Syksyllä paluu töihin edessä, ahdistaa kun lapset joutuvat päiväkotiin!

Sääliksi käy syksyisin päiväkodin tätejä, kun joutuvat kestämään näitä ahdistuneita mammoja.

 

Kyllä ne asiat sujuu, älä murehdi. Lapset sopeutuu.

Mutta mietin sitä että eikö pelkkä keikkailu riittäisi? Kun kahden lapsen hoitomaksu on helposti kk 550e niin vaikka kht onkin pieni niin luulisi että kht ja keikkailui toisi jonkinlaisen elannon kun en ole hoitomaksuja, työmatkoja jne. Kun taas pienipalkkainen työ, esim. 2500 brutto, verojen jälkeen noin 1800e, siitä pois hoitomaksu jää 1300 ja siitä matkakulut yms. niin ei kovin paljon rahaa silti jää...

Niin, niillä on nyt pärjätty mutta kuten sanoin tuossa aiemmin, kht+kuntalisä laskee nyt kun esikoinen täyttää 3v ja lainan lyhennysvapaa päättyy. Ei meille tosiaankaan paljoa jää käteen siitä työpalkasta, ehkä joku 200e että tosiaan se erotus töissä käymisellä ja kotona ololla ei ole suuri noin suhteellisesti.. Ja kun noissa keikkatöissä on aina sekin että sitten jos niitä ei olekaan, joka viikonloppu pitäis käydä töissä että pärjää ja sit jos ei pariin viikonlopppuun oo töitä, niin pississä on..

 

Laita pääsi kuntoon ensin. Käy vaikka juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Ei tuollainen ahdistus ole normaalia. Pilaat sillä lapsiltasikin mukavan asian elämässä. Päiväkotiin pitäisi mennä positiivisella mielellä. Sieltä lapseni sai heti parhaan kaverin, joka on ollut hänelle tärkeä jo monet vuodet. Kävivät myös eskarin ja aloittivat ekaluokan yhdessä. Erottamaton parivaljakko.

Ai siitäkö ei saa tuntea ahdistusta ja huonoa mieltä että joutuu laittamaan lapsen päiväkotiin liian (minun mielestä) aikaisin, 1v4kk iässä? No kyllä mä ainakin välitän lapsestani ja heidän kanssa haluaisin olla kotona mutta jos se ei vaan onnistu niin kai siitä saa avautua?

 

Ai siitäkö ei saa tuntea ahdistusta ja huonoa mieltä että joutuu laittamaan lapsen päiväkotiin liian (minun mielestä) aikaisin, 1v4kk iässä? No kyllä mä ainakin välitän lapsestani ja heidän kanssa haluaisin olla kotona mutta jos se ei vaan onnistu niin kai siitä saa avautua?

Ei ole hyvä, jos äiti on noin ahdistunut tuollisen elämään kuuluvan normaalin asian takia. Vaikuttaa negatiivisesti lapsiinkin.

 

Tulot ja menot?

 

Niin, niillä on nyt pärjätty mutta kuten sanoin tuossa aiemmin, kht+kuntalisä laskee nyt kun esikoinen täyttää 3v ja lainan lyhennysvapaa päättyy. Ei meille tosiaankaan paljoa jää käteen siitä työpalkasta, ehkä joku 200e että tosiaan se erotus töissä käymisellä ja kotona ololla ei ole suuri noin suhteellisesti.. Ja kun noissa keikkatöissä on aina sekin että sitten jos niitä ei olekaan, joka viikonloppu pitäis käydä töissä että pärjää ja sit jos ei pariin viikonlopppuun oo töitä, niin pississä on..

No mutta toi vasta syökin miestä. "raataa töissä" ja palkaksi jää pari sataa ja paha mieli kun haluaisi vielä hoitaa lapsiaan itse...
Olisko sulla mahdollista keikkailla useammassa paikassa? tai vaikke tehdä yövuoroja, vaikka oliskin raskasta yövuoron jälkeen hoitaa lapsia mutta jos mies menis vaikka iltaan tms.
Tai tehdä muutakin hommaa siinä sivussa. Vaikka sen vuoden kaksi, nii ei tuntuis yhtä pahalta mennä töihin ja pianhan tuo isompi olis jo eskarissa jne (hoitomaksu vähenee) Tosin jos lapset ei oo täyttä päivää hoidossa, hoitomaksukaan ei yleensä ole ihan täysiä.

Mutta totuus on että yleensä lapset kyllä pärjää hyvin ja sopeutuu ja itsekin sopeutuu asioihin. Että hyvä kun noinkin pitkään pystyis hoitamaan lapsia, nyt tilanne vaan on tää. Kannattaa muuten muistaa että hoitovapaalle voi jäädä uudestaankin. Esim. ensi kesänä voit pitää kesä-heinä-elokuun hoitovapaata jos on taloudellisesti mahdollista. Joku tollainen porkkana auttaa jaksamaan sitä puurtamista.

