Menu
Kaksplus
RASKAUS
Haaveissa vauva
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Lapsettomuus ja adoptio
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
VAUVA
Vastasyntynyt
Imetys ja ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Vaatteet ja varusteet
Nimikone
TAAPERO
Kehitys
Uhmaikä
Terveys
Vaatteet ja varusteet
Pituuslaskuri
PERHE
Vanhemmuus
Parisuhde
Kasvatus
Työ ja raha
Minun tarinani
LIFESTYLE
Hyvä olo
Ruoka
Koti & lastenhuone
Vapaa-aika
Horoskoopit
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Nimikone
Pituuslaskuri
KILPAILUT
BLOGIMAAILMA
Desire Nyman
Eveliina Matilda
Jyllannin suomineito
KUN ÄITI KELAA
Munakoisoni ja minä
MUTSIS ON
Operaatio äiti
Yli pyykkivuorten
Äiti ja melukylän lapset
Blogiverkosto
DIGILEHTI
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
RASKAUS
Haaveissa vauva
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Lapsettomuus ja adoptio
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
VAUVA
Vastasyntynyt
Imetys ja ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Vaatteet ja varusteet
Nimikone
TAAPERO
Kehitys
Uhmaikä
Terveys
Vaatteet ja varusteet
Pituuslaskuri
PERHE
Vanhemmuus
Parisuhde
Kasvatus
Työ ja raha
Minun tarinani
LIFESTYLE
Hyvä olo
Ruoka
Koti & lastenhuone
Vapaa-aika
Horoskoopit
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Nimikone
Pituuslaskuri
KILPAILUT
BLOGIMAAILMA
Desire Nyman
Eveliina Matilda
Jyllannin suomineito
KUN ÄITI KELAA
Munakoisoni ja minä
MUTSIS ON
Operaatio äiti
Yli pyykkivuorten
Äiti ja melukylän lapset
Blogiverkosto
DIGILEHTI
Perhe-elämä
Synnytyksen jälkeinen ahdistuneisuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Naano91, post: 32003743, member: 142142"]</p><p>Hei, kirjoitan, koska tuntuu etten osaa pukea tunteitani sanoiksi äitiysneuvolassa/ psykiatrin vastaanotolla. Eli jos jollakin olisi tietoa/kokemusta ahdistuksesta, varsinkin synnytyksen jälkeen niin kuulisin mielelläni. Olen pitkään miettinyt mikä minua vaivaa. Ja on todella vaikea puhua asiasta kenellekään, mies ei ymmärrä täysin vaikka yhdessä ollaan oltu yli 10v ja suht onnellisia ollaan. Eli asiaan. Olen varhaismurrosiästä asti muistaakseni kärsinyt ahdistuksesta ja aiemmin lievästä. Esim pelkäsin peruskoulussa aina myöhästymistä niin, että oksetti. Olen todella herkkä. Murrosiässä sain raivokohtauksia kotona ja aloin käyttämään alkoholia reippaasti .molemmat vanhemmat alkoholisteja. No, mieheni tavattuani olin aluksi mustasukkainen, pelkäsin että hän hylkää minut ja kotoa pois muuttaminen pahensi asioita. Jäin yksin. Alkoholin avulla pystyin olemaan oma itseni, muuten olin ujo ja sulkeutunut kauan. Asiat parani kun aloin urheilemaan 22v ja jätin alkoholin. Tämän jälkeen aloin kunnolla miettiä kuka olen. Liikunta auttoi henkisesti pitämään pään kunnossa, mutta ystäviä minulla ei montaa ole ja se yksinäisyys pelottaa edelleen. En pysty olla yksin. En kotona. Kaupungilla kyllä ja tykkäänkin kierrellä yksikseni mutta siihen se jää. Eli minulla on nyt mieheni kanssa 1v poika ja uskalsimme vihdoin 9vuoden jälkeen miettiä lapsia koska minusta tuntui että voin niin hyvin ja itseluottamus oli hyvä ja olin muutenkin hyvässä kunnossa. No nyt sitten ahdistuneisuus/pelot/yksin olo ja kaikki on taas palanut. Lopetin imetyksen jotta pystyin aloittamaan masennuslääkkeen ahdistukseen. Mutta edelleen on päiviä että en pysty toimimaan normaalisti. Nämä ovat tilanteita, joissa varsinkin miehen sukulaisia