Synnytyskipuun valmistautuminen

[Emilyn]

Höpöhöpöä etteikö siihen kipuun voisi valmistautua ja asennoitua. Ei tosin näemmä onnistu kaikilta, mutta ensimmäisellä kertaakaan synnyttämään meno ei kamalasti pelottanut jo pelkästään ajattelemalla, että miljoonat naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät jatkuvasti, joo kyllähän se sattuu mutta aika ylimainostettua kokonaisuutta katsastellen, ei se lopulta kuitenkaan kauaa kestä.

No se kipu voi olla jokaisella erilaista, toinen kokee kivun pahempana ja toinen taas lievempänä. Myös se miten synnytys etenee vaikuttaa siihen kipuun. Itse koko raskauden ajan ajattelin, että kestettävä se on, on ne muutkin kestäneet, mutta kun ne vedet kotona meni ja ne supistukset lähti heti tulemaan 5 minuutin välein ja laitokselle päästyämme, olo oli jo todella tukala. Mulla ihan oikeasti reidet kramppasi ja oksennus meinasi lentää joka supistuksella ja niitä supistuksia tuli ihan solkenaan, ei oikeastaan mitään väliä kun toinen loppui niin toinen alkoi.
Epiduraali sitten helpotti tilannetta ja se pahin kipu katosi ja jalkojen kramppaus hävisi
Nyt odotan toista ja hieman pelottaa, että miten tällä kertaa menee, mutta silti yritän tälläkin kertaa ajatella, että selvisin siitä ekalla kerralla niin enköhän tälläkin. Tosin eka kerta päättyi lopulta sektioon, se minua tässä eniten pelottaa että käykö nyt samoin, mieluummin ottaisin suunnitellut sektion kuin hätäsektion tällä kertaa.

Itse olen molempien synnytysten aikana oksentanutkin mutta erheellisesti usein luullaan, että se kipu koko ajan vain pahenisi ja pahenisi, sillä elimistö itsekin tosiaan tuottaa kivunlievitystä. Ja kyllähän se toki paheneekin tietyllä tavoin, mutta toisaalta myös helpottaa. Sitä voi olla tietysti vaikea kuvitella, jos on ottanut sen epiduraalin siinä kohtaa kun on alkanut tuntua tosi pahalta eikä ole uskaltanut antaa kehon hoitaa hommaa.

 

[d]

Höpöhöpöä etteikö siihen kipuun voisi valmistautua ja asennoitua. Ei tosin näemmä onnistu kaikilta, mutta ensimmäisellä kertaakaan synnyttämään meno ei kamalasti pelottanut jo pelkästään ajattelemalla, että miljoonat naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät jatkuvasti, joo kyllähän se sattuu mutta aika ylimainostettua kokonaisuutta katsastellen, ei se lopulta kuitenkaan kauaa kestä.

No se kipu voi olla jokaisella erilaista, toinen kokee kivun pahempana ja toinen taas lievempänä. Myös se miten synnytys etenee vaikuttaa siihen kipuun. Itse koko raskauden ajan ajattelin, että kestettävä se on, on ne muutkin kestäneet, mutta kun ne vedet kotona meni ja ne supistukset lähti heti tulemaan 5 minuutin välein ja laitokselle päästyämme, olo oli jo todella tukala. Mulla ihan oikeasti reidet kramppasi ja oksennus meinasi lentää joka supistuksella ja niitä supistuksia tuli ihan solkenaan, ei oikeastaan mitään väliä kun toinen loppui niin toinen alkoi.
Epiduraali sitten helpotti tilannetta ja se pahin kipu katosi ja jalkojen kramppaus hävisi
Nyt odotan toista ja hieman pelottaa, että miten tällä kertaa menee, mutta silti yritän tälläkin kertaa ajatella, että selvisin siitä ekalla kerralla niin enköhän tälläkin. Tosin eka kerta päättyi lopulta sektioon, se minua tässä eniten pelottaa että käykö nyt samoin, mieluummin ottaisin suunnitellut sektion kuin hätäsektion tällä kertaa.

