U
uusi äiti
Vieras
Esikoistyttö reilu viikon vanha. Pelkään että mulla synnytyksen jälkeinen masennus tai ainakin kova baby blues.
Uusi rooli ahdistaa. Lisäksi tunnen kovaa syyllisyyttä koska en ole onnellinen vaikka nyt todellakin pitäisi sillä tyttö oli odotettu ja toivottu ja terve ja kasvaa hyvin. Suurta äidinrakkautta en tunne, mutta suojeluvaisto on todella vahva, maailman pahuus ahdistaa.
Aion ottaa tunteet neuvolassa puheeksi mutta onko muita joilla samoja fiiliksiä ollut? Menikö ohi ajallaan kun kasvoi uuteen rooliin?
Uusi rooli ahdistaa. Lisäksi tunnen kovaa syyllisyyttä koska en ole onnellinen vaikka nyt todellakin pitäisi sillä tyttö oli odotettu ja toivottu ja terve ja kasvaa hyvin. Suurta äidinrakkautta en tunne, mutta suojeluvaisto on todella vahva, maailman pahuus ahdistaa.
Aion ottaa tunteet neuvolassa puheeksi mutta onko muita joilla samoja fiiliksiä ollut? Menikö ohi ajallaan kun kasvoi uuteen rooliin?