alan jännittämään jostain syystä ihan tajuttomasti ja haluaisin vajota maan alle jos on enemmän ihmisiä ja minulta kysytään jotain. Lisäksi olen aika ylisuojeleva poikaani kohtaan, sen tiedostan ja en näytä hänelle mutta silti se vaivaa. Haluan silti että hän ei esimerkiksi mene vielä mummulaan yöksi, vaikka ehkä sitä omaa aikaa jo kaipaisi hiukan. Mies on toki kotona hoitanut jos olen käynyt ulkona, mutta niitä kertoja taitaa olla kolme pojan syntymän jälkeen. Enkä ole suoranaisesti kokenut tarvetta ja mielestäni lapsi on vielä niin pieni että tarvitsee vanhempia rinnalleen opettelemaan itsenäistymistä ja vanhemmista irtaantumista vielä. Ja lisäksi poikani on herkkä niin kuin minä ja mummolassa hoidossa pari tuntia sujuu mutta kotona sitten yö on levoton ja tarvitsee enemmän läheisyyttä. Mutta siis pointti ehkä siinä että miksi olen niin ahdistunut ja se vaihtelee melkein päivittäin ja riippuen keiden kanssa olen tekemisissä. Tiedostan että liittyy varmasti auktoriteetteihin ja esimerksiksi anopille en pysty puhumaan tai ottamaan neuvoja vastaan pojan kasvatuksessa koska en kestä kritiikkiä. Ja olen aika perfektionisti myös. Lisäksi en oikein saa asioita tehtyä, kaikki kotiin ja poikaan liittyvät kyllä mutta olen alkanut eristäytyä muista enkä pysty puhumaan tunteistani. Tuntuu kuin olisin lukossa enkä osaa rentoutua. Kuitenkin pitäisi olla ohjelmaa ja kotona en vain osaa olla. Ylihuomenna olisi työhaastattelu ja työ sellainen joka olisi todella kiva saada. 15h/vko eli pystyisin hoitamaan poikaa vielä kotona. (Miehellä vuorotyö ja anoppi voisi lisäksi hoitaa.) Kerron vielä että omalla äidilläni on skitsofrenia sekä on maanis-depressiivinen. Olen yrittänyt elintavoilla vaikuttaa siihen etten sairastuisi samaan, mutta pelottaa ajatus siitä ja miten tulevaisuus. Mielestäni olisi tärkeää ensinnäkin että tekisin jonkin verran töitä etten jämähdä kotiin ja näkisin muitakin ihmisiä, mutta kyllä ne mammakaveritkin olisi tervetulleita ympärille. Miehen kanssa tehdään yhdessä aika paljon asioita ja perheenä, mutta kaipaisin itselleni kaverua lisäksi enkä oikein tiedä miten se olisi mahdollista näin aikuisiällä. Helppoa ei ainakaan paitsi juuri töiden kautta mutta eihän sekään taattua ole. Mainitsen vielä, että olin kesällä töissä työpaikassa jossa olen aiemminkin ollut ja mies piti isyysvapaansa/kesäloman ja oli pojan kanssa kotona koko sen ajan. Jos kukaan sai ajatuksista kiinni ja osaisi jotenkin neuvoa tai vain tsempata niin olisin kiitollinen. Jotenkin sitä kaipaa ulkopuolista näkökulmaa välillä asioihin. Ja niin, olen parempi tuomaan ajatuksiani esille kirjoittamalla ja vain yhdelle, kahdelle ihmiselle kerraan vaikka olisi tuttujakin. </p><p>Olikohan hirveän sekava teksti, mutta jos joku jaksaisi vaivautua <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Naano91, post: 32003743, member: 142142"] Hei, kirjoitan, koska tuntuu etten osaa pukea tunteitani sanoiksi äitiysneuvolassa/ psykiatrin vastaanotolla. Eli jos jollakin olisi tietoa/kokemusta ahdistuksesta, varsinkin synnytyksen jälkeen niin kuulisin mielelläni. Olen pitkään miettinyt mikä minua vaivaa. Ja on todella vaikea puhua asiasta kenellekään, mies ei ymmärrä täysin vaikka yhdessä ollaan oltu yli 10v ja suht onnellisia ollaan. Eli asiaan. Olen varhaismurrosiästä asti muistaakseni kärsinyt ahdistuksesta ja aiemmin lievästä. Esim pelkäsin peruskoulussa aina myöhästymistä niin, että oksetti. Olen todella herkkä. Murrosiässä sain raivokohtauksia kotona ja aloin käyttämään alkoholia reippaasti .molemmat vanhemmat alkoholisteja. No, mieheni tavattuani olin aluksi mustasukkainen, pelkäsin että hän hylkää minut ja kotoa pois muuttaminen pahensi asioita. Jäin yksin. Alkoholin avulla pystyin olemaan oma itseni, muuten olin ujo ja sulkeutunut kauan. Asiat parani kun aloin urheilemaan 22v ja jätin alkoholin. Tämän jälkeen aloin kunnolla miettiä kuka olen. Liikunta auttoi henkisesti pitämään pään kunnossa, mutta ystäviä minulla ei montaa ole ja se yksinäisyys pelottaa edelleen. En pysty olla yksin. En kotona. Kaupungilla kyllä ja tykkäänkin kierrellä yksikseni mutta siihen se jää. Eli minulla on nyt mieheni kanssa 1v poika ja uskalsimme vihdoin 9vuoden jälkeen miettiä lapsia koska minusta tuntui että voin niin hyvin ja itseluottamus oli hyvä ja olin muutenkin hyvässä kunnossa. No nyt sitten ahdistuneisuus/pelot/yksin olo ja kaikki on taas palanut. Lopetin imetyksen jotta pystyin aloittamaan masennuslääkkeen ahdistukseen. Mutta edelleen on päiviä että en pysty toimimaan normaalisti. Nämä ovat tilanteita, joissa varsinkin miehen sukulaisia alan jännittämään jostain syystä ihan tajuttomasti ja haluaisin vajota maan alle jos on enemmän ihmisiä ja minulta kysytään jotain. Lisäksi olen aika ylisuojeleva poikaani kohtaan, sen tiedostan ja en näytä hänelle mutta silti se vaivaa. Haluan silti että hän ei esimerkiksi mene vielä mummulaan yöksi, vaikka ehkä sitä omaa aikaa jo kaipaisi hiukan. Mies on toki kotona hoitanut jos olen käynyt ulkona, mutta niitä kertoja taitaa olla kolme pojan syntymän jälkeen. Enkä ole suoranaisesti kokenut tarvetta ja mielestäni lapsi on vielä niin pieni että tarvitsee vanhempia rinnalleen opettelemaan itsenäistymistä ja vanhemmista irtaantumista vielä. Ja lisäksi poikani on herkkä niin kuin minä ja mummolassa hoidossa pari tuntia sujuu mutta kotona sitten yö on levoton ja tarvitsee enemmän läheisyyttä. Mutta siis pointti ehkä siinä että miksi olen niin ahdistunut ja se vaihtelee melkein päivittäin ja riippuen keiden kanssa olen tekemisissä. Tiedostan että liittyy varmasti auktoriteetteihin ja esimerksiksi anopille en pysty puhumaan tai ottamaan neuvoja vastaan pojan kasvatuksessa koska en kestä kritiikkiä. Ja olen aika perfektionisti myös. Lisäksi en oikein saa asioita tehtyä, kaikki kotiin ja poikaan liittyvät kyllä mutta olen alkanut eristäytyä muista enkä pysty puhumaan tunteistani. Tuntuu kuin olisin lukossa enkä osaa rentoutua. Kuitenkin pitäisi olla ohjelmaa ja kotona en vain osaa olla. Ylihuomenna olisi työhaastattelu ja työ sellainen joka olisi todella kiva saada. 15h/vko eli pystyisin hoitamaan poikaa vielä kotona. (Miehellä vuorotyö ja anoppi voisi lisäksi hoitaa.) Kerron vielä että omalla äidilläni on skitsofrenia sekä on maanis-depressiivinen. Olen yrittänyt elintavoilla vaikuttaa siihen etten sairastuisi samaan, mutta pelottaa ajatus siitä ja miten tulevaisuus. Mielestäni olisi tärkeää ensinnäkin että tekisin jonkin verran töitä etten jämähdä kotiin ja näkisin muitakin ihmisiä, mutta kyllä ne mammakaveritkin olisi tervetulleita ympärille. Miehen kanssa tehdään yhdessä aika paljon asioita ja perheenä, mutta kaipaisin itselleni kaverua lisäksi enkä oikein tiedä miten se olisi mahdollista näin aikuisiällä. Helppoa ei ainakaan paitsi juuri töiden kautta mutta eihän sekään taattua ole. Mainitsen vielä, että olin kesällä töissä työpaikassa jossa olen