Itse olen molempien synnytysten aikana oksentanutkin mutta erheellisesti usein luullaan, että se kipu koko ajan vain pahenisi ja pahenisi, sillä elimistö itsekin tosiaan tuottaa kivunlievitystä. Ja kyllähän se toki paheneekin tietyllä tavoin, mutta toisaalta myös helpottaa. Sitä voi olla tietysti vaikea kuvitella, jos on ottanut sen epiduraalin siinä kohtaa kun on alkanut tuntua tosi pahalta eikä ole uskaltanut antaa kehon hoitaa hommaa.

Tuohon voin yhtyä.
Sen pahimman kipuhetken jälkeen tuli tosi uneliaaksi ja pää oli aikalailla pönttö
Sen verran oli ymmärrystä tilanteesta vielä, että tiesin, että JES vihdoinkin kroppa riensi apuuni omine kipulääkkeineen
Saliin kun tuli kiirus, niin torkahtelin sen pelkän hissimatkan aikana 3 kertaa miehen varaan ja kun salissa oltiin, en tehnyt muuta kuin torkuin sen kaikki 30min, mitä synnytystä enään kesti, kunnes ponnistusvaihe alkoi ja kesti 5min.
Ja koska ei ollut kipulääkkeitä ja muita ongelmia, niin tepastelin simpsakkana tyttönä pitkinpoikin heti kun päästiin 2h päästä vuodeosastolle

 

[Riksu]

Ei sitä kipua pysty kuvittelemaankaan. Ainakaan mä. Mutta mun synnytys nyt olikin tavallista vaikeampi ja pidempi, yritettiin imukuppiakin, mutta eipä silti mahtunut...

Mua olisi ehkä helpottanut, jos olisin tiennyt, että se hiton avautumisvaihe on niin kivulias. Jotenkin olin kuvitellut, että se on kivuista huolimatta pääasiassa käytävällä köpöttelyä, odottelua ja miehen kanssa jutustelua. Ja paskat. Itkin ja oksensin, kramppsin ja huusin apua, pyörryinkin kerran. No, jos epiduraali olisi mennyt oikeaan paikkaan ekalla kerralla, eikä vasta kolmen-neljän tunnin päästä, olisi saattanut olla helpompaa... Voi olla, että mun helvetillisiin kipuihin vaikutti sekin, että synnytykseni käynnistettiin. Moni on ainakin sanonut, että keinotekoiset supistukset ovat jotenkin pahempia kuin luonnolliset. Mulla supistuksia oli lähes tauotta ja silti lisäsivät tippaa koko ajan, että hommaan saataisiin vauhtia.

Jotkut ovat täällä varmaan sitä mieltä, etten ole edes synnyttänyt, kun päädyin hätäsektioon, mutta ainakin synnytyskivuista olen taatusti kärsinyt enemmän kuin moni muu

Mutta periaatteessa neuvona siis, että avoimin mielin. Mitä vaan voi tapahtua ja mikään ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Älä ainakaan lupaa itsellesi, että ilman kivunlievitystä hoidat homman. Ja luota ammattiaisiin, ei siinä paikassa muutakaan voi.

 

[guess]

http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?cPath=37_48&products_id=1326 kannattaa lukea ennen synnytystä, jos englantia osaat.

Niin ja kyllä mäkin olin sielä synnytyssalissa pää roskiksessa kun oksetti ja mies hiero mun selkää, sit juoksin suihkuun ja pöntölle ja vaikka mihin (olin viel alasti koko synnytyksen kun menin suihkun ja salin välillä kun joku päätön kana) ..

 

[guess]

Joo ja toi käynnistys on varmasti ihan helvettiä kun oma kroppa ei pysy niitten pumpattavien horkkujen perässä..

Mutta kannattaa muistaa että aina synnytys ei mene niin kuin on suunnitellut tai toivoisi, kannattaa siis tehdä synnytystoive lista johon sitten pistää toiveitaan ylös jos synnytys ei etenekkään niin kuin oloi itse ajatellut.

 

[vieras]

Höpöhöpöä etteikö siihen kipuun voisi valmistautua ja asennoitua. Ei tosin näemmä onnistu kaikilta, mutta ensimmäisellä kertaakaan synnyttämään meno ei kamalasti pelottanut jo pelkästään ajattelemalla, että miljoonat naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät jatkuvasti, joo kyllähän se sattuu mutta aika ylimainostettua kokonaisuutta katsastellen, ei se lopulta kuitenkaan kauaa kestä.