 

Niitä ei-eristettyjä pk-lapsia yli 10 vuotta hoitaneena ja leikinkehityksestä jotain tietävänä niin ei ne 1 vuotiaat yhdessä leiki. Vielä 2-3v leikkivät rinnakkain, eivät yhdessä. Toki lapsi on kiinnostunut toisista lapsista ja seurailee muita, mutta ei tarvitse jatkuvasti kavereita vielä 1,3 viotiaana. Vierekkäin ne hiekkiksellä istuu ja riitelee lapioista ja kuljeskelevat yksin pihalla ja tutkivat asioita.

 

[QUOTE="Puuhippa";30052007]Kaipasi muita lapsia joiden kanssa leikkiä. Mutta ymmärrä vaan väärin jos siltä tuntuu.[/QUOTE]

Ja se reilu vuoden vanha osasi sanallisesti sinulle kertoa, että kaipaa kavereita ympärilleen. Taisi olla äidillä kiire töihin aikuisten seuraan.

 

No mutta toi vasta syökin miestä. "raataa töissä" ja palkaksi jää pari sataa ja paha mieli kun haluaisi vielä hoitaa lapsiaan itse...
Olisko sulla mahdollista keikkailla useammassa paikassa? tai vaikke tehdä yövuoroja, vaikka oliskin raskasta yövuoron jälkeen hoitaa lapsia mutta jos mies menis vaikka iltaan tms.
Tai tehdä muutakin hommaa siinä sivussa. Vaikka sen vuoden kaksi, nii ei tuntuis yhtä pahalta mennä töihin ja pianhan tuo isompi olis jo eskarissa jne (hoitomaksu vähenee) Tosin jos lapset ei oo täyttä päivää hoidossa, hoitomaksukaan ei yleensä ole ihan täysiä.

Mutta totuus on että yleensä lapset kyllä pärjää hyvin ja sopeutuu ja itsekin sopeutuu asioihin. Että hyvä kun noinkin pitkään pystyis hoitamaan lapsia, nyt tilanne vaan on tää. Kannattaa muuten muistaa että hoitovapaalle voi jäädä uudestaankin. Esim. ensi kesänä voit pitää kesä-heinä-elokuun hoitovapaata jos on taloudellisesti mahdollista. Joku tollainen porkkana auttaa jaksamaan sitä puurtamista.

Kiitos!

Just tota olen ajatellut, että jäisin uudestaa ainakin ensi kesäksi! Jos siitä palkasta pystyisi nipistämään sen verran säästöön joka kuukausi. Ja katsoin että 6kk pitää olla ollu työssä niin saa jäädä hoitovapaalle, vähän sikaahan se on uudelle työnantajalle että 6kk olen töissä ja sit jäisin uudestaan kotiin. Tosin miehen työkuviot ovat niin epävakaalla pohjalla että hän saattaa joutua työttömäksi vuoden alusta joten sitten lapset jäävät isän kanssa kotiin.

 

Ja se reilu vuoden vanha osasi sanallisesti sinulle kertoa, että kaipaa kavereita ympärilleen. Taisi olla äidillä kiire töihin aikuisten seuraan.

Etkö osaa tulkita lapsesi eleitä tai käytöstä? No minäpä osaan

 

Etkö osaa tulkita lapsesi eleitä tai käytöstä? No minäpä osaan

Yksivuotias ei todellakaan kaipaa ikäistään "leikkiseuraa", hän ei osaa leikkiä vuorovaikutteisesti toisten kanssa. Yksivuotiaan viihdykkeeksi riittävät hyvin leikkipuisto, perhekerho, kirjasto, kauppareissut ja normaalin arjen askareet.

 

Kyllä on puuhipan lapsi melkoinen morsettaja

 

Mikä siinä niin ahdistaa, onko se jotain kontrollin menettämisen pelkoa vai mitä? Etkö tullut ajatelleeksi tota asiaa ennen lasten hankkimista? Anteeksi hämmentää kun päiväkoti on kuitenkin osa ihan normaalia elämää.

 

Etkö osaa tulkita lapsesi eleitä tai käytöstä? No minäpä osaan

Just näin. Mulla on täällä nyt 1v4kk poika, joka myös kaipaisi päiviinsä samanikäistä leikkiseuraa enemmän kuin on tarjolla ja kyllä mäkin osaan tulkita tuota käytöstä. Ihmeellisiä nämä, jotka eivät osaa. Vissiin sitä äidinvaiston puuttumista tai jotain (kaivetaan nyt sit ihan tahallaan verta nenästä, mitäs aloittivat....)

