Synnytyksiä jotka ei menny ihan niinku piti?

Tuli tossa mieleen kun lehdessä oli tällä viikolla juttua erikoisista synnytyksistä niin löytyykö täältä äitejä jotka olisi synnyttänyt normaalista poikkeavassa paikassa tai synnytyksessä on muuten ollut jotain outoa/hassua?

Tää tuli mieleen myös siitä kun monesti kysellään että onko muita siellä ja siellä synnytyssairaalassa synnyttäneitä niin kysyppäs että onko muita sillä ja sillä paikalla synnyttäneitä...

Mulla on VÄHÄN sama fiilis vaikka mulle joitain kohtalotovereita löytyykin. Mun kuopus syntyi Meilahden sairaalassa. :/

 

Ihan sairaalassa syntyneet, mutta muuten ei aina mennytkään ihan putkeen...
Eihän siellä aina uskota, että kaikki ei ole ok, tai vauva on tulossa ihan just, eikä 10 tunnin päästä.

 

Vuorokauden tosi epäsäännöllisten supistusten jälkeen päätettiin lähteä sairaalaan näytille. Matkaa sairaalaan on meiltä 80km, joten turhaan en halunnut käydä kääntymässä. Päästiin perille, olin aika kipeä jo siinä kohtaa ja kätilö teki sisätutkimuksen. 7cm auki.

Päästiin saliin ja siellä sain kohdunkaulapuudutteen, joka ei auttanut yhtään. Oli jumalaton kipu, joka paheni kun oli pakko maata siinä sängyllä ja oli kaikki remmit kiinni. Sattui häpyluuhun joka supparilla ihan jumalattomasti, eikä synnytys edennyt oikeastaan yhtään.
2-3 tuntia meni ja avauduin vain 8cm:iin. Sain spinaalin, mutta ei mitään apua kivuntunteeseen. Kätilöt oli ihmeissään ja sanoivat, että ilmeisesti saattuu yli sen puudutteen tehon (älä kysy miten se on edes mahdollista).

Jossain kohtaa kun lääkäri oli käynyt puhkaisemassa kalvot ja totesi, ettei tästä tule mitään, lapsi ei pääse jostain syystä laskeutumaan lantioon, lähdettiin sektioon. Vauva oli jotenkin vinossa, avotarjonnassa ja osittain poikittain se pää, synnytyseste. Vauva sai kuitenkin 9/10 pisteet. Siellä salissa meni pari tuntia, verta vuosi kohtuun, eivätkä päässeet heti sulkemaan.

Päivän parin päästä tulin tosi kipeäksi osastolla. Kuume nousi ja crp oli 209. Mahaan sattui jumalattomasti. Käytettiin ultrassa ja röntgenissä. Varmaan 5 lääkäriä kävi ihmettelemässä mua. Sitten todettiin suolilama/suolistolama. Mulla oli loppujen lopuksi molemmissa käsissä tippaletkut, nenämahaletku, virtsakatetri ja perseessä rektaaliputki. Syömis ja juomis-kielto. 3 tunnin välein tosi vahvoja kipulääkkeitä (se kipu mahassa oli oikeasti niin paha, ettei ole ikinä mikään koskaan sattunut niin paljon) ja kahta eri antibioottia suoneen.

Viikko meni sairaalassa. Päästiin vauvan kanssa kotiin ja aika kipeä olin edelleen. Antibiootteja piti syödä vielä pitkään.

Ensin olin sitä mieltä, ettei koskaan enää vauvoja. Nyt on kuume niin kova, että en enää mieti oikeastaan koko synnytystä. Täytyy vaan toivoa, että jos tulee raskaaksi, että seuraavan synnytys menisi paremmin. Esikoinen syntyi alakautta ja kaikki meni ihan normaalisti.

 

Vuorokauden tosi epäsäännöllisten supistusten jälkeen päätettiin lähteä sairaalaan näytille. Matkaa sairaalaan on meiltä 80km, joten turhaan en halunnut käydä kääntymässä. Päästiin perille, olin aika kipeä jo siinä kohtaa ja kätilö teki sisätutkimuksen. 7cm auki.