aiemminkin ollut ja mies piti isyysvapaansa/kesäloman ja oli pojan kanssa kotona koko sen ajan. Jos kukaan sai ajatuksista kiinni ja osaisi jotenkin neuvoa tai vain tsempata niin olisin kiitollinen. Jotenkin sitä kaipaa ulkopuolista näkökulmaa välillä asioihin. Ja niin, olen parempi tuomaan ajatuksiani esille kirjoittamalla ja vain yhdelle, kahdelle ihmiselle kerraan vaikka olisi tuttujakin. Olikohan hirveän sekava teksti, mutta jos joku jaksaisi vaivautua :) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SANA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Taas yksi osoitus Marinin hallituksen osaamattomuudesta
Tänään 20:59
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Mikä se elokuva olikaan "nippeleitä nappeleite ceedeitä"
Tänään 20:32
vierailijalepa
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Valkoinen ei kelpaa kääntämään mustan runoteosta
Tänään 20:14
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Monikulttuurinen yksittäistapaus jota ei saa yleistää?
Tänään 19:51
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Neuvola ja mt-ongelmat
Tänään 19:50
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Minä olin tänään ahkera ja tein kotitöitä.
Tänään 19:47
Kiltti mies 39v
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
MTV:n uutisten mukaan mukaan Israel on rokottanut 95 sadasta
Tänään 19:36
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tyhmä Vauva-lehden Aihe Vapaa-palsta höh :-( .
Tänään 19:23
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Laura H laukoo gabissa
Started by vierailija
Tänään 08:52
Luettu: 665
Aihe vapaa
2.
Fitnesstyty käytti kaupassa oikein kamelihousuja
Started by vierailija
Maanantai klo 21:03
Luettu: 558
Aihe vapaa
3.
Viisasta tekstiä Turtiaselta
Started by vierailija
Maanantai klo 11:52
Luettu: 496
Aihe vapaa
4.
Illalla saadaan pitkästä aikaa nauraa Trumpille, kun se tulee julkisuuteen ja nolaa taas itsensä puheessaan.
Started by Malttamaton vierailija
Sunnuntai klo 19:08
Luettu: 494
Aihe vapaa
5.
Mikä on tekosyysi valehdella lapsesi pahoinpitelystä sairaalan henkilökunnalle?
Started by vierailija
Maanantai klo 12:57
Luettu: 473
Aihe vapaa
6.
Selvänäkijä
Started by likka41
Maanantai klo 13:08
Luettu: 434
Perhe-elämä
7.
Miten saan mieheni ottamaan vastuuta?
Started by En vain jaksa enää
Maanantai klo 11:02
Luettu: 427
Perhe-elämä
8.
Miten tiukasti aiotte noudattaa koronarajoituksia?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:50
Luettu: 350
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
jos haltijakeiju taikoisi sinut nyt pääministeriksi
Latest: m1es
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Hätähousut himotestaajat ja piinailijat vol.5
Latest: pupup
5 min sitten
Lapsen saaminen
3.
MTV:n uutisten mukaan mukaan Israel on rokottanut 95 sadasta
Latest: m1es
7 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio 677
Latest: lamp
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
Vaalit tulee siirtää syksyyn
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
6.
Heinäkuiset 2021
Latest: Angervo76
22 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Monikulttuurinen yksittäistapaus jota ei saa yleistää?
Latest: m1es
25 min sitten
Aihe vapaa
8.
Miljoona mieheen? (naistetkin saa osallistua)
Latest: vierailija
48 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Synnytyksen jälkeinen ahdistuneisuus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