No se kipu voi olla jokaisella erilaista, toinen kokee kivun pahempana ja toinen taas lievempänä. Myös se miten synnytys etenee vaikuttaa siihen kipuun. Itse koko raskauden ajan ajattelin, että kestettävä se on, on ne muutkin kestäneet, mutta kun ne vedet kotona meni ja ne supistukset lähti heti tulemaan 5 minuutin välein ja laitokselle päästyämme, olo oli jo todella tukala. Mulla ihan oikeasti reidet kramppasi ja oksennus meinasi lentää joka supistuksella ja niitä supistuksia tuli ihan solkenaan, ei oikeastaan mitään väliä kun toinen loppui niin toinen alkoi.
Epiduraali sitten helpotti tilannetta ja se pahin kipu katosi ja jalkojen kramppaus hävisi
Nyt odotan toista ja hieman pelottaa, että miten tällä kertaa menee, mutta silti yritän tälläkin kertaa ajatella, että selvisin siitä ekalla kerralla niin enköhän tälläkin. Tosin eka kerta päättyi lopulta sektioon, se minua tässä eniten pelottaa että käykö nyt samoin, mieluummin ottaisin suunnitellut sektion kuin hätäsektion tällä kertaa.

Itse olen molempien synnytysten aikana oksentanutkin mutta erheellisesti usein luullaan, että se kipu koko ajan vain pahenisi ja pahenisi, sillä elimistö itsekin tosiaan tuottaa kivunlievitystä. Ja kyllähän se toki paheneekin tietyllä tavoin, mutta toisaalta myös helpottaa. Sitä voi olla tietysti vaikea kuvitella, jos on ottanut sen epiduraalin siinä kohtaa kun on alkanut tuntua tosi pahalta eikä ole uskaltanut antaa kehon hoitaa hommaa.

Mulla oli jo tarpeeksi kauan tuntunut todella pahalta, eikä se mihinkään se kipu siitä muuttunut, paheni vaan koko ajan. Minä ihan oikeasti jouduin puremaan hammasta yhteen että kestin sitä kipua ja mulla lukee sairaalapapereissakin että kivulias synnytys. Minä en pystynyt yhtään kontrolloimaan sitä, vaikka yritinkin.
Se pitää muistaa että kaikilla tuo synnytys on erilainen, toisillä kipu on siedettävämpää ja toisilla taas ei. Synnytyskipua kuten ei synnytyksiäkään voi verrata toisiinsa, jokainen on erilainen.

 

[vieras]

luepa synnytyksestä heti alkuun vaikka täältä: www.bebesinfo.fi
Minua auttoi eniten se, että olin lukenut ja tiesin jotenkin mitä odottaa omalta kropalta ja etten ollut toisten armoilla. On monia tapoja lievittää kipua luonnollisesti, ilman lääkkeitä, liikkuminen, vesi ja rentoutuminen ovat parhaimpia.

Kriittisesti sitten jos tuonne eksyt. Mä lueskelin juttuja tuolta ennen synnytystä ja synnytyksen aikana mietin, että voi hemmetti mitä soopaa tulikaan luettua. Olihan siellä toki asiaakin paljon, mutta paljon asenteellista tekstiäkin myös.

mikä siellä sitten oli soopaa?? Minä synnytin ulkomailla, ja siellä meillä oli kunnollinen 6vkoa (kerran viikossa 2h) synnytysvalmennus jossa kätilöt opettivat nimenomaan noita samoja juttuja mitä tuolta voi lukea.

Varmaankin synnytyksen käytännön kuvailut ovat ihan jees, niitä en tosin ole lukenut. Mua vaan pisti hymyilyttämään esim. synnytystoivelistan jotkut kohdat, kuten "Toivoisin, että kätilö kannustaisi minua" (Sen sijaan että haukkuisi ja ilkeilisi?), "Toivon ettei minulle tehdä sektiota ennen kuin se on aivan välttämätöntä" (Ei siksi, että lääkärillä sattuisi olemaan luppoaikaa ja tekemisesn puutetta?) ja luettelo ponnistusasennoista, joita haluaisi kokeilla. Tuollaista listaa ei ainakaan kannattaisi täyttää kovin vakavissaan, ettei sitten pety kun/jos kaikki meneekin toisin kuin on suunnitellut. Epiduraalistakin tuolla tehdään kamala peikko, mikä sai mut turhaan karttelemaan sen ottamista.

