Mä kun olin käynnistettävänä tuosta kuopuksesta, niin viereisellä pedillä oli rouva, jolla oli kolme viikkoa käynnistelty myöskin raskausmyrkytyksen vuoksi. Vauva oli kanssa valmis, mutta paikat ei. Vaan kyllä se siitä sitten käyntiin lähti sen kolmen viikon päästä.
Mua itseäni käynnisteltiin kaksi päivää murusilla, ei mitään vaikutusta. Tokana yönä olin nukkuessa aeunnut neljään senttiin ilman mitään tuntemuksia ja mut kärrättiin heti aamulla synnytyssaliin, vaikkei ollut synnyttävä olo. Eikä siellä salissakaan mitään tapahtunut. Lääkäri olisi halunnut puhkaista kalvot, mutta mä en antanut lupaa, koska olo ei ollut ollenkaan synnyttävä ja sektio pelotti myös mua. Pyysin lupaa päästä päiväksi kotilomalle ja pitkin hampain lääkäri siihen suostui. Mut se kannatti. Mä jätin mielestäni koko synnytyksen, syötiin hyvin, paijattiin esikoista ja sitä rataa. Yöllä alkoikin kovasti supistella ihan omia aikojaan ja kun aamulla menin takaisin osastolle, niin lääkäri ehdotti uudestaan kalvojen puhkaisua ja sanoin että antaa mennä vaan. Eikä kauaa mennyt, kun mulla oli vauva sylissä.
Halusin vain siis sanoa, että kuuntele itseäsi ja yritä rauhoittua. Vaikka se vaikeaa onkin, tiedän. Jos kovasti asiasta stressaat, vauva ja elimistösi ajattelee, ettei vielä ole hyvä aika syntyä. En mä mikään luomuihminen ole, mutta naisen elimistö on aika viisas..
