Tuntuu hurjalle, mutta siis tässä parin vkon päästä kaverilla on polttarit ja joudun sinä päivänä eroon pienokaisistani.. Tuntuu ihan kamalalle jo nyt... :'( Kauhea huoli ja ikävä jo valmiiksi. Niin ja MIES jää niitä hoitamaan ja varmasti kaikki menee hyvin. Mutta.. Ihan kamalaa, tuntuu etten ole valmis erilleen tuosta pienimmäisestä (2kk). Mutta kun on aivan pakko.
Ja siitä tuleekin kamala ajatus, että joskus on lähdettävä takaisin työelämään. Olen reilun 2 vuotta nyt ollut kotona ja oli puhetta, että jos ensi kevättalvella-kesänä lähtisin töissä pistäytymään.. Niin sekin hirvittää. Miehen mielestä minä tarvitsen "lomaa" täältä kotoa ja ois hyvä mennä töihin, mutta mie ajattelen että menetän sen ajan, mitä töissä käyn lasteni kanssa olemisajasta. Kerran täällä eletään ja lapset on pieniä, kohta ne on jo isoja.. Ja sydän meinaa mennä ihan rikki siitä ajatuksesta, että mie menisin töihin.. :'(
Ja siitä tuleekin kamala ajatus, että joskus on lähdettävä takaisin työelämään. Olen reilun 2 vuotta nyt ollut kotona ja oli puhetta, että jos ensi kevättalvella-kesänä lähtisin töissä pistäytymään.. Niin sekin hirvittää. Miehen mielestä minä tarvitsen "lomaa" täältä kotoa ja ois hyvä mennä töihin, mutta mie ajattelen että menetän sen ajan, mitä töissä käyn lasteni kanssa olemisajasta. Kerran täällä eletään ja lapset on pieniä, kohta ne on jo isoja.. Ja sydän meinaa mennä ihan rikki siitä ajatuksesta, että mie menisin töihin.. :'(
Kyllä te kaikki hengissä selviätte!
. Ja ennen kun sain omia lapsia, ihmettelin kun muut äidit tuskaili samojen ajatusten kanssa, niin se mieli muuttuu. Muista vain, että lapset ovat hyvässä hoidossa ja pääset pian heidän seuraansa sieltä polttareista. Päivä poissa kotoa voi olla jopa virkistävää!
