synnytys kokemuksia TYKSista??????

Niin, eli olisi todella todella todella kiva kuulla kokemuksia TYKSista. Minkälainen meno jne siellä oikein on? Onko kokemusta perhehuoneesta tai normaalihuoneista. Hoitajista, lääkäreistä.. jne.. Mikä jäi häiritsemään? Tai mikä jäi iloisesti mieleen?

Kiitos vastanneille etukäteen, mikäli joku tai jotkut innostuivat vastaamaan. :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

T: (vielä kokematon)

 

Heips! Olen Porilainen, mutta synnytin Tyksissä (ennenaikaisuuden vuoksi yms.)

Synnytystilanteesta ei jäänyt hyviä muistoja, tilanne oli vielä sellanen, että mut vietiin sinne ambulanssilla ja mun mies kaahas omalla autolla perästä (ehti mukaan vasta ponnistusvaiheessa).

Eli ensinnäkin mut jätettiin yksin sinne synnytys saliin kärsimään kivuista, pyysin kipulääkettä, niin kätilö vaan tokas, että on tässä parempaakin tekemistä, kaikki vaan kaikkos sieltä huoneesta ja jätti mut yksin, mieskään kun ei ollut vielä paikalla

Kun vauva syntyi, niin se kiidätettiin suoraan teholle, meille ei kerrottu edes sukupuolta yms.

Osastolla oli muuten mukavat hoitajat, mutta yks niistäkin osas olla ilkee, käski mun lypsää käsillä maitoa sellaseen kulhoon (maitohan oli niillä viikoilla vielä sellasta esimaitoa) mun tietty oli vaikea saada mitään tulemaan, kun maito ei oikein noussut, stressi oli tosi kova...loppujen lopuksihan mulla loppu maidontulo.

Näytin siis astiaa hoitajalle, olin saanut muutaman olemattoman tipan puserrettua ja hoitajan kommentti oli ensimmäiseksi...että etkö parempaan pysty.


Onneksi saan luultavasti tälläkertaa synnyttää täällä porissa, jos täällä saa sen parempaa kohtelua...en tiedä sen näkee sitte.

mut tsemppiä sulle :flower: toivottavasti sun kohdalle sattuu mukavempia kätilöitä ym.

 

Täältä pesee. Menin hädän kanssa synnyttämään, supistukset käynnistyi "yhtäkkiä" laskettuna päivänä yöllä, ja lähti lapsi heti tulemaan eli siinä ei paljon nokka ehtinyt tuhisemaan. Soitin itte matkalta, mies vei, ja mua oli siellä odottamassa vääräsuinen vanha ämmä kätilö, joka ei jotenkin ollenkaan tajunnut mun hätää, että vauva syntyy justiinsa heti! Kyllä se sen oli sitten TIETENKIN tajunnut, oli vain tympeän ja ylirauhallisen tuntuinen. Vaikken aluksi tykännytkään tästä ihmisestä, niin oli todella todella ammattitaitoinen synnytyksessä. Saliin ehdittiin, mutta kiireellä meidän kakkonen syntyi, ja auttoi tosi paljon keskittymisessä kun tuo kätilö "komensi" ponnistamaan, en osaa selittää, mutta erittäin ammattitaitoinen, se oli vain sen tyylinen että jollekin toiselle olisi saattanut jäädä tympeä olo hänestä. Lastenhoitajat ovat ihania siellä, tulevat heti synnytyksen jälkeen lasta siihen pukemaan ja pesemään isin kanssa.

Osastolla on "lapsentahtinen, lapsimyönteinen" meininki, eli eivät turhan päiten siinä huseeraa, vaan antavat aikaa äidille ja vauvalle tutustua toisiinsa. Olin huoneessa toisen äidin kanssa, ja koska minulla oli jo ennestään esikoinen kotona, juttelin hänen kanssaan aikas paljon kaikenlaista kotiinmenovaiheesta, imetyksestä... jne. Välillä tuntui, että hoitajat olisivat voineet siinä useamminkin käydä.. Aina tulivat heti, kun pyydettiin, eli kannattaa rohkeasti pyytää jos tulee hetkiä/tilanteita kun kaipaat neuvoa.

