Poika täyttää pian 5vee ja tänään hän yllättäin kysyi minkälaista siellä haudassa on ja mahtuuko siellä kävelemään? Meillä on vain koira kuollut kesällä, ei ketään läheistä ihmistä. Koiran kuolemasta kun puhuttiin, hän oli tosi ymmärtäväinen ym., joten tän päivänen tuntui pahalta.
Yritin kertoa oikealla tavalla, että ei haudassa enää kävellä, se on lepopaikka kuoleman jälkeen tmv. Hän totesi ettei jaksaisi levätä paikallaan kovin pitkään.
Sitten alkoi pelon sekainen itku, että mitä hän tekee, kun me kuollaan. Hän jää ihan yksin tänne eikä ole ketään. Kuka häntä sitten hoitaa ym ym..
Ollut surkea päivä muutenkin ja sitten vielä nämä ajatukset.
Nyt tietysti haluan kuulla, että tuo on normaalia ja teidänkin 5.vuotiaat pohtivat tällaisia asioita kyyneleet silmissä.
Yritin kertoa oikealla tavalla, että ei haudassa enää kävellä, se on lepopaikka kuoleman jälkeen tmv. Hän totesi ettei jaksaisi levätä paikallaan kovin pitkään.
Sitten alkoi pelon sekainen itku, että mitä hän tekee, kun me kuollaan. Hän jää ihan yksin tänne eikä ole ketään. Kuka häntä sitten hoitaa ym ym..
Ollut surkea päivä muutenkin ja sitten vielä nämä ajatukset.
Nyt tietysti haluan kuulla, että tuo on normaalia ja teidänkin 5.vuotiaat pohtivat tällaisia asioita kyyneleet silmissä.