Synnytysmasennustako? vai normaalia?

["äksy"]

Synnytyksestä nyt reippaat 3viikkoa Vauva on ihana, kovasti odotettu, aiempiin lapsiini nähden "helppo vauva".Imetys ei toiveista huolimatta sujunut ja se oli kova isku. Vauvalla oli syntyessään terveydellisiä ongelmia mutta monien tarkastusten ja kontrollien jälkeen kaiken pitäisi vihdoin ja viimein olla kunnossa. Alku ei ollut helpoin mahdollinen, myös syyllisyys typeristä ajatuksista kalvoi mieltä. Mietin mm lapsen outoa ulkonäköä sekä ihmettelin miksen kokenut hurjaa rakkauden puuskaa niinkuin kahdesta aijemmasta lapsestani olin kokenut.
Vauva valvottaa öisin, uudelleen nukahtaminen itselläni takkuaa ja arjen pyörittäminen 3 lapsen kanssa lisää riittämättömyyden tunnetta väsyineen.
Viime päivinä olen ollut kovasti väsynyt (mutta myöskin tuntenut oloni normaaliksi ja onnelliseksi), suutun miehelleni herkästi ja äksyilen sekä syyllistän miestäni väsystäni sekä asuntomme sotkuista yms. Tuntuu pahalta, masentuminen pelottaa jossain määrin. Mietin jotta voiko tämä kiukuttelu johtua yöheräilyjen aiheuttamasta väsystä sekä elämän muutoksesta vai onko tämä nyt masennusta sitten? Mikä on normaalia ja mikä ei?

 

[3 lasta]

"normaalilta kuulostaa", arjen pyörittäminen vie voimia!

 

[neljän äiti]

Googleta masennustesti ja lueskele niitä. Ne antaa suuntaa onko kyseessä oikeasti masennus vai vain väsymys.

 

["Minni"]

Mielestäni tuo kuulostaa vielä aika normaalilta. Synnytyksestä on vasta vähän aikaa ja vielä lisäksi kaksi muutakin lasta, ei siis mikään ihme että väsyttää ja väsyneenä maailma näyttää mustemmalta ja hermotkin menee. Myös jokainen lapsi ja synnytys on erilainen, joten niitä ei pitäisi liikaa vertailla. Hyvää on että tiedostat ajatuksesi ja tunteesi. Kannattaa kirjoitella tuntemuksiaan ylös vaikka päiväkirjaan tai sitten jutella jollekin tunteistasi. Jos saat kuitenkin levättyä jonkin verran ja purettua ajatuksiasi, masennusta ei välttämättä tule. Itselläni oli synnytyksenjälkeinen masennus. Mutta enpä sitä älynnyt kunnes jo maattiin avo-osastolla. Omasta hyvinvoinnista on pidettävä tiukasti kiinni, muuten ei jaksa. Jaksamisia!