Synnytyksen jälkeiset henkiset "sairaudet"

[vauvahaaveita]

...Laitanpa tähän nyt tämmösen pinon pystyyn, missä voidaan jutella ja kertoille synnytyksen jälkeisistä henkisistä puolista.
Toivottavasti tähän tulee paljon juttua, koska itse pidän tärkeänä puhua näistä asioista :hug:

Eli mulle puhkes keskivaikea paniikkihäiriö maaliskuussa09, tyttö/esikko synty tammikuussa09.
Paniikkikohtaus laukas sitten tämän häiriö. Tällä hetkellä syön lääkkeitä setralin 50mg. Aiemmin soin cipralexia 10mg, mutta lääke vaan pahensi tilannetta.
Rauhoittavana mulla on opamox 15mg, mutta sitäkin oon viimeski ottanut yhden tabletin huhtikuussa =)

Ton lääkevaihdon myötä tuskasuus ja ahdistuneisuus on jääny taka-alalle, mutta sitte on noita fyysisiä oireita: hengenahdistusta, hikoilua, nimettömän ja pikkurillin tikkuilua...ja muljahtelua/rytmihäiriöitä on välillä.

Selkä-rinta kivut/vihlonnat...luulisin että johtuu ihan vauvan kantelusta.

Kertoilkaa omia kokemuksia ja vinkkejä arjessa selviämiseen.

Tää on tärkeää! :attn: :hug:

vauvis ja Miia 6.5kk :heart:

 

[spip80]

Minä sairastin esikoisen syntymän jälkeen vaikean lapsivuodepsykoosin :ashamed: Suljettu osasto ja eristyskoppi tulivat tutuksi, kuten meidän sairaudessa hyvin usein..Mutta kaikesta toipuu, enkä kakkosen jälkeen sairastunut, enkä tarvinnut minkäänlaista estolääkitystä.

 

[vauvahaaveita]

Hyvä, ettei ole tullut mitään :hug: :hug: ...Kuulostaa aika hurjalta!
Voin kuvitella että aika rankkaa aikaa sulla on ollu, mutta onneksi nyt paremmin!!!! :heart:

 

[vauvahaaveita]

Mulle ei vaan sopinut cipralex...se eka autto, mutta sitte tuli kaikki pahempina takas :ashamed: ..Onneksi tää nykyinen kuitenki auttaa.
Toivotaan että sullaki kata auttaa toi cipralexi, eikä tartte alkaa vaihteleen lääkkeitä :hug: :hug: :hug:

 

[rida76]

Moi!
Mulla nyt ei synnytyksen jälkeisiä henkisiä sairauksia oo.. oon raskaana ja saas nähä miten asiat etenee sitte.
Sain 2008 loppuvuona 1viikko ennen häitä tietää ekassa ultrassa, että vauva kuollu massuun.. kuukausi sen jälkeen tuttu tyttö kuoli nukkuessaan ihan ilman syytä...
Meni muutama kuukausi, aloin heräämään yöllä ihmeelliseen kehon sisäiseen värinään.. sitte tuli pari kertaa nukkumaan mentäessä paniikki, enkä uskaltanu nukahtaa.
Nousin ylös ja hain puolikkaan Opamoxin (sain ne joskus ennen esikoisenki syntymään turvaksi kun todettiin lievä paniikkihäiriö) ..yhtäkkiä mulle valkeni, että mun päässä kummittelee se tytön kuolema nukkuessaan ja muutenki kovia oli tapahtunu (luin jostain että kun kokee jotain kovia,niin kohtaus monesti tulee sitten 3kk päästä??!!)
Sitte mun kaveri kerto lukeneensa terveyslehestä, että joku mies oli saanu monen vuojen paniikkihäiriöön apua e-epa kalaöljy tapleteista + carsoniini (tai jotain sinne päin) joka tehostaa e-epan vaikutusta vielä.
Menin kipinkapin apteekkiin ja piheys iski kun ne olis tullu maksaan reilu 50e
No ei aikaakaan,kun sain taas sängyssä kohtauksen ja seuraavana päivänä ostin pelkän e-epan. Sen jälkeen en oo kohtausta saanu.