Päästiin saliin ja siellä sain kohdunkaulapuudutteen, joka ei auttanut yhtään. Oli jumalaton kipu, joka paheni kun oli pakko maata siinä sängyllä ja oli kaikki remmit kiinni. Sattui häpyluuhun joka supparilla ihan jumalattomasti, eikä synnytys edennyt oikeastaan yhtään.
2-3 tuntia meni ja avauduin vain 8cm:iin. Sain spinaalin, mutta ei mitään apua kivuntunteeseen. Kätilöt oli ihmeissään ja sanoivat, että ilmeisesti saattuu yli sen puudutteen tehon (älä kysy miten se on edes mahdollista).

Jossain kohtaa kun lääkäri oli käynyt puhkaisemassa kalvot ja totesi, ettei tästä tule mitään, lapsi ei pääse jostain syystä laskeutumaan lantioon, lähdettiin sektioon. Vauva oli jotenkin vinossa, avotarjonnassa ja osittain poikittain se pää, synnytyseste. Vauva sai kuitenkin 9/10 pisteet. Siellä salissa meni pari tuntia, verta vuosi kohtuun, eivätkä päässeet heti sulkemaan.

Päivän parin päästä tulin tosi kipeäksi osastolla. Kuume nousi ja crp oli 209. Mahaan sattui jumalattomasti. Käytettiin ultrassa ja röntgenissä. Varmaan 5 lääkäriä kävi ihmettelemässä mua. Sitten todettiin suolilama/suolistolama. Mulla oli loppujen lopuksi molemmissa käsissä tippaletkut, nenämahaletku, virtsakatetri ja perseessä rektaaliputki. Syömis ja juomis-kielto. 3 tunnin välein tosi vahvoja kipulääkkeitä (se kipu mahassa oli oikeasti niin paha, ettei ole ikinä mikään koskaan sattunut niin paljon) ja kahta eri antibioottia suoneen.

Viikko meni sairaalassa. Päästiin vauvan kanssa kotiin ja aika kipeä olin edelleen. Antibiootteja piti syödä vielä pitkään.

Ensin olin sitä mieltä, ettei koskaan enää vauvoja. Nyt on kuume niin kova, että en enää mieti oikeastaan koko synnytystä. Täytyy vaan toivoa, että jos tulee raskaaksi, että seuraavan synnytys menisi paremmin. Esikoinen syntyi alakautta ja kaikki meni ihan normaalisti.

minullakin oli kamala eka synnytys mutta toinen paaaaljon parempi. kiva kun uskallat toista yrittää <3

 

Tän kopsasin toisaalta.. oma kirjoitus siis.

 

Vuorokauden tosi epäsäännöllisten supistusten jälkeen päätettiin lähteä sairaalaan näytille. Matkaa sairaalaan on meiltä 80km, joten turhaan en halunnut käydä kääntymässä. Päästiin perille, olin aika kipeä jo siinä kohtaa ja kätilö teki sisätutkimuksen. 7cm auki.

Päästiin saliin ja siellä sain kohdunkaulapuudutteen, joka ei auttanut yhtään. Oli jumalaton kipu, joka paheni kun oli pakko maata siinä sängyllä ja oli kaikki remmit kiinni. Sattui häpyluuhun joka supparilla ihan jumalattomasti, eikä synnytys edennyt oikeastaan yhtään.
2-3 tuntia meni ja avauduin vain 8cm:iin. Sain spinaalin, mutta ei mitään apua kivuntunteeseen. Kätilöt oli ihmeissään ja sanoivat, että ilmeisesti saattuu yli sen puudutteen tehon (älä kysy miten se on edes mahdollista).

Jossain kohtaa kun lääkäri oli käynyt puhkaisemassa kalvot ja totesi, ettei tästä tule mitään, lapsi ei pääse jostain syystä laskeutumaan lantioon, lähdettiin sektioon. Vauva oli jotenkin vinossa, avotarjonnassa ja osittain poikittain se pää, synnytyseste. Vauva sai kuitenkin 9/10 pisteet. Siellä salissa meni pari tuntia, verta vuosi kohtuun, eivätkä päässeet heti sulkemaan.