 

[ap]

Ei sitä kipua pysty kuvittelemaankaan. Ainakaan mä. Mutta mun synnytys nyt olikin tavallista vaikeampi ja pidempi, yritettiin imukuppiakin, mutta eipä silti mahtunut...

Mua olisi ehkä helpottanut, jos olisin tiennyt, että se hiton avautumisvaihe on niin kivulias. Jotenkin olin kuvitellut, että se on kivuista huolimatta pääasiassa käytävällä köpöttelyä, odottelua ja miehen kanssa jutustelua. Ja paskat. Itkin ja oksensin, kramppsin ja huusin apua, pyörryinkin kerran. No, jos epiduraali olisi mennyt oikeaan paikkaan ekalla kerralla, eikä vasta kolmen-neljän tunnin päästä, olisi saattanut olla helpompaa... Voi olla, että mun helvetillisiin kipuihin vaikutti sekin, että synnytykseni käynnistettiin. Moni on ainakin sanonut, että keinotekoiset supistukset ovat jotenkin pahempia kuin luonnolliset. Mulla supistuksia oli lähes tauotta ja silti lisäsivät tippaa koko ajan, että hommaan saataisiin vauhtia.

Jotkut ovat täällä varmaan sitä mieltä, etten ole edes synnyttänyt, kun päädyin hätäsektioon, mutta ainakin synnytyskivuista olen taatusti kärsinyt enemmän kuin moni muu

Mutta periaatteessa neuvona siis, että avoimin mielin. Mitä vaan voi tapahtua ja mikään ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Älä ainakaan lupaa itsellesi, että ilman kivunlievitystä hoidat homman. Ja luota ammattiaisiin, ei siinä paikassa muutakaan voi.

Mulla oli ihan samalla tavalla, paitsi että synnytys käynnistyi ihan itse, mutta se olikin menoa sitten samantein ja hätäsektioon sitä sitten päädyttiin lopulta kuitenkin. Mulla tosin epiduraali toimi heti kun sen sain, siihen asti supistukset oli jotain aivan kamalaa. Mulla se epiduraali vei sen pahimman kivun pois, mutta silti minä tunsin ne supistukset koko ajan, mutta pystyin kuitenkin rentoutumaan hieman.

 

[Vieras]

Mä en juuri miettinyt sitä kipua itsessään. Tiesin ettei sitä voi tietää, miltä itsestä tuntuu.

Ajatus oli, että otan lääkkeitä sitten kun tuntuu että niitä tarvitsen. Piste. Ei sen kummempaa. Mulla käynnistetty ja pitkä synnytys, vesi ja kaurapussit auttoi ensimmäiset 8h (ja 1,5cm auki), sitten tarvittiin jo järeämpää lääkitystä. Sen lääkityksen kelailu etukäteen on kuitenkin aika turhaa kun ei sitä oloaan voi ennustaa.

Joku sanoi mulle viisaan lauseen; kun supistus tulee rentouta leuka ja kämmenet, silloin et voi jännittää hirveästi muullakaan kropalla. En tiedä oliko totta vai ei mutta tuota mä muistelin h-hetkillä. Kun ne supistukset on tarpeeksi kovia, menee ihan omaan maailmaansa. Mulla ei ollut mies mukana kuin vasta ponnistuksessa, enkä olisi kyllä sitä kaivannutkaan. Mä keskityin siihen kipuun ja supistukseen "aaltona" niin voimakkaasti yksin ja lepäsin välit, että mulle oli aivan sama onko se mies siinä vai ei.

Musta sitä kipua ei kannata pelätä, vaan kunnoittaa koska sillä on selkeä päämäärä. Mietin joka supistuksella, että tämä tuo mun vauvan sentin kymmenesosan lähemmäksi. Se auttoi.

