synnytys alkoi pelottaa

[pelottaa]

Liikaa nyt lukenut kaikkee aiheeseen liittyvää (kauhutarinoita), et rupes tosi paljon pelottaa. Vauva on vähän normaalia isompikin, mutta siitä ei olla oltu huolissaan. Itseä alkanut nyt huolettaa etenkin jos yhä vaan kasvaa ja synnytys ei piakkoin käynnisty. Ei varmaan mitään mahdollisuutta mihinkään sektioon päästä, enkä toisaalta haluakkaan, vaikka se varmasti olisi turvallisempi vaihtoehto... Tiedättekö onko käynnistykseen mahdollista päästä jo ennen kuin menee yliajalle??

 

[ninaTT]

Kaynnistetythan ne hirveita on Ei missaan nimessa kannata toivoa kaynnistysta. Ne on pakostakin aika rajuja kun pitaa heittaa synteettista oksitosiinia kehiin.

Lue sellasia mukavia tarinoita hyvin sujuneista synnytyksista, helpottaa mielta huomattavasti, ainakin mulla autto. Sen tajuaminen, etta synnytys on ihan luonnollinen juttu ja muutama sukupolvi meita ennen on selviytyny siita...

Ainiin, sektio EI ole turvallisempi vaihtoehto alatiesynnytykseen verrattuna, ma en oikein ymmarra, mita sa tolla tarkotit vissiin...?

 

[ap]

Tarkotin sitä tuolla et sektio ois turvallisempi, että esim. ei voi vauva jäädä kiinni minnekkään synnytyskanavaan, kärsiä jostain happivajeesta, eikä äiti voi revetä samalla tavalla ja saada pysyviä vaurioita kuten jos lantionpohjan lihaksisto repeää tms. Tiedän kyllä, että sectiossa on pitempi toipuminen ja äiti voi olla hyvinkin kipeä, mutta niin käsittääkseni voi olla myös erittäin rajun synnytyksen jälkeen.
Ja tuosta käynnistyksestä vielä kun mua ei niinkään pelota se et sattuu vaan ainoastaan nuo pysyvät vauriot ja se repeäminen ja et jos lapselle sattuu jotain. Nuiden asioiden valossa se on ykshailee vaikka kävis miten kipeää. pelottaa tosiaan tuon vauvan koon takia sen takia haluisin synnyttää mahd. pian.

 

[vieras]

Kaynnistetythan ne hirveita on Ei missaan nimessa kannata toivoa kaynnistysta. Ne on pakostakin aika rajuja kun pitaa heittaa synteettista oksitosiinia kehiin.

Lue sellasia mukavia tarinoita hyvin sujuneista synnytyksista, helpottaa mielta huomattavasti, ainakin mulla autto. Sen tajuaminen, etta synnytys on ihan luonnollinen juttu ja muutama sukupolvi meita ennen on selviytyny siita...

Ainiin, sektio EI ole turvallisempi vaihtoehto alatiesynnytykseen verrattuna, ma en oikein ymmarra, mita sa tolla tarkotit vissiin...?

Jos hän ajatteli et lapsi jumittuu synnytyskanavaan koon takia.

 

[ninaTT]

Lapsellakin on suuremmat riskit sektiossa. Kun ei ole niita maailmaan valmistavia hormoneja yms. ja vaa kylmasti revitaan kohdusta ulos... Sektiossa on siis suuremmat riskit kun normaalissa alatiesynnytyksessa.

Kaynnistetyssa synnytyksessa voisin myos kuvitella, etta useammin tarvittais imukuppia yms muita toimenpiteita jotka nostavat riskien maaraa.

Miten suureks lapsi on sitten arvioitu? Onko raivotarjonnassa? Milla viikoilla huitelet?

Ihan oikeasti, normaalitilanteessa se ihan tavallinen, spontaani alatiesynnytys on turvallisin, kaikinpuolin. Niin lapselle ku aidille.

