toive ei täyttynyt, koska palkintona tuli maailman suloisin vauveli.

Ongelmani on se, että miten pystyn synnyttämään kun en todellakaan halua enää epiduraalia tms. puudutetta. Miten ihmeessä kestän kaiken kivun järjissäni. Alku on aina mennyt hyvin ilokaasulla mutta sitten kivut on menneet todella hurjiksi ja puudute on ollut mainio mutta tuon kokemuksen jälkeen en halua sitä enää. Sektio on pois pyyhkäisty, haluan synnyttää alateitse jos vain mahdollista.

Onko kellään ollut vastaavaa ja kuitenkin synnyttänyt tavallisesti ja onnistuneesti?

 

[tiitu]

Olen kaksi synnyttänyt luomuna. Omien kokemuksieni mukaan liikkuminen auttaa ja osaltaan nopeuttaa synnytystä. Samoin lämmin suihku. asu vaikka siellä suihkussa ja ole pystyasennossa mahdollisimman paljon. Nojaa kyynärvarret pöytään tai sänkyyn supistuksen tullessa. Yritä rentoutua aina supistusten välissä. Ajattele postiivisesti.

Ja onhan niitä muitakin puudutteita kuin ilokaasu ja epiduraali. Kysy ja keskustele neuvolassa tai kätilön kanssa. Varmasti löytyy muitakin vaihtoehtoja kuin luomu ja epiduraali.

 

[taustalla]

Pelkopolille vaan. Mun sisko kävi lähes samoista syistä. Naistenklinikalla ovat sitten osanneet laittaa sen epiduraalin oikein siskollenikin.
Juu, kyllä se liikkuminen varmaan auttaa ja "nopeuttaa", mutta liiku sitten vaikka se 25 tuntia... Nopeissa synnytyksissä varmaan toimii... :ashamed:

 

[taustalla]

Jostain syystä minua inhottaa ajatus, että selkääni tökittäisiin piikkejä, ja tästä johtuen en "uskaltanut" ensimmäisessä synnytyksessä ottaa epiduraalia. En varmaan uskalla seuraavassakaan, vaikka synnytyskivut tuntuivat pökerryttävän kovilta. Itse kanssa menin ilokaasun voimalla, tosin sain myös paraservikaalipuudutuksen, josta en kyllä huomannut olevan erityisemmin apua.

Ehkä tällä kirjoituksella hain nyt sitä, että vaikka minulla ei mitään traumaattisia kokemuksia epiduraalista ole, en silti uskalla sitä edes kokeilla, vaikka siitä hyötyä voisi ollakin. Sinällään aika hölmöä, sillä epiduraalin laitto (jos se onnistuu hyvin)olisi toki aika pikkujuttu itse synnytyskipuihin verrattuna, mutta silti jokin siinä kammottaa. Eli seuraavassakin vaan ilokaasun voimalla, vaikkei se hääviä niinkään ole..

 

[Pohtija]

Kiitos vastauksista.

Kai se on vaan rohkaistava hurja suomalainen luontonsa ja mentävä soitellen sotaan.

Muitakin puudutuksia toki on mutta suurin osa on justiinsa tuonne selkään pistettäviä. Paracervicaali taitaa olla ainut tuonne alalistoon piikitettävä. Muistin tuossa juuri, että yhdessä synnytyksessä sain kuusi kertaa aquarakkulat ja niiden teho oli mieletön. Suurimmalla osalla ne ei juuri tehoa mutta mulla ne oli pelastavia. En muistanut niitä ollenkaan muissa synnytyksissä. Käytetäänkö niitä enää missään? Pitääpä kysyä...
Niinhän se on, että kun taas tietäis miten pitkään synnytys kestää niin kyllähän se paljon ratkaisisi asiaa. Epiduraalinkin ottaisin, jos vain olisi varma, että auttaa ja menee kerralla oikiaan paikkaan. Mutta kun näissä touhuissa ei mikään ole varmaa... :/