Heipä vaan vauva-10 ja kaikki muutkin. Niinhän siinä sitten kävi, etten päässyt edes miettimään testailuja, koska heräsin viime yönä armottomaan vatsakipuun, ja totesin, että täti oli saapunut. Haluaisin uskoa, että tämä oli epäonnistunut munasolun kiinnittymisyritys, koska muuten niin lyhyehkö kiertoni (n.24 pv) typistyisi 22 päivään, ja se kuulostaa jo aika lyhyeltä.. Ja yleensä aina aikaisemmin olen tiennyt paria päivää aikaisemmin, että kohta alkaa kuukautiset, mutta nyt ei ollut mitään muita oireita kuin satunnaisia nipistelyjä vatsassa. Itku siinä pääsi keskellä yötä, sekä harmistuksesta kuin myös siitä, että kipu oli jälleen jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin tuntenut. (Toistan näköjään itseäni, kun puhuin oviksen aikaan ilmenneestä kivusta samoin. Olen vaan unohtanut tässä 10 vuoden aikana, miltä nämä kivut voivat pahimmillaan tuntua...) Nyt se kipu tosin tuntui siellä missä pitikin.
Jos ajatellaan niin, että munasolu yritti kiinnittyä, niin tiedän, että siihen epäonnistumiseen vaikutti erinäiset huolet ja murheet, mitä olen kuukauden aikana hieman liikaakin onnistunut haalimaan..
Nyt ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä
ja ensi viikollahan alkaa taas tositoimet.
Niin, ja vielä siitä, että kertoako vai ei... Itsekin ajattelin ensin niin, että kerrotaan vasta sitten myöhemmin, mutta nyt ajattelen ehkä niin, että ihan lähimmille sukulaisille (vanhemmat ja isovanhemmat ja kaksi tätiäni) haluaisin asian paljastaa mahd. pian (kunhan nyt ensin tärppäisi). Varsinkin isovanhempani ovat jo siinä iässä, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu, ja tavoitteenani on tehdä heistä isoisovanhemmat vielä kun ovat elossa.
Kerrohan vauva-10 sitten ensi viikolla miten siellä kävi. Pidän teille peukkuja!
Ja mukavaa joulunaikaa kaikille!