Ei kannata mitään kauhujuttuja etukäteen kuunnella, kyllä erittäin osaavaa porukkaa siellä on. Ja näin kaksi lasta synnyttäneenä ymmärrän jo senkin, että luonne-eroja meissä ihmisissä on. Jos olisin takertunut tuohon ensivaikutelmaan, ei synnytys olisi ollenkaan näin hyvin sujunut, kuin se sitten sujui kun tavallaan tilanne pakotti kuuntelemaan kätilöä ja käymään vuorovaikutusta hänen kanssaan. Sanoinkin jälkeen päin, kun lapsi oli jo syntynyt, että olet sinä aikamoinen juntti, mutta kyllä ammattitaitoinen sellainen, ihailen oikein Oli vissiin ennenkin kuullut tämänsuuntaista, koska osasi huumorilla ottaa ja kiitteli hyvästä palautteesta

 

Synnytin TYKSissä vuonna 2004 ja mulle jäi tosi hyvät fiilikset. Vuorossa sattui olemaan synnytyksen ajan tosi mukavat kätilöt. Vuoro vaihtuikin synnytyksen aikana, mutta tämä toinenkin oli mukava. Osaltaan hyviin muistoihin vaikuttaa tietysti se, että itse synnytys meni mutkattomasti ilman mitään ongelmia. Kätilöt eivät pystyneet olemaan huoneessani koko aikaa, kun muissa huoneissa oli muita synnyttäjiä, mutta onneksi mies oli tukena.

Myöskin osastolta ihan jees fiilikset. Sielläkin tietty muutaman päivän aikana aika monta hoitsua aamu-/päivä-/ilta-/yövuorolaisia, mutta kyllä 90% oli oikein mukavia.

Tietty sielläkin tuota lypsämistä käsin näytettiin jne, eikä se mullakaan kovin hyvin onnistunut, mutta kuuluu kait heidän hommiinsa opettaa se kaikille.

 

TYKSistä kokemusta vuodelta 2005. Olin kaikin tavoin todella tyytyväinen, vaikka synnytys olikin melko dramaattinen ja pientä vaaraakin oli ilmassa. Synnytys oli todella nopea, mutta ehdin silti saamaan spinaalin (epiduraali oli tilattu, mutta nopean etenemisen takia anestesialääkäri päättikin antaa spinaalin vaikka olin ensisynnyttäjä). Sikiötä uhkasi hapenpuute loppumetreillä ja hänet oli pakko auttaa esiin imukupilla. Kätilö oli kaikin tavoin ihana ja sopi minulle - nuori, reipas mutta lempeä.

Vuodeosastolla viihdyin mainiosti, henkilökunta oli mukavaa ja toiminta vauvamyönteistä. Yhden hoitajan kanssa ei synkannut, mutta kaikkien muiden kanssa mainiosti.

 

TYKS on iso sairaala ja paitsi, että sinne mahtuu monenlaista työntekijää niin ruuhkahuippuina siellä on kyllä kiire kun on paljon potilaita...
Omat kokemukset vuodelta 2005 on hyviä: synnytin tosi ruuhkaisena aikana; edellisenä päivänä olis syntynyt 22 vauvaa. Kiire ei kyllä näkynyt henkilökunnan toiminnassa. Sain epiduraalin todella pian vaikka tulin yöaikaan. Joskus se voi silloin kestää jos on esim. kiireellisiä leikkauksia johon anestesialääkäriä tarvitaan. Ymmärtäähän sen näin järjellä ajatelleen, että ne tapauksen menevät synnyttäjien edelle, mutta sillä hetkellä se toki tuntuu maailman suurimmalta vääryydeltä, että ei saa sitä piikkiä heti
Ainut mikä on itse synnytyksessä mietityttänyt on se, että miksi papereissa lukee, että lapsivesi meni tutkimuksen yhteydessä, vaikka kalvot puhkaistiin... Puhkaisu antoi vähän turhan paljon vauhtia synnytykseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin: synnytys oli helppo.