 

[ap]

tasan 36 viikolla oli 3100g ja nyt viikkoja 39+3. raivotarjonnassa on onneksi.
Mut mun mielestä maailmaan valmistavien hormonien uupuminen on pienempi paha, kuin jos vauva jää esim. synnytyskanavaan kiinni, kärsii pahasta happivajeesta ja saa jonkun aivovaurion. Varmaan aika harvinaista kyllä, mutta tällaset pyörii mielessä mut vois kyllä lueskella nuita hyviä ja onnistuneita synnytyskokemuksia, kun se on kuitenkin edessä ja pelkääminen tuskin auttaa asiaa..

 

[ninaTT]

Kun jos ne hormonit puuttuu, voi tulla pahoja infektioita yms! Tai hengitysongelmia. Tai vaikka mita.

Se on hyvin harvinaista, etta vauva jais synnytyskanavaan jumiin, ja tiedatko, etta ne voi tehda kiireellisen tai hatasektion jos nayttaa pahalta

Mulla synnytys (esikoinen) kesti 6,5 tuntia, tuli kolme tikkia (en tuntenu missaan sita paan ulos tuloa vaikka sita jannasin eniten) ja ei edes sattunu paljoa. Niin synnytin luomuna. Kavelin pari tuntia myohemmin omin jaloin osastolle terve tytto sylissa.

Tiedan yhden tapauksen joka synnytti peratilassa olevan 4-kg pojan ja ei revenny yhtaan!

Kauhutarinat saa hirveasti "palstatilaa", mutta loppuenlopuksi suurin osa synnytyksista sujuu hyvin, ilman sen suurempia draamoja.

 

[ap]

noinhan se varmaan on toivottavasti skitsoilen turhaa, no niiltä repeemiltä en usko välttyväni..

 

[vieras]

Mun esikoinen oli 3769 grammaa ja hyvin mahtu tulemaan vaikka synnytystapa-arviossa olin siinä rajalla. 2 tikkiä tuli. Ja imukuppia ei tarvittu.

 

[ninaTT]

Ehka tulee joku muutama hassu tikki Mutta monihan sanoo, ettei sita pienta repeamista edes huomaa siina. Mulla ainaki luonto hoiti puudutuksen, en ees tuntenu tyton paata... Ja ihan hyvin istuin tavallisella tuolilla seuraavana aamuna (tytto synty siis illalla, joten mentiin "nukkumaan" heti ku paastiin osastolle)

 

[vieras]

Minun esikoinen oli 4,2 kg ja hyvin tuli imukupin avustuksella. Ei repeämiä, välilihan leikkasivat, mutta sen kanssa pystyin istumaan, kävelemään ihan ok jo seuraavana päivänä.

 

[suhmura-81]

mie olin ainakii tyytyväinen, et miun synnytys käynnistettiin. kesti 4-5h ja alle 5 tikkiä tuli. ei jäänyt kammoa ja voisin uudelleen haluta käynnistyksen, ku meni niin nopeesti. nyt rv 35. ite kävelin synnäriltä pois.

 

[painoarvio]

tasan 36 viikolla oli 3100g ja nyt viikkoja 39+3. raivotarjonnassa on onneksi.
Mut mun mielestä maailmaan valmistavien hormonien uupuminen on pienempi paha, kuin jos vauva jää esim. synnytyskanavaan kiinni, kärsii pahasta happivajeesta ja saa jonkun aivovaurion. Varmaan aika harvinaista kyllä, mutta tällaset pyörii mielessä mut vois kyllä lueskella nuita hyviä ja onnistuneita synnytyskokemuksia, kun se on kuitenkin edessä ja pelkääminen tuskin auttaa asiaa..

Hei mulla oli 38+2 viikolla painoarvio 3800 grammaa, joka taitaa olla vielä enemmän kuin sun arvio. Joten älä turhaa panikoi - en minäkään...

