synnytys,paniikki,neuvoja???

[mirka-80]

minä raukka täällä 38rv ja pelkään kuollakseni kun synnytykseni voi alkaa hetkenä minä hyvänsä.siivoan hulluna ja pelkään ettei kaikki ole valmista ennenkuin vauva syntyy.
minulla todella matala kipu kynnys ja jo nyt supistelut sattuu niin että hyvä luoja mitä sitten kun tosi kyseessä.
kamala jos paikat repeävät,arvio paino on 3kg meidän pienellä kun syntyy.
Juuri tämä keskustelu kakkaamisestakin kauhistuttaa,miten kehtaan ponnistaa jos kakin alle,jestas.olen vielä ikuinen ,todella neuroottinen täydellidyyden tavoittelija ja itseni kontrolloiminen kaikki kaikessa,miten selviän synnytyksestä???ja ne kivut,sekoanko kohta.
en myöskään haluaisi miestäni synnytykseen mukaan,mutta miten sellaista voi toiselta kieltää

 

[hoh hoijaa]

Olen kahden lapsen onnellinen äiti,kohta kolmen.
En ole kummassakaan synnytyksessä kakkinut kenenkään päälle, ja jos kakka on tullaksees niin tulkoon, turhaan stressaat itseäsi moisilla asioilla.
Anna asioiden mennä omalla painollaan.
:heart:

 

[taustalla]

Voi sinua raukkaa, mutta sinä et todellakaan ole ensimmäinen nainen mailmassa joka kohta synnyttää, ja et myöskään viimenen! Yksikään lapsi ei ole mahaan jäänyt, että pois tulee tavalla tai toisella!
Jos lapsia haluaa niin sehän on ihan oma valinta!
Ei siinä vaiheessa voi enää katua!

 

[taustalla]

Siellähän me kaikki allemme kakitaan, so what

Et sinä mikään yli-ihminen oo, samanlainen kuin muutkin, että aivan turhaa sitä miettiä. Minä pierin ja p*skoin niinku viimestä päivää ja arvaas mitä? Ei sitä siinä tilanteessa kerenny miettimään ja luonnollista se on, SITÄHÄN ME KAIKKI TEHDÄÄN MUUTENKIN! Miehen kanssa suhde on vaan parantunut synnytyksen jälkeen, kun voi NIIN avoimesti olla sen kokemuksen jäljiltä oma itsensä.

Mitä tulee alhaiseen kipukynnykseen,se on mullakin, mutta kivunlievitykset on todella tehokkaita nykyään ja mulle jäi UPEA muisto synnytyksestä, koko ajan oli päällimmäisenä riemu että nyt se tapahtuu, nyt saan kokea tämän, vaikka olin tosi kipeä ennen kuin epiduraali alkoi vaikuttaa.

Ja tuo painoarvio...mitä siitä?! 3-kiloinen ei todellakaan ole paha synnytettävä ja vielä ensimmäisenä, nimimerkillä kokemuksen syvällä rintaäänellä

Että nyt ois olla oikea aika laskeutua sieltä valtaistuimelta ja olla niin kuin me muutkin, ihminen.
Nauti synnytyksestäsi, se on hieno asia. Millä tavalla sitten synnytätkin.

 

[mirka-80]

jos kirjoituksestani sai käsityksen että jollain tavalla kukkoilen niin pahoittelen,,,itse asiassa olen käynyt vuosia terapiassakin kun minun on niin kovin vaikea olla kontrolloimatta itseäni ym.Mutta tuo" potku peffalle" kirjoituksesi oli hyvä ja sitä niiiin toivonkin että saisin synnytyksestä vaikka lisää itseluottamusta

 

[miia]

hyvin se menee.kaikki menee ja tapahtuu omallapainollaan ja luonnollisesti..ymmärrän hyvin sua,olin aikasta jännittynyt synnytyksestä itsekkin..mutta sen sanon että kannattaa ottaa miehesi mukaan synnytykseen.
minä ainakin sain tosi paljon voimia ja turvaa kun oli rakas koko ajan vieressäni..
hyvin se menee luota itseesi.....

 

[mama05]

Täällä myös kahden äiti, jolla kaksi täysin erilaista synnytystä. Eka poju oli 4210g ja ulosautto pihdeillä ilman kivunlievitystä, eikä muistaakseni sattunut yhtään. Toinen poika 3440 ja synnytys ilman kivunlievitystä ja sattu niin per****leesti, vaikka paljon pienempi. Mutta vaikka sattui niin ihanaa oli. Toisesta taisin kakkiakin alleni, mut ehkäpä nuo kätilöt ovat melkein kaiken jo nähneet niin mitäpä siitä. Mies mukana toisessa synnytyksessä (ei ehtiny ekaan ku synty niin äkkiä). Mene avoimin mielin synnyttämään, jälkeenpäin tiedät miten meni. Ei kannata suunnitella synnytystä ollenkaan. Hyvin se menee.