Lapsivuodeosastolla tosiaan eletään lapsentahtisesti, mutta apua ihan varmasti saa, jos haluaa. Uskaltakaa kysyä ja pyytää! Imettämiseen saa hyvin apua, joitakin yksittäisiä hoitajia lukuunottamatta, jotka runnovat tissiä siihen malliin, että huh!
TYKSissä ollaan tarkkoja vierailuaikojen suhteen, mikä on pelkästään hyvä asia: siellä kun on kuitenkin enempi vähempi hälinää sekä yöllä että päivällä, niin on parempi, että vieraat tulee vaan sovittuna aikana. Isä ja sisarukset saa toki vierailla vapaasti, muuten se on se tunti/päivä.

 

Synnytin Tyksissä vuonna 2000. Ensimmäinen kätilö oli lievästi tympeän oloinen. Joutui lähtemään kesken vuoron kotiin omien mahasärkyjen vuoksi, ja sain uuden kätilön, joka oli paljon mukavamman oloinen. Kätilöllä oli myös harjoittelija mukana, joka oli todella herttainen :heart: .
Synnytys oli nopea, mutta hetkeäkään en ollut yksin.

T: Saikku ja "hipsukka" 35+1

 

Synnytin TYKSissä 2005, 2006 ja taas tänä syksynä. Kohdalle on osunut yksi kätilö synnytyssalissa, jonka kanssa henkilökemiat eivät osuneet kohdalleen (eka synnytys: 17 h + käynnistelyä vuorokausi, kakkonen 9 h).
Samoin osastolla oli yksi kätilö, jonka kanssa ei oikein synkannut. Muuten vain positiivisia kokemuksia, vaikka synnytykset eivät niin helppoja olleetkaan.

 

Synnytin esikoiseni nyt tammikuussa TYKSissä ja kokemus oli todella huono. Eli.. Menimme mieheni kanssa sairaalaan alkuyöstä, minut laitettiin normaalisti käyrälle (supistuksia tuli 5kpl/20min), siitä ohjattiin saliin, mutta kätilö heti osoitti käytöksellään että "taas ensisynnyttäjä tulee liian aikaisin sairaalaan.. ", varsinkin sen jälkeen tämä käytös korostui, kun hän tutki ja totesi että kohdunsuuni on vielä kokonaan kiinni. Samantien hän ilmoitti että tulemme olemaan siellä KAUAN (ilmoitti että tulee itse seuraavaksi yöksi töihin ja SILLOIN varmaan päästään jo asiaan).

Yön mittaan oli monenlaista ongelmaa laitteiden kanssa, minun supistus- sekä lapsen sydänkäyrää ei saatu näkymään valvomossa ollenkaan, lopulta se saatiin sentään sydänkäyrä näkymään kun istuin liikkumatta paikallani (TOSI helppoa kun synnytys on käynnissä..). Kyselin puudutteiden saamista, minulle ilmoitettiin että en tarvitse niitä vielä pitkään aikaan, että suihkuun/keinutuoliin vaan. Kysyin myös, voisiko kohdun suun tilannetta välillä tarkistaa, kätilö ilmoitti vain ettei kokoajan sinne ala luuraamaan, että seuraava vuoroon tuleva kätilö aamulla saa sitten katsoa.

Seuraava kätilö tulikin aamulla töihin, mutta ilmoitti että ei hän rupea mitään kohdunsuun tilannetta katsomaan, sillä lääkärinkierto on klo 9, jolloin lääkäri kuitenkin katsoo paikat! Tässä välissä yritin saada tietoa, mitenkä insuliinilla hoidettavaa raskausdiabetesta pitäisi tässä tilanteessa hoitaa, kukaan ei tiennyt mitään koko asiasta, lopulta pyysivät minua ottamaan itsestäni sokeriarvot, vartti sen jälkeen kun olivat antaneet välipalaksi jogurttia! Eli eipä tuosta sokeriarvosta ollut mitään hyötyä.

Yhdeksän aikaan oloni oli jo aikamoinen ja luvattua lääkärikiertoa ei vaan kuulunut, siinä kohtaa pyysin miestäni soittamaan kätilön paikalle. Kun hän tuli, kerroin että minua ponnistuttaa jo kovasti, että en todellakaan kestä enää, haluan jotain lääkitysta tai edes tietoa. Kätilö lähti hakemaan lääkäriä paikalle ja samaan aikaan tuli sitten myös lapsivedet, ja lääkäri kun tuli tutkimaan, totesi vaan että oletkin jo kokonaan auki ja voit alkaa ponnistelemaan!