 

[vieras]

tasan 36 viikolla oli 3100g ja nyt viikkoja 39+3. raivotarjonnassa on onneksi.
Mut mun mielestä maailmaan valmistavien hormonien uupuminen on pienempi paha, kuin jos vauva jää esim. synnytyskanavaan kiinni, kärsii pahasta happivajeesta ja saa jonkun aivovaurion. Varmaan aika harvinaista kyllä, mutta tällaset pyörii mielessä mut vois kyllä lueskella nuita hyviä ja onnistuneita synnytyskokemuksia, kun se on kuitenkin edessä ja pelkääminen tuskin auttaa asiaa..

no ei ole edes paljon tuo

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olisit epänormaali, jos et lainkaan pelkäisi. :hug:

Mutta maailman sivu on lapsia syntynyt. Ja nykyään on apukin lähellä.

 

[MrsCabDriver]

Minulla vauva jumahti kiinni kanavaan ja jonkun aikaa kun "turhaan" pusasin niin kätilö teki episitomian ja jo tuli vauva maailmaan. Olin kuitenkin tyytyväinen etteivät turhan aikaisin leikanneet vaan antoivat mahdollisuuden yrittää ilman. Sydänääniä kuunneltiin tietysti ja kun heikentyi niin sitten eppari.
Ja hätäsektiohan on sitten seuraava vaihtoehto.
Pelko on inhimillistä, jonkinlainen itsesuojeluhan siinä käynnistyy. J tässä tapauksessa huoli vauvasta tietenkin. Tsemppiä kovasti! :hug:

 

[NellaLinnea]

Ei näitä synnytys tarinoita kannata olla lukemassa tai telvisiosta kattomassa,alkaa vaan enempi pelottaan koko homma...Itsekkin pelkopotilaana lähdin toista lasta synnyttään(ensimmäinen alakautta) ja voin sanoa että vaikka kipeetä kävi niin silti yksi ihanimmista kokemuksistani...
Pelkopolilla kävin jutteleen raskaana ollessa ja siellä kätilö sanoi että n.90% synnytyksistä menee ilman ongelmia,että vain nämä "pieleen menneet" saavat palsta tilaa....
Ja turhaan mitään repeemiä pelkäät,jos puudutuksen saat niin et etes tunne sitä...
Ja meille syntyi kans isohko tyttö ( 4000g) ja vain kolme tikkiä tarvi...

Joten elä turhaan mieti ja pelkää,kipeä voit ja oletkin varmasti,sitä en kiellä mutta muista että se kipu on vain väliaikaista ja loppuu heti kun lapsi syntyy....mutta jos asia jää vaivaamaan sinua niin juttele neuvolassa siitä...

 

[ap]

no ei ole edes paljon tuo[/quote]

on se musta aika paljon kun kasvu on näillä viimesillä viikoilla kuitenkin nopeinta, että eihän tuo syntymäpainoksi jää...

Mut kiitos vastauksisata kaikille. yritän olla panikoimatta (ei eihan helppoa )
Mutta tosiaan onhan kyse maailman luonnollisimmasta asiasta.

 

[Istafra]

Eiköhän kaikkia jännitä. Minua on pelottanut molemmilla kerroilla. Älä lue niitä kauhutarinoita enää :hug:

 

[miul]

hyvin se synnytys menee.. =) :hug:
mulla eka vähän yli 4 kg ja toka lähempänä 4,5 kiloa ja hyvin tuli molemmat ilman repeämiä, sekä moelmmissa epparin tekivät ja se parani todella kauniisti..
ehsin saada ekassa epiduraalin ja tokassa kun oli 8auki niin laittoivat spinaalin joka vaikutti juuri kun ennen kuin sain ponnistaa huh !! ja

 

[Gekkolisko]

Uskoisin, että sun synnytys menee ihan hyvin kuhan vauhtiin pääset eli synnytys käynnistyy! harvoinhan mitään kamalaa tapahtuu, siis siihen nähden paljonko vauvoja syntyy!