 

Ap, älä huolestu. Lapsista pidetään varmasti hyvä huoli päiväkodissa ja sinäkin pääset vähän aikuisten ihmisten seuraan

Itse palasin viime elokuussa työelämään parin vuoden tauon jälkeen ja vieläkin menen hyvilllä mielin töihin. Pidän työstäni ja lapset on sopeutuneet päiväkotielämään loistavasti, mitä vähän epäilin koska etenkin meidän nuorempi on tosi arka.

Hyvin se sujuu!

 

Olisiko teillä mahdollisuutta saada lapset pph:lle hoitoon? Pienin varsinkin hyötyisi yhdestä pysyvästä hoitajasta.

 

Hyvin se menee; isommalla voi olla jopa hankalampaa kuin nuoremmalla! Minä sinnittelin kotona siihen asti, että lapsi osasi kävellä ja vähän sanallisesti ilmaista itseään - 1 v 6 kk aloitti päiväkodissa. Hyvin on mennyt!

 

Palstalla on taas kaksi ääripäätä. Joko eristetään täysin jos 1,3v ei ole päiväkodissa tai sitten hänellä on kamalat kotiolot.

Eiköhän tuon ikäiselle paras olisi se että hän saa olla pääsääntöisesti sen ensisijaisen hoitajan kanssa, mutta kuitenkin nähdä myös muita ihmisiä ja maailmaa niin että nämä kaksi eivät ole toisistaan kaksi erillistä asiaa.

Oikeaa ikää kun ei ole, eikä ole samanlaisia lapsia tai perheitä niin tehköön jokainen tavallaan. Ahdistus helpottaa sitten ajan kanssa. Hyvät hoitajat siellä on pitämässä huolta.

 

Mikä siinä niin ahdistaa, onko se jotain kontrollin menettämisen pelkoa vai mitä? Etkö tullut ajatelleeksi tota asiaa ennen lasten hankkimista? Anteeksi hämmentää kun päiväkoti on kuitenkin osa ihan normaalia elämää.

No eiköhän siinä ahdista se että tiedän tekeväni väärin varsinkin pienemmän kannalta, koska kotona MUN MIELESTÄ tuon ikäisten pitäisi olla. Ei se päiväkoti ole mikään mörkö mutta eri asia pistää 3v tai 1v4kk sinne, eikö sinusta? Eikä se ole mikään normaali osa elämää, en ole itsekään ollu vaan pph:lla.

 

Olisiko teillä mahdollisuutta saada lapset pph:lle hoitoon? Pienin varsinkin hyötyisi yhdestä pysyvästä hoitajasta.

En tiedä miten muualla mutta ei täällä vuorohoito onnistu pph:lla..

 

Millaiset tulot ja menot teillä on?paljonko lyhennätte auntolainaa kuussa?

 

Millaiset tulot ja menot teillä on?paljonko lyhennätte auntolainaa kuussa?

No mulla kht+lapsilisä+kuntalisä+keikkatyöt, miehellä pieni palkka n. 1500 käteen, asuntolainaa lyhennetään sitten syksyllä taas 600e.

 

Millaiset tulot ja menot teillä on?paljonko lyhennätte auntolainaa kuussa?

Nii ja kyllä tässä on laskettu ja mietitty, mutta meillä on autosta lainaa ja miehellä kulutusluottoa joten kyllä ihan kaikki menee mitä tuleekin ja meille ei tuu lehtiä eikä ole maksu-tv:tä tai mitään. Kirppikseltä ostan vaatteet jne. käydään Lidlissä kaupassa yms.

 

Kai mulla on sitten astetta sosiallisempi lapsi. Toisen lapsen nähdesään juoksi aina luokse ja vei sille leluja ja alkoi höpöttämään vauvakieltä. Puistoon jos tuli lapsilauma niin heti meni heidän touhuihin mukaan ilman ujostelua.
Jos olimme puistossa joka oli jaettu kahtia aidalla ja toisella puolella oli isompia lapsia niin tämä kyhnötti portilla ja olisi vaan halunnut mennä leikkimään muiden kanssa.
Päiväkotiin kun vihdoin ja viimein mentiin tutustumaan niin hän oli heti kuin kotonaan, meni muiden seuraan leikkimään ilman mitään ongelmia.
Meillä jos kävi kylässä isompia lapsia niin tämä oli onnensa kukkuloilla ja riehu heidän kanssa.
Ei mulla ota koville vaikka lapseni haluaa omia kavereita, ei pitäisi ottaa teilläkään. Kyllä se napapuora pitää jossain vaiheessa katkasta.

 

joo-o, ehkä se on vaan totuttava ajatukseen ja selvitettävä oma pää nyt sitten ennen syksyä. Ja nautittava näistä hetkistä lasten kanssa kotona.