synnytyksen jälkeistä masennustako tämä on?

Vauva kaksi viikkoa ja olo alakuloinen. Tuntuu että tällaistako elämästäni oikeasti halusin!? Jumitan kauniit kesäpäivät sisällä kun vauvaa ei voi ulos viesä aurinkoon ja vaunuissa liian kuuma. 6v esikoinen ei saa tarpeeksi huomiota. Jokaisen pienenkin itkun kohdalla pelkään alkavaa koliikkia tai allergiaitkuja tms. esikoisella kun oli koliikkia ja maitoallergiaa.

Odotan vaan kovasti että vauva kasvaa ja oppii liikkumaan ja puhumaan. Olenko outo kun en pidä vauva-aikaa millään muotoa ihanana?

Onkihan tämä masennusta vai ihan normituntemuksia?!

 

Toi voi hyvin olla vielä sitä normaalia baby bluesia.

baby blues -

Jos tuntuu ettei ala yhtään helpottamaan muutaman viikon päästä, niin voi olla masennusta. Voihan sitä hyvin lähteä jo ulos vauvan ja esikoisen kanssa. Hulluksihan sitä tulee jo pelkästään sisällä istumalla. Suojaa vaan kunnolla auringolta.

 

Paha mennä sanomaan, mutta ole nyt kuitenkin tarkkana oman olosi kanssa ja kerro tuntemuksistasi myös läheisillesi ja koita piristää itseäsi. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Itselläni oli tuossa kohdassa kovin samanmoisia tuntemuksia ja ymmärrän sinua. Tuntui, että on totaalisesti pallo jalassa. Pelottavinta oli se, etten kokenut sitä suurta ihmeellistä äidinrakkautta, jota kaikki niin hehkuttivat. Olihan se vauva juu ihmeellinen, mutta myös rasittava vähän väliä itkevä vieras pötkylä, joka imi mun tissejä koko ajan ja koko ajan olit kiinni hänessä. Onneksi se menee ohi ja on kuulemma ihan normaalia, kun asiasta neuvolassa puhuin. Pikku hiljaa hoitamisen ja imetyksen myötä aloin rakastamaan vauvaa ja nyt tiedän, mitä se äidinrakkaus on
Tsemppiä!! Kyllä se siitä päivä kerrallaan!

Sen verran kuitenkin sanoisin, että rohkeasti vain ulos Ei tuolla nyt ihan niin kuuma ole, etteikö onnistuisi. Saako vaunuista esim. jotain osaa pois, niin, että ilma kiertää paremmin? Meillä lähtee osa kuomusta vetoketjulla. Tosin meillä kulkee edelleen paremmin liinassa/repussa (ikää 9kk)

 

minusta on ihan normaalian olla toisinaan "pahalla päällä". Itsellä liittyy usein myös kuukautiskiertoon. Äidit saa olla välillä haluttomia ja saamattomia. Väsynytkin saa olla. Masennukseksi en sitä silti kutsuisi, ohimeneväksi alakuloisuudeksi ja saamattomuudeksi. Jos et saa jotain tehtyä, sano reilusti itsellesi että olet saamaton, entäs sitten. "huomenna uudelleen".

Kesäpäivä!!! Täällä on tosin hiukan viileää, mutta kävin juuri vauvan kanssa kantoliinan kanssa kävelyllä ensimmäistä kertaa. puin collegetakin liinan päälle.

 

Mulla oli myös tuollaisia pallo jalassa tunteita, ahdistusta. Tulivat aluksi joka päivä samaan aikaan, siitä sitten pikkuhiljaa yleistyivät. Kun vauva oli 3 kk:n ikäinen olin aivan loppu henkisesti.

 

Eipä vauva-ajasta tartte tykätä. Imettämisen huonoja puolia on just se sitovuus, parempi ruokkia pullosta rintamaidolla niin isäkin saa tehdä osansa.

 

Täällä on 1,5kk vauva ja esikoinen 4,5v. Kyllä tuntui hirveän sitovalta ekat viikot vauva, tai onhan se sitä edelleen, mutta uuteen tilanteeseen tottuu kaikki -myös esikoinen joka täälläkin kaipaa huomiota.

Minäkin odotan että tämä pikkuvauva-aika menisi pian ja tyttö kasvaisi. Ehkä tämä "sitovuus" ja "voimattomuus" (vauvaa ei oikein saa vielä viihdytettyä ja itkujen syyt on epäselviä) korostuu vielä kun esikoisen kanssa ehti isomman ikäeron vuoksi jo tottua helppoon meininkiin. Esikonenkin tietysti kaipaa enemmän huomiota kun pitkään ehti tottua keskipisteenä olemiseen, ihan ymmärrettävää.

Tulen kyllä varmasti kaipaamaan vauva-aikaa, mutta nyt iloitsen siitä että vauva kasvaa jokapäivä eikä meille enää tule kolmatta vauvaa ts. helpompaan suuntaan menossa