synntys viikolla 20

en edes tiedä mistä alkaisin.. kaikki ahdistaa ja uni ei illalla tule!! elettiin joulukuun alku päiviä ja minulla oli lääkärissä käynti muutama viikko sitten olleiden supistelujen takia.. kaikki oli hyvin ja supistuksia ei ollut ollenkaan ollut tässä välillä siis... 6.12 n. klo. 01.00 heräsin maha kipuun.. ensin tuntui, että vaan vääntää mahaa mutta muutaman tunnin kuluttua vääntely alkoi muuttua supisteluksi.. n. klo.05.00 kävin vessassa ja järkytyksekseni pönttö oli täynnä verta. soitin samantien itselleni ambulanssin ja n. 06.30 olin jo sairaalassa.... supistukset jatkuivat ja LÄÄKÄRI ei edes vaivaantunut tulemaan paikalle... suoistukset kovenivat ja tuli olo, että nyt se tulee... ei voi yhtään mitään. 08.24 meidän pieni sitten syntyi. pieni ENKELI tyttö.. tapahtumasta on nyt kuukausi ja tuntuu ettei tuska hellitä ollenkaan... lasten takia arkea on pakko yrittää pyörittää ja parhaani siinä yritän... huomenna olis kuuleminen kokeista ja vauvasta ja ahdistaa ihan hirveesta.. tämä ei ollut siis ensimmäinen kerta vaan kolmas.. aikaisemmat 14+6, 17+5 ja nyt 19+3.. JOS LÖYTYY KOHTALO TOVEREITA OLIS MUKAVA VAIHTAA KOKEMUKSIA JA MAHD. JAKAA TÄTÄ TUSKAA... JOS TÄMÄ ELÄMÄKIN MUUTTUISI PIKKU HILJAA VALOISAMMAKSI... Tai sitä ainakin toivon vaikka välillä aika toivottomalta tuntuukin... Aikaisemmin saman kokeneet? kuinka pian rupesit odottamaan uudelleen??

 

:hug: lämmin osanotto.. voimia kovasti!

 

:hug: voimia ja jaksamista :hug:

 

:hug: Kovasti jaksamisia.
Itselle jouduttiin tekemään käynnistetty synnytys rv20. Lapsivesi oli poissa ja vauvalla ei mahdollisuutta selviytyä. Kokemus oli rankka, eka lapsi olisi ollut. Tulin aika pian uudestaan raskaaksi. Jälkitarkastuksen jälkeen ku lupa tuli yrittää uudestaan.
Aika helpottaa, pitkä aika tarvitaan. Nyt 11v:n jälkeen pystyn asiasta puhumaan.

 

Otan osaa suureen suruusi :hug: Me menetimme pienen poikamme rv 20 reilu vuosi sitten, joten ymmärrän kyllä miten raskasta sinulla ja perheelläsi on nyt. Menin rakenneultraan mieheni kanssa ja siellä todettiin, ettei pikkuisen sydän enää lyö ja seuraavana päivänä synnytys käynnistettiin.

Minullakin onneksi on lapsia ennestään ja he, sekä mieheni pitivät minut jotenkin järjissäni, vaikka tuska oli niin kova, että tuntui, että kuolen itsekin. Koko elämä pysähtyi joksikin aikaa. Aika on auttanut asian hyväksymisessä ja suru ei enää ole päällimmäisenä, vaikka usein poikaani muistelen ja kaipaan. Vaikea on ymmärtää, miksi hänet otettiin pois meiltä jo ennen syntymää. Verikokeista ja tutkimuksista huolimatta keskenmenon syy ei selvinnyt, vaan se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Saimme onneksi sentään haudata pojan itse ja voimme käydä hänen haudallaan.

Tulin uudelleen raskaaksi reilut neljä kuukautta keskenmenosta, vaikka aluksi tuntui, etten pysty edes ajattelemaan uutta raskautta. Kukaan toinen ei kuitenkaan voi korvata menetettyä. Alkuraskaus oli todella rankka, mutta olo huojentui hieman rakenneultran jälkeen. Nyt meillä on kolmen viikon ikäinen poikavauva tuomassa iloa elämäämme ja olemme hänestä äärettömän kiitollisia kaiken kokemamme jälkeen.

Kovasti voimia sinulle ja perheellesi :hug: Kyllä elämä vielä voittaa ja tuskakin lievenee, kun aikaa kuluu tarpeeksi. Jos haluat kirjoitella, niin minulle voit laittaa yksityisviestiä.

 

Olen pahoillani suuresta menetyksestänne.
Omituisen samanlaista taustaa meillä: Meillä lapset eläväiset 2000 ja 2003.
Sitten km 6+ 1/06, kohtukuolema 36+ 11/06, km 16+ 12/07 ja nyt vielä km 8/08.
Syytä meille ei ole löydetty mihinkään, vaikka kaikki nykylääketieteellä selvitettävä on kaiketi käyty läpi.
Jos haluat niin laita minulle yksityisviestiä niin "jutellaan" vaikka enemmän.
S

 

Voimia, voimia. :hug:

Itselläni lokuussa tehtiin käynnistetty synnytys rv:llä 18+0, oli niin pahoin sairas lapsi että olisi kuollut hetkenä minä hyvänsä. Tiedän, mitä käyt lävitse. Muista surra ja ota aikaa itsellesi, nyt sinulla on lupa ja oikeus olla itsekäs. Kukaan muu kuin samankokenut ei pysty edes kuvittelemaan tuskaasi.

Pyydä sairaslomaa niin paljon kuin tarvitset. Jos yksi lääkäri ei anna, niin sitten toinen.
Voimia. Pvä kerrallaan eteenpäin. Jos ei hyvin niin sitten huonosti. Eteenpäin kuitenkin. :hug: