Synnytysmasennus/synnytyksen jälkeinen masennus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Hei!

Miten olette selvinneet synnytykseen liittyvästä masennuksesta? Onko siitä mahdollista selvitä ilman ulkopuolisen apua? Eli onko kyseessä ohimenevä juttu?

Sain esikoiseni yli 1,5v sitten ja noin 7-8kk synnytyksen jälkeen tunnistin itsessäni tiettyä alakuloa tms. Menin töihin ja tulin uudelleen raskaaksi ja vähitellen olen joutunut myöntämään, että olen masentunut. Neuvolassa olen puhunut asiasta, mutta se kuitattiin sillä, että ehkäpä odottaminen ei vain sovi minulle, enkä ole luonteeltani iloinen odottaja. Seuraavaksi siis odottelen, että masennus helpottaisi synnytyksen jälkeen...
 
Selvisin ilman lääkitystä, mutta täytyy myöntää, että psykologin kanssa juttelun auttoi varmasti ainakin minua. Poika nyt reilun vuoden ja itsellä olo hyvä, tietty miettii, että uusiutuuko mahdollisessa seuraavassa raskaudessa...Luulen, että tuo selviytyminen on paljolti kiinni masennuksen voimakkuudesta ja laadusta muutenkin, asiantuntija en tietty ole, mutta voisin kuvitella että tietynlainen masennus voisi mennä ajan kanssa. Mutta itselläni oli ainakin niin voimakas ahdistus, että tuo psykolgi auttoi. Lisäksi väsymys vaikutti omaan olotilaani aika ratkaisevasti.
 
Itselläni oli myös raskaudenaikana masennus, se meni ohi pari kuukautta ennen synnytystä, mutta hiipi takaisin parin kuukauden päästä synnytyksestä. Vaikeaa oli itselle myöntää, että oli masentunut ja ettei se mene välttämättä itsestään ohi. Ajatus psykiatrista ja mahdollisista masennuslääkkeistä on tavallaan pelottavaa, itselleni on hyvin vaikeaa lähteä puhumaan oudolle ihmiselle, siitä mitä päässäni liikkuu. Mies oli tieten ihmeissään et mikä nyt on vaivana, kun kärtysin, itkin ja olin alakuloinen lähes päivittäin, mutta aloin hänelle pikku hiljaa avautumaan ja "tunnustin" masennukseni. Aloin kertoa asioistani mitkä ahdistaa. Huomasin, että tämähän helpottaa ja sen jälkeen olen puhunut ja puhunut aina, kun tuntuu siltä.(onneksi ainakin toisella korvalla kuuntelee) Ulkona liikkuminen piristää myös(kunhan pääsee vaan ovesta ulos) Mieltä parantaa myös, kun muuttaa arkirutiineja, tekee asioita erillälailla. Nyt on muutama viikko ollut mieli hyvä ja toivossa on,että masennus menisi ohi, eikä tarvitsisi ammattiauttajaa.
 
Minäkin on tuntenut masennusta ja alakuloa toisen lapsen syntymän jälkeen.Nyt tyttö on vajaat 5 kk, vanhempi poika 2 vuotias.

Tuntuu välillä ettei mitään jaksaisi ja että olen huono äiti enkä osaa oikein kasvattaa lapsiani.Hermot myös selvästi ajoittain kireällä..Olen yrittänyt puhua miehelle mutta hän ei oikein ymmärrä miten kaikki voi muka masentaa??

Itku tulee mitä pienimmästäkin asiasta joka vaan harmittaa.Asumme uudella paikkakunnalla eikä ystäviäkään oikein ole, joita todella kaipaisin.Olisi niin mukava jutella jonkun toisen kanssa.
 
Hei kaikki!

Itselläni alkoi masennus nyt helmikuussa 2006, olen raskausviikoilla 31.olen itkenyt jokapäivä kahdenkuukauden ajan, mikään ei kiinnosta mitään ei jaksa.Mieheni on ollut erittäin hyvänä tukena, kiitos suuri hänelle siitä.Olen myös saanut paniikkikohtauksia aina pitkän itkemisen jälkeen.Rinnasta puristaa, siis sattuu ja nieleminen on vaikeaa.varasin itse ajan psykologille oman terveyskeskuksen kautta (lähete) ja pääsin 3päivän sisällä puhumaan sinnekin.Minulle määrättiin masennuslääkkeet joita nyt olen syönyt viikon vasta.Tulokset ivät siis vielä näy.

Kummallisia ajatuksia pyörii päässä, pelko siiträ että vahingoitan lastani kun hän syntyy yms, iltasanomien otsikot peloittavat, eikä ajatuksia saa pois päästä, mikä on todella raskasta ja pelottavaa.En ole uskovainen, mutta olen rukoillut, että pelasta jumala minut tästä..

tänäpäivänä äideille tuputetaan kaikenlaista tietoa, että millainen kuuluu olla, ja mitä lapsen kanssa sitten tehdään, ja puhutaan synnytyksistä ja imetyksistä täydellisyyttä vaatien, ei siis ihme että raskaana oleva/synnyttänyt masentuu koska paineet ovat niin kovat.

Itse jaksoin hakea apua, ja odottelen että paranen.Mitään muuta en toivo kuin että olen kunnossa ennen vauvan syntymää, ja voin nauttia uudesta kodistamme, vauvasta kesästä, aivan kaikesta.

masennus ei mene ohi tosta vaan, joten jos huomaatte olevanne masentunut, ettekä saa iloa mistään, hakekaa apua koska se masennus iskee myöhemmin.

Tsemppiä kaikille, ja mukavaa kevättä ja kesää.
Kyllä elämä tästä helpottuu, niin on ainakin uskottava.

=) :hug: :heart: B)
 

Yhteistyössä