 

[Snoopy]

KUUNTELE kätilöitä ja kroppaasi, KESKITY ainoastaan synnyttämiseen ja vauvaan. Ekassa synnytyksessä olin jo alunperin päättänyt ottaa kivunlievitykseski epiduraalin ja sen sainkin, jälkeenpäin ajateltuna olisin varmasti pärjännyt ilmankin. En kuitenkaan sitä kadu. Osin oli varmasti epiduraalin vaikutusta, että repesin (2.asteen repeämiä) ja että synnytys pitkittyi. Toisella kertaa menin täysin avoimin mielin ja niin kävi että syöksyvauhdilla ja luomun tuli. Ei yhtään repeämää ja toivuin samantein. Olo oli kun ei olisi synnyttänytkään!

En valista ketään luomusynnytysten puolesta, mutta itselle se oli parempi vaihtoehto. Puudutuksilla voi olla taipumusta venyttää synnytystä, mutta äidin jaksamisen takia niitä on tietysti käytettävä. Ilman kipulääkettä synnytys oli alkukantaisen raivokas ja mahtava kokemus, oli hienoa saada kokea se itse.

Tsemppiä tulevaan, lopputulos se on se suurin kiitos!

 

[EJK]

No totta hemmetissä synnytykseen voi ja kannattaakin etukäteen valmistautua. Mielikuvaharjoitelua, rentoutuksen opettelua ja jos tukihlö lähtee mukaan, niin käytte läpi erilaisia vaihtoehtoja mikä mahdollisesti voisi auttaa rentoutumiseen. Kipuahan se etukäteisvalmistautuminen ei vie pois, mutta se auttaa sinua synnyttäjänä ehkä paremmin ottamaan vastaan tulevan synnytyksen ja kestämään sen kivun.

 

[vieras]

luepa synnytyksestä heti alkuun vaikka täältä: www.bebesinfo.fi
Minua auttoi eniten se, että olin lukenut ja tiesin jotenkin mitä odottaa omalta kropalta ja etten ollut toisten armoilla. On monia tapoja lievittää kipua luonnollisesti, ilman lääkkeitä, liikkuminen, vesi ja rentoutuminen ovat parhaimpia.

Kriittisesti sitten jos tuonne eksyt. Mä lueskelin juttuja tuolta ennen synnytystä ja synnytyksen aikana mietin, että voi hemmetti mitä soopaa tulikaan luettua. Olihan siellä toki asiaakin paljon, mutta paljon asenteellista tekstiäkin myös.

mikä siellä sitten oli soopaa?? Minä synnytin ulkomailla, ja siellä meillä oli kunnollinen 6vkoa (kerran viikossa 2h) synnytysvalmennus jossa kätilöt opettivat nimenomaan noita samoja juttuja mitä tuolta voi lukea.

Löysin jo ihan asiavirheitäkin epiduraalia koskien, mm. sen, että jaloista lähtisi tunto. Tätäkään väitettä ei perustella: Puudutukset aiheuttavat imetysongelmia mm. oikean imemisotteen kanssa.
Eli tietoa kannattaa haalia, mutta kritiikittömästi ei kaikkea kannata niellä.

 

[kupla-77]

Ei sulle kukaan kunniamerkkejä anna siitä, että varta vaste väkisin olet ilman kipulääkkeitä. Mene tilanteen mukaan ja juttele tuntemuksistasi kätilön kanssa. Musta on typerää väkipakolla olla ilman kivunlievitystä ja olla ihan puhkirikkihajalla sitten kun vauva in syntynyt. Sattuu se kerpeleesti joka tapauksessa, mutta itse ainakin mieluusti olin sitte suht ok kun vauva(t) olivat rinnalla ja pääsi tutustumaan tulokkaaseen.

 

[Maira]

No jaa...Vaikka sitä kuinka yritti miettiä ja valmistautua niin enpä oo toiseen samanlaiseen kipuun törmänny, eli aika mahoton siihen on minusta mitenkää varautua ellei ole aikaisemmin synnyttäny..

