Nainen 25
Hei!
Kirjottelen tänne jos vaikka löytäisin kohtalotoverin tai asiasta jotain tietävän.
Eli olen 25 vuotias naimisissa oleva nainen ja olemme jutelleet lapsen hankkimisesta muutaman vuoden päästä, mutta pelkkä ajatuskin synnytyksestä ahdistaa todella paljon, nimenomaan synnytys ei lapsen saaminen...lapsi on jotain mitä olen halunnut jo muutaman vuoden ajan, mutta pelon takia en vaan yksinkertasesti pysty.
Asun Tampereella ja täällä taida päästä jutteleen Tays:n pelkopoliklinikalle ennen raskautta? Itselleni se vaan on aika mahdoton yhdistelmä, kun en voi edes yrittää raskautta ellen kuule sairaalan henkilökunnalta sitä, että minua ei pakoteta synnyttämään alakautta ellen pääse tämän pelkoni kanssa sellaseen tilanteeseen, että se olisi mahdollista ja muutenkin pelotta koko raskausaika, kun jo nyt itken asian takia ja valvon öitä, joskus olo on niin huono etten meinaa pystyä hengittämään...
Mieheni kyllä yrittää ymmärtää ja sen takia lapsen hankintaa onkin siirretty noin kahden vuoden päähän. Jos täällä olisi joku jolla on /on ollut samanlaisia tuntemuksia tai tietoa tampereen käytännöstä, niin kuulisin niistä mielelläni... Tuntuu menevän koko elämä tämän asian pohtimiseen...
Ja en kaipaa yhtäkään ihmettely viestiä siitä, että kuinka voin olla niin typerä, että toivon sectiota tai että pelkään jo tässä vaiheessa. Sillä tämä tuntuu jo muutenkin tarpeeksi pahalta...
Kirjottelen tänne jos vaikka löytäisin kohtalotoverin tai asiasta jotain tietävän.
Eli olen 25 vuotias naimisissa oleva nainen ja olemme jutelleet lapsen hankkimisesta muutaman vuoden päästä, mutta pelkkä ajatuskin synnytyksestä ahdistaa todella paljon, nimenomaan synnytys ei lapsen saaminen...lapsi on jotain mitä olen halunnut jo muutaman vuoden ajan, mutta pelon takia en vaan yksinkertasesti pysty.
Asun Tampereella ja täällä taida päästä jutteleen Tays:n pelkopoliklinikalle ennen raskautta? Itselleni se vaan on aika mahdoton yhdistelmä, kun en voi edes yrittää raskautta ellen kuule sairaalan henkilökunnalta sitä, että minua ei pakoteta synnyttämään alakautta ellen pääse tämän pelkoni kanssa sellaseen tilanteeseen, että se olisi mahdollista ja muutenkin pelotta koko raskausaika, kun jo nyt itken asian takia ja valvon öitä, joskus olo on niin huono etten meinaa pystyä hengittämään...
Mieheni kyllä yrittää ymmärtää ja sen takia lapsen hankintaa onkin siirretty noin kahden vuoden päähän. Jos täällä olisi joku jolla on /on ollut samanlaisia tuntemuksia tai tietoa tampereen käytännöstä, niin kuulisin niistä mielelläni... Tuntuu menevän koko elämä tämän asian pohtimiseen...
Ja en kaipaa yhtäkään ihmettely viestiä siitä, että kuinka voin olla niin typerä, että toivon sectiota tai että pelkään jo tässä vaiheessa. Sillä tämä tuntuu jo muutenkin tarpeeksi pahalta...