Päivän parin päästä tulin tosi kipeäksi osastolla. Kuume nousi ja crp oli 209. Mahaan sattui jumalattomasti. Käytettiin ultrassa ja röntgenissä. Varmaan 5 lääkäriä kävi ihmettelemässä mua. Sitten todettiin suolilama/suolistolama. Mulla oli loppujen lopuksi molemmissa käsissä tippaletkut, nenämahaletku, virtsakatetri ja perseessä rektaaliputki. Syömis ja juomis-kielto. 3 tunnin välein tosi vahvoja kipulääkkeitä (se kipu mahassa oli oikeasti niin paha, ettei ole ikinä mikään koskaan sattunut niin paljon) ja kahta eri antibioottia suoneen.

Viikko meni sairaalassa. Päästiin vauvan kanssa kotiin ja aika kipeä olin edelleen. Antibiootteja piti syödä vielä pitkään.

Ensin olin sitä mieltä, ettei koskaan enää vauvoja. Nyt on kuume niin kova, että en enää mieti oikeastaan koko synnytystä. Täytyy vaan toivoa, että jos tulee raskaaksi, että seuraavan synnytys menisi paremmin. Esikoinen syntyi alakautta ja kaikki meni ihan normaalisti.

minullakin oli kamala eka synnytys mutta toinen paaaaljon parempi. kiva kun uskallat toista yrittää <3

Kolmatta

 

Mulla oli erikoinen myös eka synnytys vaikka ihan normi synnytyssairaalassa esikoinen syntyikin mutta sanottiin rv 37 että pää on tosi alhaalla ja syntyy ennen laskettua aikaa. No rv 41+5 menin yliaikaiskontrolliin (jonka jotkut on ehkä nähny :ashamed: ) ja huomattiin et vauva onki perätilassa! Rv 41+6 aamulla alko supistukset jotka tiheni hyvin nopeasti ja tuli kiire tehdä sektio ku alakautta ei saanu tulla.

 

No ei oikeestaan synnytykses mitään kauheesti pokkeevaa, mut vauvan sydänäänet laski rajusti ponnistuksen loppuvaiheessa ja kiire saada vauva ulos. Siit tietty seuras massiiviset repeemät joita lääkäri leikkaussalissa ompeli tunnin. Kakkaa en pystynyt ekoihin viikkoihin pidättää yhtään pissasta puhumattakaan.
Mut sanoisin, et loppu hyvin kaikki hyvin kuiteski, tyttö nyt 1v4kk ja ruvennu kuumeilemaan toista!
Ps. ehkä enemmän poikkeavaa mulla oli umppari viikolla 25, ku piti leikata... Not nice!

 

Mulla on molemmat synnytykset edenneet pitkään tosi hitaasti, mutta loppu on sitten mennyt rytäkällä. Joten esikoisen synnytyksen meinasi mies missata ja kuopuksen synnytyksen meinasi missata kätilö...

 

piti olla alle 4kiloa...en ehtiny saada puudutetta kuin vasta juuri ennen lapsen tuloa, eli vaikutusta ei tuolloin ollu ja kätilä laitto kätensä kunnolla sisää ja selvitti napanuoraa, näin tähtiä..Lopulta synty vajaa 5kilonen ilokaasun avulla ja enään en synnytä.

 

piti olla alle 4kiloa...en ehtiny saada puudutetta kuin vasta juuri ennen lapsen tuloa, eli vaikutusta ei tuolloin ollu ja kätilä laitto kätensä kunnolla sisää ja selvitti napanuoraa, näin tähtiä..Lopulta synty vajaa 5kilonen ilokaasun avulla ja enään en synnytä.

:hug:

 

Kaikki lääkärit olivat hätäsektiossa oman synnytykseni aikana, eli jäivät kipulääkkeet kokonaan saamatta.

 

Koin ensimmäisen synnytyksen todella kamalaksi. Oli siinä ja siinä, jaksanko vai päädytäänkö sektioon. Tuli alakautta ja sanoin, että en lähde ennen kuin olen jutellut kätilön kanssa. Juteltiin ja hänkin sanoi, että oli vaikea synnytys. Lykkäsin uutta raskautta ja kävin pelkoklinikalla ennen kuin uskalsin uudelleen. Toisen lapsen jälkeen tuumasin, että perhe kasassa. Meni paremmin kuin ensimmäinen mutta oli kohtuuttoman tuskallinen.

Syitä vaikeisiin synnytyksiin todettiin mahdollisesti lantioni malli sekä kudostyyppini (joka ei anna periksi).