Toisaalta, ymmärrän loistavasti pelkosi synnytystä kohtaan. Itselläni pelko oli niin voimakas, että neljättä lasta odottaessa vaadin ja sain sektion. Kolmosta odottaessa kävin myös pelkopolilla juttusilla, silloin olisin nimenomaan halunnut käynnistyksen (pelkäsin mm juuri sitä, etten osaa lähteä ajoissa sairaalaan, saanko isommat lapset hoitoon jne). Mutta kun sairaalassa sitten käynnistyksestä kerrottiin, ajatukset muuttuivat ja käynnistys tuntui todella pelottavalta ajatukselta.

Mulla lapset olleet pieniä syntyessään, ja silti olen pelännyt kovasti, joten ymmärrän että pelottaa, jos vauvaakin isoksi veikattu.

 

[Tanja]

Tsemppiä sinulle tulevaan maailmasi mullistavaan kokemukseen ! Pelko kuuluu asiaan, se myös antaa voimia, mutta muutoin mene rohkein ja avoimin mielin synnyttämään.

Mulla on kolme synnytystä takana, viimeisin reilu kuukausi sitten , ja jokaiseen olen mennyt pieni pelko persiissä, niin sanotusti. Esikoista tehdessä mielessä pyöri kaikki mahdolliset "patti- tilanteet" mutta todella ihana, rauhallinen ja rautaisan ammattitaitoinen kätilö osasi oikeissa kohdissa valoa rohkeutta ja uskallusta, joten synnytyksestä ei jäänyt mitään "hampaan koloon" vaikka rankka urakka olikin.

Toka sujuikin sitten sukkelissa merkeissä, etten edes ehtinyt juuri mitään ajattelemaankaan, ja tämä kolmas tuli ihanan pehmeästi. Ja joo, käynnistetysti - ja se ei todellakaan tarkoita sitten sitä - niinkuin täällä yleistäen ja erheellisesti on mainittu - että se on "kamalan paljon kivuliaampaa, plaa plaa ja hui hui!!". Kilin kellit, supistukset on supistuksia, mullakin oli omat ennakkoluuloni juuri noista pelotteluista ja hurjista legendoista johtuen; tosiasiassa ei ne yhtään sen kivuliaimmilta tuntunu kuin spontaanisti alkaneetkaan supistukset. Annat mennä vain rohkeasti päin synnytystä ja sitä ihanaa palkintoa, mikä odottaa. Jätät omaan arvoosi kaikki jutut synnytyksistä, jokaisella on ihan omat henkilökohtaiset kokemukset siitä, ja meistä jokaisella on erilainen kyky vastaanottaa mm. kipua, joten... voit jopa yllättyä itse tilanteessa omasta rohkeudestasi ja voimistasi!

Olettaisin myös, että jos odotettavissa olisi iso vauva, niin sinulle oltaisiin jo tehty perustavan laatuisempi tutkimus lantiosi mitoista yms. ja kanssasi olisi varmasti myös keskusteltu synnytystavasta, joten en usko, että sieltä on jättikokoista tulossa. Eri asia on, mikäli sinulle on diagnosoitu raskausdiabetes, mutta silloinkaan ei noiden tietojen valossa sinulla ole mikään hätä...ellet nyt ihan simona ole herkkuja ryhtynyt napsimaan! Joten "tulta päin" avoimin mielin! Meidän joukossa on kohta uunituore äippäliini !

 

[Valaja]

Rohkeasti vain matkaan. Apu on lähellä sielä ja niistä hyvistä kokemuksistahan ei kauheasti puhuta. Niillä kun ei voi mässätä. Sektio ei ole helppo tai kätevä. Siinä voi sattua ja tapahtua. Suunnitellussakin.

 

[ap]

kiitos kaikille rohkaisusta <3

 

[apsi]

Mulla on painoarvio viikoilla 35+5 3200 grammaa. Olen yrittänyt olla lukematta ja kuuntelematta synnytysjuttuja, ettei tulisi pahoja vastaan. Paljon rauhoitti, kun näin polilla naisen, jolla oli suppareita 4min välein kun polille tulivat, ja kovin rauhallisena istui odotusaulassa vartoomassa pääsyä eteenpäin. Ei näyttänyt yhtään pahalta.