 

[vicy]

Höpöhöpöä etteikö siihen kipuun voisi valmistautua ja asennoitua. Ei tosin näemmä onnistu kaikilta, mutta ensimmäisellä kertaakaan synnyttämään meno ei kamalasti pelottanut jo pelkästään ajattelemalla, että miljoonat naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät jatkuvasti, joo kyllähän se sattuu mutta aika ylimainostettua kokonaisuutta katsastellen, ei se lopulta kuitenkaan kauaa kestä.

No se kipu voi olla jokaisella erilaista, toinen kokee kivun pahempana ja toinen taas lievempänä. Myös se miten synnytys etenee vaikuttaa siihen kipuun. Itse koko raskauden ajan ajattelin, että kestettävä se on, on ne muutkin kestäneet, mutta kun ne vedet kotona meni ja ne supistukset lähti heti tulemaan 5 minuutin välein ja laitokselle päästyämme, olo oli jo todella tukala. Mulla ihan oikeasti reidet kramppasi ja oksennus meinasi lentää joka supistuksella ja niitä supistuksia tuli ihan solkenaan, ei oikeastaan mitään väliä kun toinen loppui niin toinen alkoi.
Epiduraali sitten helpotti tilannetta ja se pahin kipu katosi ja jalkojen kramppaus hävisi
Nyt odotan toista ja hieman pelottaa, että miten tällä kertaa menee, mutta silti yritän tälläkin kertaa ajatella, että selvisin siitä ekalla kerralla niin enköhän tälläkin. Tosin eka kerta päättyi lopulta sektioon, se minua tässä eniten pelottaa että käykö nyt samoin, mieluummin ottaisin suunnitellut sektion kuin hätäsektion tällä kertaa.

Itse olen molempien synnytysten aikana oksentanutkin mutta erheellisesti usein luullaan, että se kipu koko ajan vain pahenisi ja pahenisi, sillä elimistö itsekin tosiaan tuottaa kivunlievitystä. Ja kyllähän se toki paheneekin tietyllä tavoin, mutta toisaalta myös helpottaa. Sitä voi olla tietysti vaikea kuvitella, jos on ottanut sen epiduraalin siinä kohtaa kun on alkanut tuntua tosi pahalta eikä ole uskaltanut antaa kehon hoitaa hommaa.

se on ihanaa että sulla on ollut luonnostaan kivuton ja helppo synnytys.. Mutta ei silti tarvisi tulla tänne sen perusteella jeesustelamaan.. Niinkun varmaan tiedät synnytyksiä on hyvin erilaisia; on nopeita ja helppoja ja kivuliaita ja vaikeita.. Jos sulla ei sulle ei tullut kunnon kipuja niin ei se tarkoita etteikö muille tulis...

 

[Emilyn]

Höpöhöpöä etteikö siihen kipuun voisi valmistautua ja asennoitua. Ei tosin näemmä onnistu kaikilta, mutta ensimmäisellä kertaakaan synnyttämään meno ei kamalasti pelottanut jo pelkästään ajattelemalla, että miljoonat naiset ovat synnyttäneet ja synnyttävät jatkuvasti, joo kyllähän se sattuu mutta aika ylimainostettua kokonaisuutta katsastellen, ei se lopulta kuitenkaan kauaa kestä.

No se kipu voi olla jokaisella erilaista, toinen kokee kivun pahempana ja toinen taas lievempänä. Myös se miten synnytys etenee vaikuttaa siihen kipuun. Itse koko raskauden ajan ajattelin, että kestettävä se on, on ne muutkin kestäneet, mutta kun ne vedet kotona meni ja ne supistukset lähti heti tulemaan 5 minuutin välein ja laitokselle päästyämme, olo oli jo todella tukala. Mulla ihan oikeasti reidet kramppasi ja oksennus meinasi lentää joka supistuksella ja niitä supistuksia tuli ihan solkenaan, ei oikeastaan mitään väliä kun toinen loppui niin toinen alkoi.
Epiduraali sitten helpotti tilannetta ja se pahin kipu katosi ja jalkojen kramppaus hävisi
Nyt odotan toista ja hieman pelottaa, että miten tällä kertaa menee, mutta silti yritän tälläkin kertaa ajatella, että selvisin siitä ekalla kerralla niin enköhän tälläkin. Tosin eka kerta päättyi lopulta sektioon, se minua tässä eniten pelottaa että käykö nyt samoin, mieluummin ottaisin suunnitellut sektion kuin hätäsektion tällä kertaa.

