Synnytys Keskisuomen keskussairaalassa

Millaista sielä on? Millaisia kätilöt?
Antavatko helposti kivunlievityksiä?

 

Jaahas, olipa vaikea kysymys...
joka kerta K-S sairaalassa on ollut erilainen.

Mielestäni toiset "vanhemmat" kätilöt ovat todella "tunteettomia", komentelevat, äkäilevät, suorastaan tuskailevat.
Viimeksi en mm. saanut puudutusta, koska oli kuulemma liian myöhäistä jo. Lapsi kuitenkin syntyi vasta kuuden tunnin kuluttua, joten lääkärin mielestä olisi ennättänyt puuduttaa monta kertaa ennen syntymää... Tunsin, että kätilö "tahallaan" kidutti minua. Aliarvioi kipuani.

"Tuoreemmat" kätilöt, joka ovat kouluttautuneetkin pidempään ja paneutuneet kohtaamaan erilaiseia synnyttäjiä, kipuja yms. ovat olleet ihania. He huomioivat toiveet, yrittävät toteuttaa niitä parhaansa mukaan, pitävät huolta synnyttäjästä niin, että olo on "turvallinen". Silloin mielestäni saa keskittyä täysillä synnyttämään.

Osastoilla on saanut apua, jos sitä osaa pyytää. Joskus on suorastaan pitänyt vaatia, että ottaisitteko vauvan nyt hetkeksi, että pääsen suihkuun. Omatoimisesti vain muutama osaston kätilö on tullut tarjoamaan apuaan. Joten kaikki taitaa riippua paljon siitä kenet saat kätilöksesi...

Lääkärit ovat olleet ammattitaitoisia, joka kerralla.
Myös ruokaan olen ollut tyytyväinen.

Niin yöllä eivät ole mielellään vauvaa ottaneet vaan "vierihoidattavat". Myös lisämaidon antaminen, tutti ja tuttipullo on aina ollut kovan vaatimisen alla.

Sanoisin, että omien kokemuksien pohjalta kannattaisi synnyttää jossain muualla jos se on mahdollista...

T: neljä kertaa synnyttänyt K-S sairaalassa

 

Mulla vähän samansuuntaisia kokemuksia.. Synnytin 3vko sitten.

Synnytysosastolla oltiin (suurin osa kätilöistä + vanhempi naislääkäri) tosi mukavia ja ymmärtäväisiä. Siksi en osannutkaan varautua siihen, millaisia itse synnytyssaöissa oltiin. myös mulla kaksi vanhempaa kätilöä (sattui vuoronvaihto). Ensimmäinen oli tosi viileä, sai mulla niskavillat pystyyn, vaikka itse yritin olla neutraali. Tosi suorasukainen, joten mä otin sitten samanlaisen linjan. Ei esim. kertonut mitään toimenpiteistä mitä teki, kalvojenpuhkaisusta tai tipan laitosta.

Epiduraalin sain (ensisynnyttäjä) tosi nopeesti kun vain se kätilö sai ne "valmistelut" valmiiksi. MUTTA se epiduraali katkaistiin kun kohdunsuu alkoi olla melkein auki (ehkä 6-8cm), eli supistukset palasivat tosi kipeiksi ja ponnistusvaihe tuskaa. Kysyin myöhemmin niin saattaa joillakin viedä ponnistamisen tunteen pois, mutta jos multa olis kysytty niiin ilman muuta olisi pitänyt jatkaa vaikka en olisi supistuksia (ehkä) tuntenutkaan. No, makuasia.

