Synnynnäinen sairaus ja vauvahaaveet

Olen selannut sivustoja mutten ole löytänyt oikein palstaa missä äidit/lapsesta haaveilevilla olisi joku synnynnäinen sairaus.
Eli onko täällä ketään tai tunnetteko joka olisi tullut äidiksi tai haaveilee äidiksi tuloa vaikka itsellä on jokin sairaus yms.
Itse sairastan munuaisen vajaatoimintaa (elinsiirto tehty kaksi kertaa elämäni aikana).
Lääkärin mukaan ei ole estettä vauvan saannille.
Saako ns "sairas" teidän mielestänne tehdä lapsia?
Kertokaa omia kokemuksianne.

 

Tottakai kaikki ovat lapsensa ansainneet. Mikäli lääkäri antaa luvan niin anna mennä vaan, luulisin et siihen munuaisen vajaatoimintaan voidaan vaikuttaa jollain tavalla raskauden aikana.

Kivaa kevättä sulle ja vauvatärppejä

 

Samaa mieltä itsekkin että jokainen on lapsensa ansainnut.
Sitten taas kun on sellaisia ihmisiä joiden mielestä "sairas" ei ole oikeutettu saamaan lasta.
Kyllähän itselläni ku tärppi käy niin seurataan raskautta tavallista tiiviimin.
Huolen aiheni vain on, vaikuttaakohan sairauteni jotenki lapseenkin vaikka lääkäri sanoi että lapsi voi syntyä etuajassa ja olla pieni painoinen, ei muuta.

 

Ehdottomasti vain lapsen hankintaan jos lääkäri on kerta sitä mieltä että sairaudesta ei haittaa ole. Itsellä ei ole ihan tuohon verrattavaa sairautta vaan AD/HD joka ainakin meidän suvussa näyttää periytyvän suurella prosentilla, silti olen kohta kahden pienen tytön äiti.

 

Ihan yhtälailla minusta on terveellä ja "sairaalla" oikeus saada lapsia mikäli niin haluaa. Kaikki vain eivät tunnu haluavan koska pelkäävät juuri sairauden periytymistä ja esim. tarpeellisen lääkehoidon haitallisuutta kehittyvälle lapselle. Toki kannattaa punnata oma kunto hoitaa lasta ja tää pätee kyllä niin "terveisiin" kun mieleltään tai keholtaan sairaisiin ihmisiin. Se on vaan vastuullista. Onnea yrityksellenne mikäli päätätte sen aloittaa :heart:

 

Minä myös sairastan munuaisten vajaatoimintaa. Tulin raskaaksi sairauden alkuaikoina. Olin alunperin peritoneaalihoidossa, mutta kun lapsi ilmoitti tulostaan, kävin myös sen lisäksi hemodialyysissa. Myös omat munuaiset jaksoivat toimia jonkin verran.

Voin koko raskauden ajan todella mainiosti. En varmaan koskaan ollut niin energinen elämäni aikana. Minulla oli aikamoinen arsenaali lääkäreitä ja muita hoitohenkilökuntaa ympärillä koko ajan. Osasta heistä on tullut jopa ihan läheisiäkin, joiden kanssa on kiva keskustella syntyjä syviä aina kun tapaamme.

Itse tulin raskaaksi suunnittelemattomasti, mutta saimme mieheni kanssa ERITTÄIN toivotun ja halutun lapsen. En koskaan ajatellut, että minustakin voisi tulla äiti. Yli 10 vuotta siitä haaveilin ja nyt se on totta.

Olen niin onnellinen pienestä, terveestä pojastani, joka tuossa olohuoneessa temmeltää polkuautonsa kanssa. Liikutun aina, kun kerron pojastani. Hän on niin suuri unelmien täyttymys.

En tuntenut itseäni sairaaksi ollenkaan, koska voin koko ajan niin hyvin. Tämä on vakava sairaus, mutta ei kuolemaksi. Tämän kanssa pystyy elämään suht normaalia elämää. Toki lääkäreissä saa juosta, mutta meillä ihmisillä nyt on kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja muutenkin.

Tsemppiä hirveästi yritykseen!!

Kerttu

 

Hei!!Minä olen kanssa sitä mieltä du jos lääkäri on sitä mieltä että ei ole estettä raskaudelle,niin ei kun vauvahankintaan!!Minulla on itsella synnynnäinen suurentunut virtsarakko ja siitä johtuva krooninen virtsatietulehdus!!Lääkäri sanoi mulle aikoinaan että minun pitäisi tehdä lapset tämän takia alle 30-vuotiaana mutta itse asiassa synnytin ensimmäisen lapseni(nyt jo 10-vuotias tyttö)32-vuotiaana ja hänen pikkusiskonsa 34-vuotiaana ja viimeinen tulokas(poika nyt 7kk) synnytin syksyllä-2010!!Kaikki kolme lasta ovat täysin terveitä ja nyt on vähän suunnitteilla neljättä ja viimeistä kaveriksi meidän muorinmalle!!

 

Ihanaa kuulla että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa. Luulin jo olevani ainut ihminen maan päällä. Välillä tuntuu että vauvahaaveet saa jäädäki pelkiksi haaveiksi. Jotenkin on vain sellainen mielikuva että kun tämä sairaus on että lasta on vaikea saada. Mutta tiedä sitten. Parin viikon päästä lääkäri aika jolloin kyselen kaikki mahdolliset asiat Jospa sitä sitten olisi vähän viisaampi.