Synnytys lähestyy ja kaipaan niin

[Epäonnistunut]

omaa aikaa kaikessa rauhassa tekemättä mitään.
Ei meinaa energia riittää enää tähän arkeen.
En tiedä mihin minun voimat ovat huventuneet mutta tuntuu että pinna kiristyy herkästi, vähän joka paikkaa kolottaa ja oikeasti vaan väsyttää.

Tuntuu rankalta kun koko ajan joku vaatii jotain. Aamusta heti aamupalat, ulkoilut, vaatteitten vaihdot, lounas, päiväunet, siivousta, välipalat, ruoan laitot, ulkoilut, siivousta, iltapalat, iltapesut, nukutukset...

Joka päivä tätä samaa+ tietysti muutamana päivänä lasten sekä yksi omakin harrastus.

Tuntuu että olen aina yksin kun mies työnsä vuoksi paljon poissa ja oikeasti... En jaksa.
Tätä kirjoittaessa tuli jo itkukin silmään kun en halua olla tälläinen äiti joka väsyy tästä normaalista arjesta josta olen tähänkin asti oikeasti nauttinut.

 

[äippäT-P]

Älä vaadi itseltäsi liikaa tingi mistä voit kaiken ei tarvitse olla vimpanpäälle....tsemppiä

 

[..]

ei sun oo pakko joka päivä seurata aikataulua. miksette vaan ota löhöilypäivä ja menkää fiilisten mukaan. okei..et oo yksin omassa rauhassa mutta et tarvii kelloakaan kytätä.

 

[e]

vähemmän siivousta ja niistä harrastuksistakin voi joustaa. Sun muut lapset kuitenkin ilmeisesti vielä aika pieniä, kun nukkuvat päiväunetkin vielä...

 

[ap]

Pienempi nukkuu päiväunet, isompi ei.

Tuntuu vaan että olisi ihana olla vaikka vuorokausi niin että pystyisi oikeasti olemaan rauhassa. Ei tarvitsisi olla kenenkään käytettävissä.
En koskaan ole tuntenu näin :'( En ymmärrä mistä tää nyt johtuu.

 

[mantsa]

ootko harkinnu katumuspilleriä.

 

[ap]

mantsa : ehhehhehheheheeeee.


En tiedä onko tämä jotain väsymystä, vai hormonimyrskyjä vai mitä mutta en muista muissa raskauksissa tunteneeni tälläistä väsymystä.
Tuntuu että kun tuo pienempi ei nyt meinaa malttaa millään käydä päiväunille niin en jaksa tehdä mitään. En jaksa jatkaa enää askartelua ja leikkejä. Kun se vaan nyt nukahtais ennen kuin pitää lähteä äitiysneuvolaan. Muuten on niin hirveän äkäinen.
Pienetkin asiat aiheuttaa todella suurta stressiä. Ehtiikö kaiken valmiiksi ennen kuin vauva tulee? Entä jos vauva tuleekin ennen laskettua aikaa? Jääkö kaikki kesken?
ÄH!

 

[ap]

Kehtaiskohan tästä olotilasta kertoa neuvolassa?

 

[vieras]

ootko harkinnu katumuspilleriä.

tsiisus mikä urpo "Synnytys lähestyy"..... Tuossa tilassa ei katumuspillerit enää auta...

 

[mulla]

on sama olotila, tosin yksi lapsi vähemmän. Siis laskettu aika on jo ohitettu ja joka päivä uskon vähemmän, että tää tulokas suostuu ees syntymään... Pinna on tosi kireellä. Kaipaisin luovaa hetkeä itselleni, mutta ei ole helppoa tehdä ja toteuttaa. Lisäksi kaikki on niin ylivoimaisen työlästä ja tuskasta tehdä, kun iso maha on koko ajan edessä ja tuntuu, että happi loppuu... Siis halusin ja todella haluan tämän lapsen, mutta loppuraskaus on ollut nyt ihan pepusta. En tykkää kyllä itestänikään, kun pinna koko ajan kireellä...

Empatiaa ja sympatiaa sinne!

 

[ap]

on sama olotila, tosin yksi lapsi vähemmän. Siis laskettu aika on jo ohitettu ja joka päivä uskon vähemmän, että tää tulokas suostuu ees syntymään... Pinna on tosi kireellä. Kaipaisin luovaa hetkeä itselleni, mutta ei ole helppoa tehdä ja toteuttaa. Lisäksi kaikki on niin ylivoimaisen työlästä ja tuskasta tehdä, kun iso maha on koko ajan edessä ja tuntuu, että happi loppuu... Siis halusin ja todella haluan tämän lapsen, mutta loppuraskaus on ollut nyt ihan pepusta. En tykkää kyllä itestänikään, kun pinna koko ajan kireellä...

Empatiaa ja sympatiaa sinne!