Toinen kätilö+opiskelija (joka oli mukava, eikä kätilössäkään mitään vikaa) olivat ok, mutta toimintatavat ihmeelliset. Kukaan ei tukenut ponnistusvaiheessa mun jalkoja (ponnistin puoli-istualtaan), jotka tärisivät hillittömästi enkä osannut sitä itse pyytää. Ponnistaisen edistymisestä (pää näkyy, hartiat, maha jne.) ei kerrottu mitään vaikka olisin tarvinnut sitä tietoa että olisin saanut voimaa ponnistaa!!! Kun lapsi oli syntynyt, pyysin kahdesti että näyttäkää sitä mulle, kun en nähnyt lasta ollenkaan, he jäivät alapäähän sitä kuivailemaan jne. Mitään lääketieteellistä syytä ei sille ollut miksi en heti saanut rinnalle. Ensi-imetyskin oli vasta osastolla (en edes tiedä miksi, lapsella ei ollut mikään hätänä eikä mulla). Opiskelijan tulosta ei multa kysytty mitään, meinasi vielä antaa opiskelijan tikata mut (välilihan leikkaus+repeämä) mutta ärähdin sen verran että opiskelija tajusi katsoa vain vierestä (joo joo ymmärrän että joskus on harjoiteltava, mutta ei kyllä ensisynnyttäjällä 14h synnytyksen 50min ponnistuksen ja 5kg lapsen jälkeen ja vielä lupaa kysymättä).

Joku voi sanoa että olisin sitten itse vaatinut em. asioita, mutta oletin etukäteen niiden olevan itsestäänselviä enkä synnytystuskissani ollut edes täysin tajuissani niin en niitä osannut pyytää, vasta jälkikäteen ihmettelin miten asiat oikein menivät.

Eli plussat:

+kiva vuodeosasto 5
+nopea kivunlievitys

Miinukset:

-kätilö ei lukenut toiveitani etukäteen (ei kertonut toimenpiteistä)
-ei kerrottu synnytyksen (ponnistamisen) edistymisestä
-kätilö ei ottanut toiveitani kivunlievityksestä huomioon (pelkäsin kivuliasta ponnistusvaihetta jollainen se olikin, mutta epiduraali katkaistiin, kyllä sen määrää ei siis vain pidetty samana vaan kokonaan pois)
-lasta ei heti nostettu rinnalle eikä heti ollut ensi-imetystä (vasta n.3-4h päästä osastolla)

 

Onpa kummallisia tarinoita. Alko ihan pelottaan!
Vaikuttaakohan se jos laittaa siihen neuvolasta saatuun "toivomuslista-paperiin"(vai mikä se nyt olikaan) tarkasti mitä haluaa että sielä otetaan huomioon yms. lievitykset ym ym.???

:'(

 

\

Onpa kummallisia tarinoita. Alko ihan pelottaan!
Vaikuttaakohan se jos laittaa siihen neuvolasta saatuun "toivomuslista-paperiin"(vai mikä se nyt olikaan) tarkasti mitä haluaa että sielä otetaan huomioon yms. lievitykset ym ym.???

:'(

kaikki asiat paperille ylös! mutta niitä voi tietysti vielä synnärissä muuttaa! mutta en suosittele laittamaan "kivunlievitys kieltoa". itse tein toisen lapseni ilman mitään puudutuksia, tosin en omasta tahdostani!

 