 

Mulla on molemmat synnytykset edenneet pitkään tosi hitaasti, mutta loppu on sitten mennyt rytäkällä. Joten esikoisen synnytyksen meinasi mies missata ja kuopuksen synnytyksen meinasi missata kätilö...

Sama kokemus oli tästä kakkosesta meillä.. klo 20.00 15 supistelun jälkeen olin 4cm auki, sain toisen annoksen epiduraalia ja kätilö lähti toiseen saliin auttelemaan kun "tässä nyt ei mitään tapahdu ihan hetkeen." 20.30. alkoi ihan hirveät supistukset, tuntui tosi pahoilta vaikka oli puudutukset päällä. Otin ilokaasun avuksi, soitin kätilöä paikalle ja mies lähti vessassa käymään. Klo 20.40 mies palasi vessasta ja meillä olikin jo täys hässäkkä päällä.. 20.43 oli tyttönen maailmassa!

 

Mulla on molemmat synnytykset edenneet pitkään tosi hitaasti, mutta loppu on sitten mennyt rytäkällä. Joten esikoisen synnytyksen meinasi mies missata ja kuopuksen synnytyksen meinasi missata kätilö...

Sama kokemus oli tästä kakkosesta meillä.. klo 20.00 15 supistelun jälkeen olin 4cm auki, sain toisen annoksen epiduraalia ja kätilö lähti toiseen saliin auttelemaan kun "tässä nyt ei mitään tapahdu ihan hetkeen." 20.30. alkoi ihan hirveät supistukset, tuntui tosi pahoilta vaikka oli puudutukset päällä. Otin ilokaasun avuksi, soitin kätilöä paikalle ja mies lähti vessassa käymään. Klo 20.40 mies palasi vessasta ja meillä olikin jo täys hässäkkä päällä.. 20.43 oli tyttönen maailmassa!

Niin siis 15h supistelun jälkeen 4cm auki..

 

Jätettiin yksin synnytyssaliin ja yksin sitte siellä ponnistelin. Kätilöt tuli vasta kun vauva pää oli ulkona:O:O Ja todella töykeitä. VALITUS TÄSTÄ.
Toinen synnytettiinkin eri sairaalassa paremmin menoin

 

mulla oli kans kätilö lähdös ovesta pois, kun ei tajunnut, enkä itekään ekaa kun synnytin, tajunnut että nythän se tulee jo. se oli aika paukku itelle kun alko vaan pakosti ponnistan ja sillä hetkellä tajus ettei ehdi saamaan mitään kipulääkkeitä tai puudutteita. tuli siis aika vauhdilla, 4cm.stä täysin auki alle puolessa tunnissa ja ponnistusajaksi merkittiin 5min vaikka kätilö sano ettei tainnut mennä sitäkään. itestäkin tuntu että se tuli ihan parilla ponnistuksella, en sentään ihan pystynyt laskemaan.

 

Synnytys meni sillai et toista en niiden kokemusten takia tule koskaan tekemään, vaikka miten muu elämä siihen taipuis, tulis vauvakuume jne. Mä en enää synnytyssaliin jalallani astu.

 

kuuluuko tämä tähän kastiin,

mutta esikoisen synnytyksessä aluksi kaikki meni hyvin, sairaalaan mentäessä huomattiin jo että laps on avosuutarjonnassa, mutta sanottiin että voi vielä pään asento muuttua.
klo. 23 sain luvan alkaa ponnistaan, laps vieläkin avosuutarjonnassa. Ponnistin 1h15min ennenkun otettiin lääkärin avustuksella imukupilla ja tässä vaiheessa ei siis mitään puudutusta, muutakun paikallispuudutus. Ponnistus vaihe oli todella pitkä ja kipeä, ja paraneminen kesti lähes 3vk.

 

piti olla alle 4kiloa...en ehtiny saada puudutetta kuin vasta juuri ennen lapsen tuloa, eli vaikutusta ei tuolloin ollu ja kätilä laitto kätensä kunnolla sisää ja selvitti napanuoraa, näin tähtiä..Lopulta synty vajaa 5kilonen ilokaasun avulla ja enään en synnytä.

:hug:

Tokan piti olla 3,5kg, oli hitusen vaille 5kg. Meni 2 vkoa yli, käynnistystä ei edes harkittu, vaikka vauvalla ei kaikki ollut ok. Mutta kun ei viitsitty edes tutkia, raskaana olevathan on vain vainoharhaisia...