Joo. Ei minuakaan varsinaisesti lapset väsytä, eikä tämä raskaus vaan on jotenkin sellainen valtavan suuri tarve saada olla hetki rauhassa.
Keskittyä vaikka ajattelemaan omia juttuja ilman että koko ajan joku keskeyttää tai vaatii jotain.
Sellainen suuren suuri henkinen väsymys. Ei nukuta mutta kaipaisi hiljaista hetkeä itselleen.
Ja sitten kun tuntee näin niin alkaa siitäkin tuntea huonoa omaatuntoa ja se alkaa kiristää hermoja ja kun hermoja kiristää niin tulee lisää huonoa omaatuntoa ja ... Siinäpä se sitte onkin.
Itkettää, ahdistaa, väsyttää ja inhottaa oma itsensä.

 

[Saimaanrannan äippä]

Kehtaiskohan tästä olotilasta kertoa neuvolassa?

Ota "varovasti" puheeksi oma jaksamisesi neuvolassa, josko saisit sieltä apua/vinkkiä.

Itse en tule oman neuvola-tätin kanssa toimeen joten sen takia kirjoitin tuon "varovasti".

Toivottavasti saat apua jaksamiseen. :hug:

 

[elokuisen äiti]

Mä muistan ton väsymyksen.. Mulla se alko ihan yhtäkkiä just viimeisillä viikoilla.. Tuntui välillä etten jaksa edes hengittää kun olin vaan niin väsynyt, puhumattakaan kaupassa käynnistä tai ruuanlaitosta.. Menee kyllä ohi!

 

[oon]

koittanu ite ajatella, että se synnytys on se käännekohta omalla kohdalla. En tiedä piristääkö sua, mutta ite saan vähän energiaa siitä ajatuksesta, että saa mennä osastolle sitten muutamaks päiväks. Mietin huolella ennakkoon mitä musiikkia, kirjan ja käsityön otan matkaan mukaan. Voihan olla, ettei sielläkään tule mitään, mutta piristävää arjen katkaisua...

Mulla oli kans itkuvaihe joku aika sitten. Vaikeinta oli, kun esikoinen oli hereillä ja itketti. Sehän meni ihan hämilleen... Mulla autto päiväuniajat, jolloin annoin kaiken tulla... Mutta silloin lohduttauduin, että ne on nää hormoonit... Siis selityksiähän keksii. Mutta jos susta tuntuu, että neuvolasta voisit saada apua, niin kyllä mun mielestä kannattaa ehdottomasti silloin puhua asioista ääneen! Oma mottoni on, että jos on oikeasti joku ongelma, niin siitähän ei sitten voi puhua... (eli ettei nyt joku tässä väännä taas tästä jotain, niin pointti ja ajatus tässä motossa on se, ettei elämässä ole "ongelmia"). Oma th on sellainen, että mä en pysty sille puhumaan. Mieluummin hakeudun vaikka perheneuvolan puolelle...

 

[ap]

Kehtaiskohan tästä olotilasta kertoa neuvolassa?

Ota "varovasti" puheeksi oma jaksamisesi neuvolassa, josko saisit sieltä apua/vinkkiä.

Itse en tule oman neuvola-tätin kanssa toimeen joten sen takia kirjoitin tuon "varovasti".

Toivottavasti saat apua jaksamiseen. :hug:

Tämä ei ole sellaista väsymystä että kaipaisin jonkun tekemään asiat puolestani.
Tätä on niin vaikea selittää.
Siis enemmänkin sitä että saisi olla hetken HILJAISUUDESSA. Juoda vaikka kupin kahvia ilman että joutuu nostamaan pyllynsä kolmen minuutin välein kun joku vaatii jotakin.
Ja jos lapset lähtisivät päiväksi esim. mummolaan niin silloin itse kuitenkin olisin kotona ja kotonahan on aina tekemistä eli tekisin sitä samaa kuitenkin. Siivoaisin paikat kun kerrankin on rauhassa mahdollisuus tehdä. Kävisin varmaan kaupassa yksin ja ehkä kokkaisin ruoat seuraavaksi päiväksi valmiiksi. Pesisin pyykkiä ja silittäisin.

Kai tää on vaan jotain kaipuuta päästä vaikka yöksi hotelliin missä ei tarvitsisi edes miettiä kodin sotkuja

Tähän kuitenkin liittyy myös fyysiset oireet. Selkää särkee jos istun, kävellessä supistelee ja painaa alakertaan, makuuasennossa ahdistaa henkeä eikä meinaa löytää hyvää asentoa, närästää.
Sen lisäksi supistuksia tulee myös levossa ( harjoitus sellaisia ), alavatsaa särkee, päätä särkee, varpaita ja sormia turvottaa, koko ajan olisi nälkä ja kuitenkin huono olo, huimaa...

Eli tuon kaiken yhdistelmä saa hermot kiristymään ja sitten tulee se huono omatunto jne...

 

[mulla/oon]

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Unohdin ihan, että n. kk sitten mentiin miehen kanssa ekan kerran vkl reissuun. Olin lapsestani erossa ensimmäistä kertaa ja heti 2 yötä putkeen, omat vanhemmat tulivat pitkän matkan päästä hoitamaan lastani. Kaikki meni hyvin ja itseasiassa se oli iso käännös mun olotilassa. YKsi yö ei olis riittäny ja se on niiin totta, että pitää lähteä pois kotoa!