Ramppasin vuojen alussa lääkärissä rintakehä-kipuilun takia, eikä ne juuri mitään tehny.. alko kuulostaan siltä että olen AHDISTUNUT!??? ..aloin jatkuvasti seuraan terveydentilaa ja olin hulluks tulossa. Varasin sitte ajan tietylle lääkärille joka on erikoistunu näihin henkisiin sairauksiin. Hän oli valmis tekemään sitte ne kokeet mihin "pyrin" selkärangan kuvat ym.. mutta KAPPAS olin tullu uuvestaan raskaaksi, eikä mulle voi niitä nyt siis tehä. Hän on vakuuttunu että oon ahdistunu että lihakset on jännitystilassa joka aiheuttaa nämä kivut. Itse en jaksa uskoa.. mutta toisaalta ainut mikä osoittaa että lääkäri on osaksi oikeessa, on se että ennen raskautta,ostin viinapullon (juon hyvin vähän) ja tein 1-2 drinkkiä illalla, ni johan olo parani!!?? Eli oisko se rentouttanu ne lihakset??

En tiiä vaan ny on taas ollu niin ahistavaa rinnassa ja henki ahtaalla taas välillä että sekin meinas täsä viikkositte sekottaa mun pään ja oli paniikki tulla.. turvauduin puolikkaaseen Opamoxiin. Kyllähän se rauhotti oloa.
Aijon ottaa puheeksi neuvolasa ja varsinki lääkäri-neuvolasa tän hengenahistuksen, kun hulluks tullee ja tuntuu että pahenee taas.

Kylläpäs meni sepostukseksi.. mutta siis itekki oon jo miettiny jotain lääkitystä, vaikken haluais! Kaveri (ja muuten hoksannu oon senki että yllättävän moni omista kavereistakin on kärsiny paniikkihäiriöstä joskus...) niin sanoi että hän kun alotti jonku nuista lääkkeistä, niin sano että se eka pahentaa oloa, mutta tää samanen lääkäri oli sanonu että se kuuluu asiaan alussa...
Mutta kokeilemalla varmaan selviää mikä on kenenki kohalla paras..

 

[pur]

Mulla imetys loppu ja ilmeisesti kaikki raskauteen ja imetykseen liittyvä hormooni toiminta myös. Nyt masentaa ja olen kokoajan vihainen miehelleni, koiralleni, kissaleni ja jopa vauvalleni kun en saa hetken rauhaa. :ashamed: Ennekaikkea olen vihainen itselleni kun en vaan jaksa vaikka mun elämä on helppoa; huomioiva mies, hyvä vartija koira, hyvä hiirikissa ja ns. helppo lapsi joka ei paljoon kiukuttele jos vaan saa olla sylissä 24/7 ja mä olen ihan loppu ja mua ei vaan huvita....

 

[pur]

meillä on muuten Vauvis melkeen saman ikäset muksut

 

[Aappa]

Mulla imetys loppu ja ilmeisesti kaikki raskauteen ja imetykseen liittyvä hormooni toiminta myös. Nyt masentaa ja olen kokoajan vihainen miehelleni, koiralleni, kissaleni ja jopa vauvalleni kun en saa hetken rauhaa. :ashamed: Ennekaikkea olen vihainen itselleni kun en vaan jaksa vaikka mun elämä on helppoa; huomioiva mies, hyvä vartija koira, hyvä hiirikissa ja ns. helppo lapsi joka ei paljoon kiukuttele jos vaan saa olla sylissä 24/7 ja mä olen ihan loppu ja mua ei vaan huvita....

Ei mulla oikeastaan muuta, mutta oli pakko sanoa, että jotenkin tosi kivasti kehaisit miehen, koiran, kissan ja vauvan :hug: Löysit kaikista jotain hyvää sanottavaa.

:hug: Anna ajan kulua... anna itselles lupa tuntea ja olla vaan! Jonain päivänä ei enää tunnukaan pahalta. Mä tiedän.

 

[Niiskuneitinen]

Mulla imetys loppu ja ilmeisesti kaikki raskauteen ja imetykseen liittyvä hormooni toiminta myös. Nyt masentaa ja olen kokoajan vihainen miehelleni, koiralleni, kissaleni ja jopa vauvalleni kun en saa hetken rauhaa. :ashamed: Ennekaikkea olen vihainen itselleni kun en vaan jaksa vaikka mun elämä on helppoa; huomioiva mies, hyvä vartija koira, hyvä hiirikissa ja ns. helppo lapsi joka ei paljoon kiukuttele jos vaan saa olla sylissä 24/7 ja mä olen ihan loppu ja mua ei vaan huvita....

Täällä samanlainen tilanne. Mies ei erityisen huomioiva mutta auttava, tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Mutta silti potuttaa kaikki. Mies, esikoinen, vauva, kaupan kassa, sää etc.