Itse olen molempien synnytysten aikana oksentanutkin mutta erheellisesti usein luullaan, että se kipu koko ajan vain pahenisi ja pahenisi, sillä elimistö itsekin tosiaan tuottaa kivunlievitystä. Ja kyllähän se toki paheneekin tietyllä tavoin, mutta toisaalta myös helpottaa. Sitä voi olla tietysti vaikea kuvitella, jos on ottanut sen epiduraalin siinä kohtaa kun on alkanut tuntua tosi pahalta eikä ole uskaltanut antaa kehon hoitaa hommaa.

se on ihanaa että sulla on ollut luonnostaan kivuton ja helppo synnytys.. Mutta ei silti tarvisi tulla tänne sen perusteella jeesustelamaan.. Niinkun varmaan tiedät synnytyksiä on hyvin erilaisia; on nopeita ja helppoja ja kivuliaita ja vaikeita.. Jos sulla ei sulle ei tullut kunnon kipuja niin ei se tarkoita etteikö muille tulis...

Missä kohtaa kirjoitin että oli kivuton synnytys? Opettele lukemaan, vaikka palstalla onkin lukutaito harvinainen taito.

Joku kirjoitti, että papereihin oli kirjattu "kivulias synnytys". Taitaa aika harvalla olla kivutonta se touhu.

 

[Satku-]

KUUNTELE kätilöitä ja kroppaasi, KESKITY ainoastaan synnyttämiseen ja vauvaan. Ekassa synnytyksessä olin jo alunperin päättänyt ottaa kivunlievitykseski epiduraalin ja sen sainkin, jälkeenpäin ajateltuna olisin varmasti pärjännyt ilmankin. En kuitenkaan sitä kadu. Osin oli varmasti epiduraalin vaikutusta, että repesin (2.asteen repeämiä) ja että synnytys pitkittyi. Toisella kertaa menin täysin avoimin mielin ja niin kävi että syöksyvauhdilla ja luomun tuli. Ei yhtään repeämää ja toivuin samantein. Olo oli kun ei olisi synnyttänytkään!

En valista ketään luomusynnytysten puolesta, mutta itselle se oli parempi vaihtoehto. Puudutuksilla voi olla taipumusta venyttää synnytystä, mutta äidin jaksamisen takia niitä on tietysti käytettävä. Ilman kipulääkettä synnytys oli alkukantaisen raivokas ja mahtava kokemus, oli hienoa saada kokea se itse.

Tsemppiä tulevaan, lopputulos se on se suurin kiitos!

Minun meni näin myös, eli ensimmäisen kanssa sain epiduraalin ja repesin, mutta toinen tuli luomuna ja silloin kaikki meni loistavasti. Sanoisin näin että kun se kipu on aivan kauhea, ja olet jo avautunut se 10 cm, eli synnytys etenee hyvin, olet jo voiton puolella, eli keskityt
vaan ottamaan vastaan ne supistukset ja lapsen syntymän. Ajattelet sitä vain, ja kaikki
menee loistavasti, tsemppiä tulevaan

 

[vicy]

Missä kohtaa kirjoitin että oli kivuton synnytys? Opettele lukemaan, vaikka palstalla onkin lukutaito harvinainen taito.

En väittänyt että olisit sanonut että "mulla oli kivuton synnytys" vaan kun kirjoitat tuollaista roskaa elimistön omista kivunlievittäjistä (en väitä etteikö niitä olisi tai että ne ei joillakin riittäisi, mutta ei läheskään kaikille ja se ei ole uskalluksesta kiinni niinkuin sä kirjoitit ) niin sulla on silloin ollut kivuton/helppo synnytys!

 

[kaisa]

Mä annan sinulle VAIN YHDEN neuvon... elä lähe lukemaan netistä kaikkia synnytyskertomuksia!!! Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen äiti kokee kivun erilailla.
On hyvä tietää mitä synnytyksessä tapahtuu ja mitä kipuahelpottavia tekiöitä on olemassa, mut muuta sun ei tarvi tietää

 

[Emilyn]

Missä kohtaa kirjoitin että oli kivuton synnytys? Opettele lukemaan, vaikka palstalla onkin lukutaito harvinainen taito.