Vaikea sanoa, mutta ehkä tästä alusta johtuen, ponnistusvaihe kesti 2h50min! Ja se on piiiiitkä aika, uskokaa pois! Jossain kohtaa PYYSIN, että autettaisi imukupilla, etten jaksa enää. Ei kuulemma tarvinnut, kun niin hyvin menee ! Noin kaksi tuntia ponnistettua, sain tipan, jonka piti voimistaa supistuksia, mutta en kyllä vaikutusta huomannut, tyttö syntyi lopulta ihan kiukun voimalla!!

Repeämiä (1. ja 2. asteen) tuli jonkun verran, pitkään ne neuloivat, mutta tikkien määrää eivät suostuneet kertomaan. Kun minut vietiin suihkuun, siinä kätilö kysyi kun olimme kahden kesken että "Tuliko traumoja?" En oikein osannut sanoa mitään, olin vielä niin sekaisin kaikesta. Jälkikäteen voin sanoa, että jäi. Kova pelko on aina välillä, että tytölle on tuosta kaikesta jäänyt jotain "vikaa", että kolmetuntinen synnytyskanavassa on aihettanut jotain, mikä ilmenee myöhemmin.

Onneksi mieheni oli mukana! Jos yksinäni olisin siellä ollut, kun joku poikkesi silloin tällöin ovelta kurkkaamaan, mikä tilanne, niin kauheaa olisi ollut.

Osastolta jäi huonona asiana mieleeni, kun ottivat sitten tytön osaksi yötä hoitajille, että saisin nukuttua, kun meninkin sinne hetken kuluttua vielä tyttöä katsomaan, siellä hoitajat istuivat omassa kopissaan ja tyttö huusi naama punaisena kopassaan, eikä ketään kiinnostanut! Tuntui olevan käytäntö, että ottivat kyllä sinne, mutta kuitenkin vain kapaloivat ja jättivat huutamaan. Meidän tyttökään ei suostunut tuttia syömään, niin sokeriveden avulla (siis sokerivettä ruiskulla suuhun, kun tutti on suussa, jolloin alkaa imemään) saivat tutin pysymään suussa että pysyisi hiljaa.. Paljon kävivät huoneessa kysymässä onko kaikki ok, onko kysyttävää, tarviiko lääkkeitä jne. joten se puoli oli ok.

Pääasia kuitenkin: syntyi maailman ihanin tyttö :heart: :heart: :heart: , ja kaikesta huolimatta, uskaltaisin lähteä uudelleen synnyttämään, mutta tuskin tarvii, kun alkaa olla tuota ikää .. Mutta sen verran tästä opin, että VAATISIN enemmän, pitäisin älämölöä itsestäni ja tarpestani, enkä antaisi noin kävellä itseni ja tarpeitteni yli, enkä antaisi vähätellä minua ja sitä mitä koen.

 

Mulla on kaks kokemusta TYKSistä. Vuosilta 2005 ja 2006. Esikoisen syntymä meni nopeesti, enkä ehtiny siinä tohinassa tajuamaan vaikka ehkä jotain huonoa oliskin ollu. Ennemmin kiitän niitä kätilöitä ja hoitajia, etteivät heittäneet mua pihalle sieltä kun kiroilin niin kauheesti. :ashamed: Se mikä on tosin näin jälkeen päin tullut mieleen, ni kun siinä supistusten kanssa kärvistelin ni kätilö tulee multa kysymään, että mitäs kivunlievitystä haluisin. No eihän mulla siinä tilanteessa aivot toimi ni osasin sanoa vaan, että mites se epiduraali. Siihen kätilö totes, että ei ehdi enää laittaa. Lisäks kun kävi siinä tenttaamaan että miten mua sattuu, ni totes, että juu ei noihin kipuihin juur mikään oikein auta. Vähän tota ihmettelin..