Puudutukset ei pääosin mene perille, ilokaasua ei tarvitse ottaa kuin kerran ja koko homma menee oksentamiseksi.
Symfyysin diastaasi, kivunlievitykset ei pääosin auta mitään, vauva tuleekin nopeasti ja kätilöt uskoo toista ja jättää yksin, vauva kuollut synnytyksen jälkeen, 2 vauvaa olleet hengenvaarassa synnytyksen jälkeen...
No, ehkä nyt en enää uskaltaisi, eikä ehkä tarvitsekaan...

 

piti olla alle 4kiloa...en ehtiny saada puudutetta kuin vasta juuri ennen lapsen tuloa, eli vaikutusta ei tuolloin ollu ja kätilä laitto kätensä kunnolla sisää ja selvitti napanuoraa, näin tähtiä..Lopulta synty vajaa 5kilonen ilokaasun avulla ja enään en synnytä.

:hug:

Tokan piti olla 3,5kg, oli hitusen vaille 5kg. Meni 2 vkoa yli, käynnistystä ei edes harkittu, vaikka vauvalla ei kaikki ollut ok. Mutta kun ei viitsitty edes tutkia, raskaana olevathan on vain vainoharhaisia...

Puudutukset ei pääosin mene perille, ilokaasua ei tarvitse ottaa kuin kerran ja koko homma menee oksentamiseksi.
Symfyysin diastaasi, kivunlievitykset ei pääosin auta mitään, vauva tuleekin nopeasti ja kätilöt uskoo toista ja jättää yksin, vauva kuollut synnytyksen jälkeen, 2 vauvaa olleet hengenvaarassa synnytyksen jälkeen...
No, ehkä nyt en enää uskaltaisi, eikä ehkä tarvitsekaan...

:hug:

 

omani. eka meni kaikki hyvin, vauvan syke vaan laski turhan alas ku supistus tuli. saatii sit sairaalan ainoo stan-laite vai mikä olikaa, epiduraalin jälkeen sain vähä unesta kii (kello oli viis aamuyöllä), sit ovet lennähtää auki ja kätilö sanoo ny lähetää leikkaussalii. matkalla joku huutaa "onks kukaa kokeillu kui paljo auki tää naine on?" ei ollu, siinä sitte käytävällä kokeiltii. 9senttiä, mut ei ollu aikaa ootella ponnistusta. mä meinasin kuolla verenhukkaan, poika hapenpuutteesee.

 

Ei kakkosen syntymässä sinällään ollut mitään outoa, mut kun sairaalaan otettiin sisälle vauvan sydänäänien takia (liian nopeat jatkuvasti) ja sit päättivätkin yhtäkkiä et voitte lähteä kotiin. Noh, en mä lähtenyt kun olin kokoajan väittänyt et tää syntyy nyt, kätilöt vaan totes, et ei ole synnytys edes käynnistynyt (koska en ollut supistuksista kipeä, eikä niitä koneelle piirtynyt). Lopulta olivat meitä tuuppaamassa paikallisille festareille, jotka siinä lähellä olivat ja ei, kohdunsuuta ei ole tarve katsoa, koska en kaipaa kivunlievitystä ja synnytys ei ole käynnissä.
Katsoi sitten kuitenkin, kai siksi kun halus meistä eroon. melkeen 8cm auki ja parin tunnin päästä vaikeahkon ponnistusvaiheen jälkeen syntyi.
Kotona olis syntynyt jos olisin uskonut kätilöä. Ei sit kuitenkaan tarvinnut lähteä festareille... Ei kovinkaan luottavainen olo jäänyt, vaikka kaikki lopulta meni ihan mallikkaasti, mut toi poishäätäminen jätti synnytykseen aika huonon maun. Tuli sairaalan vaihto ens kierrokselle.

 

Up

 

No viimeinen tuli niin rytäkällä että kätilö ja kätilöopiskelija saivat repiä ne verkkopöksyt jalasta samalla kun ponnistin.
Mulla on siis sellainen "ongelma" ollut kahdessa vikassa synnytyksessä että mun kohdunsuu ei jostain syystä kovista supistuksista huolimatta aukea mutta sitten kun on laitettu epiduraali, kohdunsuu on auennut 4cm -> 10cm 10 minuutissa.