En väittänyt että olisit sanonut että "mulla oli kivuton synnytys" vaan kun kirjoitat tuollaista roskaa elimistön omista kivunlievittäjistä (en väitä etteikö niitä olisi tai että ne ei joillakin riittäisi, mutta ei läheskään kaikille ja se ei ole uskalluksesta kiinni niinkuin sä kirjoitit ) niin sulla on silloin ollut kivuton/helppo synnytys!

:headwall: Turhahan sitä on rautalangasta alkaa vääntämään, jos toinen ei edes halua yrittää tajuta.

 

[Non compos mentis]

Minusta synnytykseen ei vaan voi valmistautua.

 

[jokainen erilainen]

Ei sitä osaa kuvitella, se on niin erilaista kuin vaikka kova hammaskipu tai paha migreenikohtaus. Ilman lääkitystä olen neljästi synnyttänyt alakautta mutta muihin särkyihin lääkettä ottanut. Migreenissä puolikuolleena pimeässä komerossa kunnes oksennus helpottaa. Onneksi lasten myötä alkanut pärjäämään särkytapletilla, ajoissa otettuna.
Kuopus sektiolla ja siihen kipuun jouduin alussa särkylääkkeitä ottamaan, onneksi hyvin tarjosivat.

 

[jokainen omanlaisensa]

Toki voi valmistautua! Minä olen todella kipuherkkä ihminen ja minua pelotti jopa epiduraalin pistoksen kipu..Sitten aloinkin ottamaan selvää ja "opiskelemaan" synnytystä ja enään kipu ei pelottanut ollenkaan vaan innolla odotin niitä kaikkia synnytyksen vaiheita. Kipeää se teki, mutta oli hieno huomata kuinka vahva olenkaan kun kyseessä on oma lapseni ja mahdollisimman lempeä syntymä hänelle. Itse halusin myös palautua nopeasti vanhoihin mittoihin ammattini puolesta, mietin niitä ihmisiä jotka minulle sanoivat että en pysty siihen ja nauroivat, pitkittynyt synnytys voi myös tuoda vauvalle koliikin ja ajattelin omaa jaksamistani vauvan kanssa. Synnytys meni hienosti ja luomuna kokonaan, enkä ottanut oksitosiiniä istukan poistulemiseen, mistä johtuen koko maha lähti pienenemään heti synnytyksen jälkeen (kun kohtu sai luonnollisesti supistella ja pienentyä oman oksitosiinini ansiosta). Kaikki meni niin hyvin ja helppo lapsi syntyi, itse olin niin pirteä heti synnytyksen jälkeen ja olen siitä asti ollut, vanhoihin mittoihin palauduin täysin 1,5vko:ssa. Hyvää tietoa synnytyksestä ja kivun kanssa työskentelemisestä löytyy osoitteesta. www.bebesinfo.fi
Tsemppiä sinulle synnytykseen!

Peesaan, vaikka en noista silloin tiennyt mutta luonnostaan noin menin ja toimin. Kiloja ei tullut kenenkään kanssa ja nopeasti palautui. Ennen ristiäisiä jo kuin ei olisi koskaan raskaana ollutkaan. Viisi synnytystä takana josta viimeisin sektio v36.

 

[Joxu]

Ei niihin voi valmistautua mitenkään. Mulla oli ihan hirveet kivut. Yritin vaan rentoutua ja muistaa hengitellä rauhassa, sit yritin ajatella jotain muuta kun sitä kipua. Mää otin kivunlievitystä ja sit jossakin vaiheessa avautuminen pysähty niin lisättiin lääkkeillä niitten supistusten tehoa. Silti tuli infektio joka nosti kuumeen ja sit oliki hienoo ponnistaa kuumeisena ja väsyneenä.

 

[Paula]

Ei siihen voi valmistautua. Ei sitä kipua kykene kuvittelemaan, vaikka kuinka lukisi aiheesta ja kuuntelisi muiden kertomuksia.