Mutta eipä siitä mitään traumoja jääny. Kaikin puolin oli mukava kätilö ja osastolla hoitajat mitä mukavimpia! Jaksoivat käydä aina auttamassa mua imetyksessä kun poika oli sellanen hermoheikko hätähousu. :heart: Ja mein jätkä otettiin kanssa sinne hoitajille yhdeks yöks, että mä saan nukuttua kun hän tuppas heräämään tunnin kahen välein muka syömään eli huutamaan. Sai jo sairaalassa pullosta korviketta kun mulla ei maitoa tullu tarpeeks ja poika ei hokannu imemistä oikein ja paino siis tippu aika paljon.

Toinen kokemus onkin pelkkää isoa plussaa koko TYKSiä kohtaan! Taas oli nopee synnytys, ku päästiin sairaalaan olin jo auki n. 7cm kuten viimekski. Siinä oli mua sitte hoitamassa semmonen vähän vanhempi kätilö ja ensin pelkäsin, että tää on varmaan aika ronski oteissaan, mutta vielä mitä. Niin hellä ja lempeä nainen ettei mitään määrää. KYseli kanssa kivunlievityksistä, mutta en niitä tarvinnu, luomuna vedettiin niinko se esikoinenki. Alussa lähti pois salista kyllä ja sano, että jos jotain tulee ni soittaa kelloa vaan. No miehen kanssa siellä sitte oltiin ja mä jaksoin ehkä kaks supistusta siellä ja sitte halusin jonkun paikalle, joka tietää mitä tapahtuu ja soitettiin kelloa. Kätilö sitten tuli, tsekkas kohdun tilanteen ja kun oli vielä vähän matkaa ni jäi sinne huoneeseen istumaan meidän kanssa. Ihmettelin oikeestaan sitä, kun olin just kuullu, että siellä aina jätetään yksin ja kätilöillä ei oo aikaa siellä potilaitten kanssa istuskella. Mut se oli loistavaa, että tää jäi sinne ni jotenki se toimi mun kivunlievityksenä.

Ponnistusvaiheessa sitten mulla meni hengitys ihan sekasin ja puuskutin kauheesti siinä ja kätilö reippaasti sano mulle, että äläs ny hyvä nainen noi kauheesti puuskuta, et sää millään jaksa loppuun asti noin. Se muuten autto. Siinä onnistuin keräämään hengityksen kuntoon ja hetken päästä meidän neljä ja puol kilonen kaveri olikin jo maailmassa.

Tää jälkimmäinen kätilö jäi kyllä niin hyvin mieleen ja toivon, että tän kolmannen kohalla saan taas saman ihmisen. Sekin kun mä olin kovasti huolissani epparista (pelkään sitä ihan mielettömästi) ni täti sano, että hän ei mitenkään oo sitä ekana tekemässä vaan ennemmin sitte viimisenä keinona jos ei vaan kaveri mahdu ulos. Ja totes senkin, että koska mulla ei esikoisestakaan tarvinnu leikata ni ei varmaan nytkään.

Toi sokeriveden käyttäminen, että saadaan tutti pysymään suussa on mun mielestä kyllä ihan ok. Ja tutin mäkin laitoin molemmille pojille jos tiesin, että ei nälkä kuitenkaan just ole. Mikäli ei muuten ottanu ni sen sokeriveden avulla sain pysymään. Siinä kun oli sillon sitte kyse vaan siitä, että vauva tahtoi imeä ja mulla ainakaan ei tissit kestä sitä, että vauva siinä koko ajan on kiinni.

Mutta ihan kevein mielin olen taas syyskuussa menossa TYKSiin. Ja toivon, että siellä osastolla sitten on taas yks hoitaja, joka mua eniten hoiti viimeks. Niin ihana sellanen nuori hoitaja. Kun meidän pienen sydän piti ultrata mahdollisen reiän takia, ni tää hoitaja tuli mun mukaani sinne ultrauspaikalle ja odotti, että pääsen sinne.

Ja muuten, siellä TYKSissä saa mitä haluaa kun vaan uskaltaa pyytää. Eikä ne enää edes suhtaudu niin kielteisesti siihen pulloon vaan jos äiti uupuneena ja rinnat rikkinäisinä menee sitä pyytämään ni kyllä annetaan ja ilman mitään moraalisaarnoja.