Synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Käynnistys edessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Synnytys käynnistetään yleensä hyvin harkitusti kalvojen puhkaisulla. Vauvan pitää olla silloin jo hyvin syvällä lantiossa, ns. matalalla. Kalvojen puhkaisussa on se vaara, että kun vauva on korkealla lantiossa ja kalvot puhkeavat, voi vauvan asento muuttua epätoivottuun suuntaan.

Kalvojen puhkaisu yleensä aiheuttaa supistuksia paljonkin.
 
Varmaan tapauskohtaista miten kukin kokee.
Esikoinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Puoli tuntia käveltiin pitkin käytäviä ennen kuin ekat supistukset tuli. Mulla alkoi maltillisesti, vasta lähempänä ponnistusvaihetta alkoi tulla reippaammin. Kunnolla kivuliaiksi muuttuivat, kun alkoivat antaa supistuksia vauhdittavia (syynä lapsen pulssin muutoksen tjs, piti vähän nopeuttaa synnytystä jottei jouduta leikkaukseen). Ihan OK käynnistystapa.
 
Yksi minun synnytyksistäni käynnistyi vesien menolla (tosin spontaanisti), ja pakko myöntää että oli aika julman raakaa menoa :/ Tosin kestikin vain 2 tuntia koko homma.
Mutta sinä olet sitten jo sairaalassa, että kivunlievitys on ainakin lähellä :)
 
Neljäs käynnistettiin 38+6 kalvojen puhkaisulla, kohdunsuu oli auki 5cm.
Supistukset alkoi vartissa ja oli ihan normaalit.
Muuten kivunlievityksenä ilokaasu ja kohdunkaulan puudute, synnytys kesti 3,5t eikä eronnut edellisistä.

Ihan positiivinen kokemus siis.
 
1987 esikoiselta: Aamulla limatulppa wc-pönttöön pisureissulla ja supisteluja tasaiseen tahtiin. Sairaalaan menessä kohdunsuu auki 4cm..sittenpä ei tapahtunutkaan mitään, väsytti kovin ja tahdoin vain nukkua(huonosti nukuttu yö takana)

Hoitaja kehoitti liikkumaan, pikkasen supisteli - eipä juurikaan.
Lääkäri kävi kurkkaamassa ja tuumasi - odotellaan vielä..

Sain jotakin rentouttavaa lääkettä - pistos kankkuun, edelleen vain väsytti kovin.

Kätilö kehoitti minua kylkiasentoon ja ottamaan kiinni jalasta, nostamaan sen koukkuun ja ponnistmaan muutaman kerran..heti ekasta ponnistuksesta tunsin, kun vauva laskeutui lantioon, siitä äkkiä sitten seljälleen..ja taaskaan ei tapahtunut mitään - supisteli käyrillä mutta niitä en tuntenut.

Lääkäri tuli toistamiseen ja päätti puhkaista kalvot, saattui hetken, ai ai per***leesti:x..vaan sitten alkoi tapahtua: supistelemaan nopsaan, ei toisin kivuliaasti laisinkaan vielä..n. 7cm kohdilla oksensin, supisteli muutaman minuutin rajusti..sitten pari ponnistusta(kätilö kehoitti koeponnistamaan)..ja vauva tulikin jo sieltä vauhdilla - ns. syöksysynnytys.

Huh..repeämiä tuli pikkasen ja myöhemmin "alapään" vaan kipuillessa, huomattiin peräsuolessa repeämä..tähän k u n n o n tropit ja paraneminen alkoi nopsaan.

Kotosalla 5pvä:n päästä ja kivuttomana melkeinpä:)..vauvaa imettäessä supisteli välistä ihan kunnolla.


Itsestäni näin jälkeenpäin tuo synnytystapahtuma ihan Ok..hieman olin kyllä kuin puulla päähän lyötynä kun kaikki meni niin hurjan nopsaan, vaan eipähän tarvinnut kärvistellä pitkään.
..ja hoitaja kyllä kyseli miulta noista kivunlievityksistä, haluanko?..en vain tuntenut niitä siinä vaiheessa tarvitsevani ja kun alkoi tapahtua, en niitä enää voinut saada - happea vaan hengittelin maskista, jotta vauvalla parempi olla.
..eli, ihan luomuna mentiin ja ihana esikoiseni: 3720g ja 50.5cm sieltä maailmaan syntyi.:heart:

Aktiivista ponnistusvaihetta kesti 5min ja koko synnytys alkusupisteluista - loppuun n. 8h


Kun vertaan tätä toiseen synnytykseeni 2004: suunniteltuun sektioon, haavan tulehtumisineen ja pitkälliseen haavan paranemiseen - tuo ensimmäinen synnytykseni oli t o d e l l a helppo.

..tämmöinen tarina;)
 
Viimeksi muokattu:
Kaksi kertaa kolmesta on kalvot puhkastu. Synnytykset aina edenny kuitenkin suht hyvin, mutta sit loppujen lopuksi puhkottu kalvot. Ekalla kerralla kävi tosi äkkiä, ehdin istahtaa keinutuoliin kunnes olikin pakko päästä asemiin takas ja vauva syntyi. Tokalla kerralla lääkäri laittoi puhkomisen jälkeen kohdunkaulan puudutteen ja se vei osan ponnistamisen tarpeesta, oli sit pakko vaan työntää. Ihan ok kokemuksia kyllä.
 
Mulla ei tapahtunut kertakaikkiaan yhtään mitään, kun kalvot puhkaistiin. Raskausviikkoja oli 42. Kätilö sanoi että tunti odotellaan ja jos mitään ei tapahdu niin otetaan muut keinot käyttöön... Ja oksitosiinitippaahan siinä sitten tarvittiin, tosin sen jälkeen tyttö syntyikin pian.
 
Täällä näköjään osa vastaajista sekoittaa kalvojen puhkaisun synnytyksen käynnistämiseksi ja synnytyksen edistämiseksi. Kaksi eri asiaa.

Aika usein kp:n jälkeen tarvitaan vielä oksitosiinitippa että synnytys kunnolla käynnistyy. Riittävän kypsästä tilanteesta voi toki riittää pelkiltäänkin.

*mur-mur*: Syöksysynnytys ja nopea ponnistusvaihe/loppu avautumisvaiheesta on kaksi eri asiaa.
 

Yhteistyössä