Synnytyksen käynnistys ja kokemusket???

Eli te joilla synnytys käynnistynyt, niin millainen kokemus ja miten se meni?
oliko paikat kypsät ja millä lääkkeellä käynnisteltiin?
onko jollain käynnistetyllä sektio ennestään takana jne.

 

Paikat oli riittävän kypsät, joten yritettiin käynnistää suun kautta otettavilla tableteilla, turhaan. Salissa sitten oksitosiini tipalla synnytys käynnistyi nopsaan kivuliailla supistuksilla. 8 tuntia meni, että paikat avautuivat. Edeltävästi oli pari vuorokautta lapsivesien menosta. Epiduraali oli kivunlievityksen, joka vei kivut hyvin pois, mutta myös ponnistamisen tarpeen. Lopputulos oli imukuppisynnytys.

 

eka käynnistettiin viikolla 38.
4 päivää siinä meni, mutta synnytys oli nopea. 4cm olin auki, kun käynnistys aloitettiin. Hyvä kokemus, vaikka käynnistyminen kestikin kauan.

 

Esikoisen kohdalla käynnistettiin lasketun ajan korvilla, koska lapsi olikin tarkastuksessa kovin pieni ja ei seurannassa tuntunut kasvavan ollenkaan.
Eka puhkastiin kalvot, olin siis jo neljä senttiä auki, kaulaa oli vielä jonkin verran jäljellä. Lapsivettä oli niin vähän, että synnytys ei siitä käynnistynyt vaan sain oksitosiinitipan. Se sai aikaan ihan kamalat supistukset, ensin ei tapahtunut mitään edistystä kohdunsuulla moneen tuntiin, sitten rävähdin tosi nopeasti auki. Olin ensin huomaamattani pitänyt kroppaa jännittyneenä ja sitten lopulta väsynyt (makasin lähes taju kankaalla) ja sen takia rentoutunut ja samalla alkoi kohdunsuukin avautua. Siitä kun supparit alkoivat kesti nelisen tuntia, että poika oli ulkona. Kipulääkeenä käytin ilokaasua, puudutuksia en saanut, lopussa olisi halunnut, mutta en enää silloin mitään saanut.

 

viikoja oli 42, eka puhkastiin kalvot ja tuli pieniä supistuksia. Sit laitettiin oksitosiinitippa, ei vaikutusta, jouduttiin lisäämään määrää aika tunnin välein. Supistukset oli todella kivuliaita, niin että meinas taju lähteä. Sit helpottikin kun sain epiduraalin.

Ehkä kamalinta kaikessa oli se, että mun synnytystä hoisi kätilö opiskelija, joka ei ollu ennen hoitanu synnytystä yksin. Sitten kätilö vielä sanoi, että jos hänen tulee paha olo, niin meidän tarvii kutsua lääkäri.

 

Mulla käynnistettiin toka synnytys, kun vesienmenosta oli 1,5vuorokautta. Hyvä kokemus! Aamulla yhdeksältä laitettiin oksitosiinitippa, yhdeltätoista olin vielä kanttiinissa kahvilla, kun supistukset alkoi kunnolla tuntumaan, yhdeltä saliin ja kolmelta syntyi poika kahdella ponnistuksella ilokaasun voimalla. Tilanne oli kypsä, vaiia lapsi kaksi viikkoa la:a edellä.

 

Viikkoja 38+, yli kahdelle sormelle auki ja kaula melkeen poissa
Alotettiin oksitosiini tipalla mutta se ei sitte tuottanut tulosta eli seuraavana päivänä osastolle käymään.
Seuraavana päivänä osastolla lääkäri katto tilanteen ja päätti että seuraavana päivänä laitetaan tippa ja puhkastaan kalvot nii saadaan vauva syntymään. Oltaisiin kuulemma voitu samana päivänä alottaa jos ei olis ollu niin täyttä.
Ei siinä sit muutaku odoteltiin yön yli ja aamulla synnytyssaliin ja tippa käteen.
Pikkuhiljaa alko supistukset koveneen ja oksitosiinin määrää lisättiin. Hyvin pärjäs ilokaasulla. Sain mä kyllä kohdunkaulan puudutteen mutta se ei mulla vaikuttanut millään tavalla. 3h voimakkaita supistuksia ja sen jälkee puhkastiin kalvot. Siitä 30min ja vauva oli syntynyt eikä tullu ees repeämiä! Eli aika nopeeta toimintaa kun vaan saatii supistukset tuleen

 

Pari päivää laitettiin sairaalassa jotain palluralääkkeitä kohdunsuulle ja kun supistukset tiheni niin synnytssaliin ja siellä tipassa jotakin mikä nopeutti synnytystä..todella rajuja supistuksia enkä pystyny enää liikkuun tai lopulta edes istuun jakkaralla. P**kaa tuli molemmista päistä! Sitten kaikki tapahtui neljässä tunnissa, ja kivut oli sellasia että olin enimmän aikaa jossain tajunnan hämärän rajamailla. Kalvo puhkastiin ja laitettiin kohdunkaulan puudutus ja aquarakkuloita mutta ei epiduraalia. Sattu niin s**tanasti!! Vertailukohtaa ei ole, kun toi on ainoo synnytys, sekin yli 14 vuotta sitten niin muistikuvat on hämärtyny. Kuulema käynnistetyt on tavallista kivuliaampia. Jos vielä joskus oon samassa tilanteessa, niin yritän saada synnytystuolin ja vaadin epiduraalin!!

 

kolmas käynnistettiin rv 39+1 raskausmyrkytyksen vuoksi.. olin 1.5cm auki silloin. siltikin kesti lauantaista-keskiviikkoon ennenkuin käynnistyi. joka toinen päivä oli lepo päivä ja silloin ei tabletteja annettu. mutta sitten kun rupes tapahtumaan niin se menikin nopeesti, alle 4h kesti enään synnytys. eli ihan hyvä kokemus on mulla. eka muksu on syntynyt sektiolla.

 

Lapsivesien lorahtelun ja säännöllisten supistelujen jälkeen olen mennyt sairaalaan, jossa yhtä kertaa lukuunottamatta supistukset loppuneet. Oksitosiinitipalla sitten kaikki muut neljä synnytystä käynnistetty. Ei huonoa kokemusta, koska tipan jälkeen koko touhu alkanut reippaasti etenemään.

 

viikolla 42 käynnistettiin oksitosiini-tipalla. Noin 10 tuntia tiputettiin tippaa, eikä mitään vaikutusta. Vähän kovemmat menkkakivut vaan, siltä tuntui. Seuraavana aamuna käynnistyi itsestään, ilmeisesti tippa kypsytti tilannetta.

 

Minua peloteltiin kun tuli tieto että käynnistetään synnytys. (Kahden lapsen synnytys on käynnistetty)
"se on aivan hirveää" "tippa kädessä kävellä tunteja käytävillä". Toisin kävi! Ensimmäinen käynnistetty synnytys kesti vain 2,5 tuntia. Kännistettiin suun kautta annettavilla tableteilla, yhden ehdin saada. Toisen lapsen synnytys 1,5 tuntia. Tämä synnytys käynnistettiin kalvojen puhkasulla. Mitään kammoa ei todellakaan jäänyt! Päinvastoin, hyvä kokemus! Ja hyvät muistot Älä kuuntele liikaa pelottelu tarinoita, niitä riittää!