Ekan jälkeen (hätäsektio) halut heräs piankin, mutta yhdyntä teki yllättäen niin kipeää, ettei siitä mitään tullut. Jälkitarkastuksessa laittoi lähetteen gynelle, jonne pääsin noin puol vuotta synnytyksestä. Kaikki oli kuulemma kunnossa, liukkaria vaan ja treenaamaan. Tämän jälkeen uskalsin pitkästä aikaa yrittää yhdyntää. Ei se nyt mukavaa ollut, muttei tehnyt varsinaisesti kipeääkään. Pikku hiljaa seksi alkoi sujua, mutta reilu vuosi meni, ennenkuin todella aloin nauttia hommasta entiseen malliin, ja kas, sitten olinkin taas raskaana, ja tämän toisen raskauden aikana halut hävisivät tyystin! Synnytyksestä (eppari ja II asteen repeämä, joka vielä tulehtui) on vajaat kolme kuukautta ja seksiä koetettiin tossa harrastella vastikään, mutta taas piti kivun takia lopettaa yhdyntä alkuunsa. Masentavaa, kun ei homma pelaa liukkarinkaan kanssa. Ja yhden kipukokemuksen jälkeen sitä alkaa pelätä. Tekis niin mieli nauttia seksistä niinkuin ennen. Mies on onneksi ymmärtäväinen. Täytyy vaan ajatella, että kyl se tästä vielä iloksi muuttuu joku kaunis päivä.