Synnytys lähestyy, mieli maassa

Hei, kirjoittelen tänne asialla josta en vielä neuvolassa ole uskaltanut puhua. Laskettuun on vajaa viikko aikaa ja parin viikon ajan olen ollut aivan mieli maassa. En osaa oikein selittää tunteitani joten siksi olen vielä toistaiseksi neuvolassakin ollut hiljaa asiasta.

Raskaus oli toivottu ja koko raskauden olenkin ollut hyvin onnellinen. Synnytys minua ei pelota vaan enemmänkin jo odotan, että saisin oman kroppani takaisin ja ikioman pienen syliini. Loppuraskaudesta olen ollut melko kipeä ja veikkaan, että ainakin se jo itsessään kiristää hermojakin. Aamulla ei vaan huvittaisi nousta ylös. Koko päivän lasken tunteja siihen, että koska pääsen takaisin nukkumaan. Päivän askareet tuntuu raskailta ja pienetkin pettymykset tuntuu hurjan suurilta! Turhautumisesta en viitsi edes aloittaa..

Onko tämä jotain masennusta ennen synnytystä? Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia?

 

vaikuttaa luonnolliselta mielen herkistymiseltä synnytyksen lähestyessä.
Monesti ne hormonit tekee tuon olon, eikä kannata säikähtää sitäkään, jos se jatkuu synnytyksen jälkeen ja menee viikko kaksi sen yhteyden luomiseen vauvaan.

Puhu rohkeasti noista tuntemuksista vaan neuvolassa, jospa se helpottaisi sinunkin mieltä ja todennäköisesti saat tädiltä vahvistuksen että kuuluu loppu raskauteen.

Tsemppiä koitokseen:heart:
Kannattaa muuten sitten siellä sairaalassakin ola muutama päivä (täyshoidossa ) niin saat rauhassa tutustua vauvaan, ja totutella imetyksen tuomiin hormoonimyräköihin ja pyytää apua asioihin jotka askarruttaa ja mietityttää.
(mä ainakin kuopuksesta itkeskelin kovasti ilman syytä muutaman päivän synnytyksen jälkeen)