Itselläni on yhden synnytyksen kokemus kyseisestä sairaalasta noin kolmisen vuotta sitten ja nyt pitäisi maaliskuussa mennä uudestaan ja pakko myöntää, että hiukan hirvittää. Lähinnä se ettei saisi tuota kivunlievitystä jos tuntee sitä tarvitsevansa ( ja varmasti tarvitsen jos kivut samaa luokkaa kuin viimeksi ) ja saa kätilökseen jonkun työhönsä kyllästyneen äksyilijän.
Tässä ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalipuudutuksen, jota juuri tällainen vanhempi, tiukka kätilötäti ei olisi katsonut tarpeelliseksi ainakaan vielä. Vaikka synnytys oli jo hyvin käynnissä ja puudutuksen pystyi jo laittamaan. Eli tuli juuri sellainen tunne ettei kipuja oteta tosissaan tai niitä vähätellään. Itse aloin jo siinä vaiheessa olla niin sekaisin kivusta ettei enää oikein ymmärtänyt missä mennään. Mukana oli onneksi ihana kätilöopiskelija, joka oli jo puudutuksen kannalla, koska aivan selvästi kuulemma näki, että toisella on kovat kivut. Hän tosin oli se, joka kärräsi minut pyörätuolilla suihkun jälkeen synnytyssaliin kun en pystynyt enää itse nousemaan lattialta ylös enkä kävelemään. Jotain tämä kätilö ja kätilöopiskelija sitten hetken väittelivät ja sitten tilattiin anestesialääkäriä paikalle.
Puudutuksen saatuani kivut todellakin katosivat ja pystyin lepäämään. Siellä sitten istuskeltiin mieheni kanssa synnytysalissa ja ihmeteltiin. Kätilöopiskelija kävi vähän väliä seuraamassa tilannetta ja istui juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiimme. Hän oli aivan toista maata kuin tämä ns. "oikea" kätilö, jonka vuoro onneksi sitten loppui ennen kuin päästiin tositoimiin. Tilalle tuli oikein reipas ja kannustava täti, johon olin myös tyytyväinen.
Vauvan synnyttyä sain lapsen heti rinnalle ihmeteltäväksi ja sitten kokeiltiinkin jo imetystä.
Osastolla oloon olin myös ihan tyytyväinen. Apua sai kyllä jos sitä pyysi.Vauva oli koko sairaalassa oloajan vierihoidossa, olin kuitenkin hyvässä kunnossa ja pirteä heti synnytyksen jälkeen ja jaksoin hyvin hoitaa vauvaa.
Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvät muistot. Tuleva synnytys tietysti jännittää ja pelottaakin, miettii saako tarvitsemansa kivunlievityksen, millaiset kätilöt jne. Mutta nyt tällä kertaa osaa hiukan paremmin varautua siihen mitä voi olla vastassa kun on kerran nähnyt miten homma voi mennä. Ja jos kätilön käytös ei ole omasta mielestä asiallista tai jokin vaivaa niin siitä tällä kertaa pidetään huoli, että se tulee selväksi kätilöllekin. Jos ei itse enää kykene niin mies osaa kyllä tällä kertaa pitää puoliani.
Täytyy vain toivoa ja yrittää luottaa siihen, että kaikki menee hyvin!

 

Synnytin vähän yli viikko sitten K-S ks:sä ja mulla ainaki jäi hyvä mieli. Kätilö oli tosi mukava ja kannustava. Myös kalvot puhkaissut lääkäri (mulla siis käynnistettiin synnytys) oli kiva. Lastenlääkäri oli vähän "jörön" oloinen, mutta enpä mä sen kanssa paljoa joutunut olemaan tekemisissä.

Kivunlievitystä sain miten halusin ja kukaan ei vähätellyt mun kipuja. Ainoa huono puoli oli, että kätilö ei ehtinyt lukea mun toivomuspaperia, kun tulin niin yllättäen sinne käynnistykseen ja alkoi synnytys etenemään niin nopeaa. Kerroin sitten itse ne asiat, mitkä oli mielestäni tärkeimpiä. sain ponnistaa siinä asennossa kun halusin ja muutenkin tosi positiivinen kokemus oli synnytys tuolla sairaalassa.

Osastolla oli kaikenmoisia hoitajia, yleisesti ottaen mukavia. Muutama vähän inhottavampi, mutta hyvin mä kaikkien kanssa pärjäsin.

Että älä pelkää =) :hug:

 

Yhden synnytyksen tuomat kokemukset ko. sairaalassa oli aika neutraalit, tosin minunkin mielestä ne vanhemmat kätilöt (paitsi yksi...) oli tosi töykeitä ja kireitä. Lääkäreistä jäi ihan mukava kuva. Nuoremmat olikin sitten tosi mukavia. Osastolla (6) suurin osa oli ihan mukavia hoitajia mutta yks p.aska jäi sit yli kaiken mieleen. Oli tosi ilkeä ja tiuski moneen otteeseen. Edelleen vaivaa etten kirjoittanut palautetta. Etenkin eka yönä olisin toivonut, että vauva olisi viety edes hetkeksi pois, että olisin saanut levätä. Muuten vauvan hoidossa opastettiin ihan mukavasti paitsi, että kaikilla hoitajilla tuntui olevan omat säännöt ja aina eri ku muilla. Sen opin, että jos ja kun seuraavan kerran sinne menen niin uskallan sanoa oman mielipiteeni ja huomauttaa jos hoito on jotenkin "huonoa". Viimeksi vain nyökkäilin hiljaa käskyille ja itkin yksin sitten pahaa mieltä. Mutta ei sinne menoa kannata pelätä, muista vaan pitää puolesi!!!